Lonkkadysplasia
Wikipedia
Lonkkadysplasialla eli HD:llä arkoitetaan koirilla esiintyvää perinnöllistä tois- tai molemminpuolista lonkkamaljan ja reisiluun pään yhteensopimattomuutta. Lonkkaniveldysplasia on kvantitatiivinen ominaisuus, johon vaikuttaa suuri joukko geenejä sekä erilaiset ympäristötekijät. Lonkkadysplasia on ehkä eniten tutkittu koirien sairaus.
Lonkkanivelen ja lonkkamaljan ja reisiluun pään yhteensopivuutta voidaan tutkia röntgenkuvista. Euroopassa on käytössä FCI:n antamat lonkkakuvien arvosteluohjeet, ja tulosten tulisi olla keskenään vertailukelpoisia. Indeksijalostuksessa huomioidaan mm. yksilön lähisukulaisten lonkkadysplasia tulokset ja pyritään poissulkemaan ympäristön vaikutukset, sillä ne eivät periydy. Suomalaisessa BLUP- indeksijalostuksessa koiran indeksiin vaikuttaa mm. koiran sukupuoli, ikä tutkimushetkellä, syntymävuosi, röntgenlausunnon antaja, koiran kasvattaja, sekä pentue, johon koira kuuluu.
Dysplasia-aste voidaan määritellä lonkkakuvista. Kuvausta varten eläinlääkäri rauhoittaa koiran. Koira asetetaan selälleen ja koiran takaraajoja vedetään taaksepäin ja samalla koiran polvet käännetään ylöspäin. Röntgenkuvassa näkyy koiran lantio ja osa selkärankaa sekä reisiluita. Röntgenkuvia tarkastellaan FCI:n hyväksymällä asteikolla, joka kuvaa reisiluun pään ja lonkkamaljan yhteensopivuutta. Asteikko liukuu A:sta E:n. A tarkoittaa yksilöä, jolla on normaalit lonkkanivelet, B lonkat ovat lähes normaalit, C:n lonkissa on lievä dysplasia, D:n lonkissa on kohtalaisia muutoksia ja E:n lonkat ovat vaikeasti dysplastiset. Lonkkanivelten arvioinnissa yleisarvosana määräytyy huonomman lonkan mukaan, jos koiran lonkat ovat eriparia, eli esimerkiksi vasen lonkka on A ja oikea C, koiran lonkkien yleisarvosana on C.
Samanaikaisesti lonkkamaljan ja reisiluun muodon kanssa voidaan tarkastella myös reisiluun pään ja lonkkamaljan epäsopivuudesta johtuvaa nivelrikkoa. Epäsopiva reisiluu saattaa hangata lonkkamaljan rustopinnan rikki, ja seurauksena on kivulias nivelrikko, joka saattaa pahoissa tapauksissa näkyä jäykkyytenä ja ontumisena. Nivelrikko kehittyy usein hitaasti, ja koiran lonkkien terveydentilaa ei voida arvioida luotettavasti ilman röntgenkuvausta.
Lonkkadysplasian oireet tulevat esiin vasta pennun kasvaessa. Luovutusikäisestä pennusta ei voi varmuudella sanoa, tuleeko siitä terve aikuinen. Ensimmäiset oireet saattavat tulla esiin jo n. 5 kk iässä, jolloin koiran ylösnousu ja liikkeelle lähtö voivat olla jäykkää. Muita oireita ovat haluttomuus liikkua, takaraajojen rajoittuneet liikeradat ja epänormaalit liikkeet. Lonkkanivelet voivat myös naksua kun reisiluun pää tulee pois lonkkamaljasta ja naksahtaa takaisin.
Lonkkavikaisen koiran elämänlaatua voidaan parantaa huolehtimalla oikeanlaisesta ruokinnasta ja liikunnasta. Ylipaino varsinkin koiran kasvuiässä rasittaa koiran niveliä ja altistaa koiran dysplasialle ja nivelrikon kehittymiselle. Oikeanlaatuinen ravinto edesauttaa pentuaikana luuston normaalia kasvua, ruuan tulee sisältää oikeassa suhteessa kalkkia ja fosforia. Jos lonkkavika kehittyy vaikeaksi täytyy turvautua leikkaushoitoon. Eläinlääkäri voi yrittää kirurgisesti muokata olemassa olevaa lonkkamaljaa ja/tai reisiluun päätä paremmin sopivaksi, tai asentaa lonkkaproteesin.
Suurikokoiset ja painavat koirat ovat keskimäärin alttiimpia lonkkadysplasialle kuin pienet ja kevyet koirarodut. Suomessa monella rodulla on voimassa PEVISA-ohjelma (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) johon lonkkakuvaus kuuluu pakollisena tutkimuksena jalostukseen käytetyille koirille. Rotujärjestö ja kennelliitto voivat yhdessä asettaa raja-arvon, jota huonompilonkkaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
