Matti Wuori
Wikipedia
Matti Ossian Wuori (15. heinäkuuta 1945, Helsinki – 15. lokakuuta 2005, Kirkkonummi) oli asianajaja, joka toimi Vihreiden sitoutumattomana edustajana Euroopan parlamentissa 1999–2004.
Matti Wuori oli Euroopan parlamentin ihmisoikeusraportoija vuosina 2000–2001. Muutenkin ihmisoikeuskysymykset – ympäristökysymysten ohella – olivat Wuoren ominta alaa. Wuori suhtautui vihreiden muita Euroopan parlamentin jäseniä kriittisemmin moniin ulkopoliittisiin asioihin kuten esimerkiksi Euroopan unionin sotilaallisen yhteistyön lisäämiseen, jonka taustalla hän näki muun muassa aseteollisuuden intressejä. Hänen mukaansa länsimaailma on saattanut hukata lopullisesti perinteisen demokratian niin sanotun terrorismin vastaisen sodan myötä.
Avustettuaan kansainvälistä Greenpeacea Suomen kautta tapahtuneen valaanlihan salakuljetuksen yhteydessä Wuori oli mukana perustamassa Greenpeacea Suomeen ja oli Suomen osaston puheenjohtaja vuosina 1989–1998, kansainvälisen osaston puheenjohtaja 1991–1993 ja toimi lisäksi useissa Greenpeacen kansainvälisissä johtotehtävissä. Hän osallistui Etelä-Afrikan apartheidin ajan jälkeisen totuuskomission työskentelyyn.
Matti Wuori valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1979 harjoitettuaan jo sitä ennen vuosia asianajoa eri tuomioistuimissa. Hänen ajamiinsa juttuihin kuuluivat varhaisina aikoina ns. yllytysoikeudenkäynnit: satoja ihmisiä syytettiin heidän yllytettyään kieltäytymään asevelvollisuudesta. Myös Persian šaahin vierailun yhteydessä pidetyn mielenosoituksen aiheuttamat syytteet työllistivät Wuorta.
Asianajajana Wuori sai julkisuutta avustaessaan Mikkelin panttivankidraaman jälkeen käynnistyneessä oikeudenkäynnissä kuolleen panttivangin veljeä sekä Irak-skandaaliin yhteydessä tasavallan presidentin entistä neuvonantajaa Martti Mannista. Hän toimi myös sananvapauteen liittyen eri mediayhtiöiden ja toimittajien avustajana, mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Hänelle olivat läheisiä erityisesti ympäristönsuojeluun ja ihmisoikeuksiin liittyvät tapaukset. Ilmaisunvapautta hän puolusti menestyksekkäästi aina Euroopan Ihmisoikeustuomioistuinta myöten.
Wuori toimi kuolemaansa saakka Ihmisoikeusjuristit ry:n puheenjohtajana ja Suomen Asianajajaliiton oikeuspoliittisen valiokunnan jäsenenä.
Vuoden 2005 joulukuussa järjestetyn Big Brother -palkinnonjakotilaisuuden yhteydessä Electronic Frontier Finland myönsi Wuorelle positiivisen Winston Smith -tunnustuspalkinnon postuumisti pitkäaikaisista ansioistaan yksityisyyden ja muiden perusoikeuksien edistämisessä.
[muokkaa] Muuta
Wuorella oli pieni cameo-rooli Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä.
Boheemiuteen taipuvaisena ihmisenä asianajaja Wuori harrasti kuubalaisia sikareita, mallasviskejä ja omisti satoja solmioita.
[muokkaa] Kirjat
- Titanicin kansituolit (yhdessä Markku Saksan kanssa, 1993, ISBN 9510191418)
- Faustin uni (1995, ISBN 9510208337)
- Häirikkö lintukodossa : Suomen Greenpeace 1989–1998 (vastuullinen julkaisija: Matti Vuori, toimitus: Laura Hakoköngäs, 1998, ISBN 951970793x)
- Kaikki on totta: kirjoituksia kahdelta vuosituhannelta (2005, ISBN 9511205005)
