Leonard Nimoy

Wikipedia

Leonard Simon Nimoy (s. 26. maaliskuuta 1931, Boston, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä, ohjaaja, runoilija ja valokuvaaja, joka tunnetaan parhaiten roolistaan TV-sarja Star Trekin Mr. Spockina.

Nimoyn vanhemmat ovat ukrainanjuutalaisia maahanmuuttajia. Nimoy työskenteli 1950-luvulla pikkurooleissa B-elokuvissa ja TV-sarjoissa. Hän palveli USA:n armeijan reservissä, josta pääsi marraskuussa 1955 kersanttina.

Nimoy ja William Shatner näyttelivät sattumalta vuonna 1964 The Man from U.N.C.L.E. -sarjan jaksossa "The Project Strigas Affair". Nimoy esitti konnaa, kun taas Shatner oli U.N.C.L.E:n agentti.

Nimoyn kuuluisin rooli on puoliksi vulkanuslainen Mr. Spock alkuperäisessä Star Trek -sarjassa vuosina 1966–1969. Hän sai kolme Emmy-ehdokkuutta sarjasta. Hän jatkoi saman hahmon esittämistä ääninäyttelijänä Star Trek: The Animated Series -sarjassa ja kahdessa Star Trek: The Next Generation -TV-sarjan jaksossa ja kuudessa Star Trek -elokuvassa.

Star Trekin lopettamisen jälkeen Nimoy esiintyi Mission Impossible -sarjassa vakooja Parisin roolissa v. 1969–1971.

Lisää rooleja seurasi: vuonna 1971 länkkärissä Catlow ja televisioelokuvissa Assault On The Wayne (1970), Baffled (1972), The Alpha Caper (1973), The Missing Are Deadly (1974), Seizure: The Story Of Kathy Morris (1980), Marco Polo (1982). Hän sai Emmy-ehdokkuuden sivuosasta elokuvassa A Woman Called Golda (1982).

1970-luvun lopulla hän juonsi TV-sarjaa In Search of..., joka esitteli paranormaaleja tai selittämättömiä tapahtumia. Uutta Star Trek -sarjaa alkuperäisin näyttelijöin suunniteltiin 1970-luvun lopulla, mutta Nimoy kieltäytyi kunniasta. Hän suostui kuitenkin elokuvaan Star Trek: The Motion Picture (1979).

Ohjattuaan muutamia TV-sarjojen jaksoja Nimoy ryhtyi elokuvaohjaajaksi vuoden 1984 kolmanteen Star Trek -elokuvaan The Search for Spock. Hän ohjasi myös seuraavan elokuvan Star Trek IV: The Voyage Home (1986) ja menestyskomedian Three Men and a Baby eli Kolme miestä ja baby 1987. Nimoy esiintyi silloin tällöin ääninäyttelijänä animaatioissa, kuten Galvatronina The Transformers: The Moviessa 1986, Futuramassa ja Simpsoneissa.

Nimoy on kirjoittanut kaksi omaelämäkertaa, I Am Not Spock (En ole Spock) (1977) ja I Am Spock (Olen Spock) (1995). Hän on julkaissut myös runokirjoja, joista uusin on A Lifetime of Love: Poems on the Passages of Life (2002).

Nimoy on julkaissut myös useita levytyksiä, mukaan lukien Star Trek -aiheisia ja covereita. Nämä luokitellaan usein camp-huumoriksi.

Nimoy harrastaa ahkerasti valokuvausta.

Nimoy oli ääninäyttelijänä vuoden 2005 tietokonepelissä Civilization IV.

[muokkaa] Levytykset

• Leonard Nimoy Presents Mr. Spock's Music From Outer Space (Dot Records), (1967).
• The Two Sides of Leonard Nimoy (Dot Records), (1968).
• The Way I Feel (Dot Records), (1968).
• The Touch of Leonard Nimoy (Dot Records), (1969).
• The New World of Leonard Nimoy (Dot Records), (1970).

[muokkaa] Ohjaukset

• Star Trek III: The Search for Spock eli Star Trek III — Spockin paluu (1984)
• Star Trek IV: The Voyage Home eli Star Trek IV — aikamatka (1986)
• Three Men and a Baby eli Kolme miestä ja baby (1987)
• The Good Mother eli Intohimon hinta (1988)
• Funny About Love eli Pilapiirtäjän elämästä (1990)
• Holy Matrimony eli Tosivaimo (1994)
• jaksoja TV-sarjoihin T.J. Hooker, The Powers of Matthew Star, Deadly Games ja The Simpsons