Matti Janhunen
Wikipedia
Matti Janhunen (22. marraskuuta 1902, Rautalampi, joissain lähteissä Sumiainen – 9. joulukuuta 1963, Kerava) oli punaupseeri, kommunistipoliitikko ja sosiaaliministeri Paasikiven III ja Pekkalan hallituksissa (1945-1948).
Pienviljelijäperheeseen syntynyt Janhunen liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen vuonna 1924. Seuraavalla vuosikymmenellä hän hankki punaupseerikoulutuksen Neuvostoliitossa, josta hän palasi Suomeen järjestämään SKP:n maanalaista organisaatiota ja pidätettiin myöhemmin yhdessä Hertta Kuusinen kanssa. Tästä alkoi yli kymmenvuotinen vankila-aika. Sotavuosina hän oli yksi pahamaineisen Koveron keskitysleirin vangeista.
Vankilasta Janhunen vapautui vasta marraskuussa 1944, jonka jälkeen hän siirtyi miltei välittömästi oikeusministeri Urho Kekkosen nimittämänä vankilaolojen uudistamiskomiteaan. SKP:n puoluetoimikuntaan hänet oli valittu jo ennen vankilasta vapautumista. Mannerheim nimitti Janhusen toiseksi sosiaaliministeriksi J. K. Paasikiven esityksestä tämän kolmanteen hallitukseen.
Paasikivi piti Janhusta maltillisena miehenä, jonka mukanaolo hallituksessa voitiin perustella sillä, että muussa tapauksessa salkku olisi mennyt jollekin jyrkemmän linjan kommunistille. Janhunen sopeutui hyvin hallitusyhteistyöhön, ja hänen ministerinpestinsä jatkuikin vielä Pekkalan hallituksessa. Toimikautenaan hän osallistui keskeisesti sodan jälkeen alkaneeseen sosiaalipoliittiseen uudistustyöhön. Muun muassa kesäloma- ja lapsilisälait laadittiin hänen ollessaan sosiaaliministerinä.[1]
Hallitustyöskentelynsä päätyttyä Janhunen siirtyi Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi ja Suomen Pankin tilintarkastajaksi. Lisäksi hän toimi Enso-Gutzeitin ja Alkon hallintoneuvostoissa sekä päätoimitti SKP:n aatteellis-poliittista julkaisua Kommunisti.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Suomen Kansallisbiografia http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/shaku/artikkeli.php?recid=8967
