Demokratia
Wikipedia
| Hallitusmuodot |
|---|
|
Tämä artikkeli on osa |
|
| muokkaa |
Demokratia (kreik. δημοκρατία) on hallitusmuoto, jossa politiikasta päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekomenetelmässä, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille. Demokratia-käsite juontuu kreikan sanoista demos (kansa) ja kratos (valta, kratein = hallita), joten demokratian suorasanainen käännös tarkoittaa kansanvaltaa. Usein kansanvaltaan liittyvät vapaat monipuoluevaalit ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Demokratiaksi kutsutaan myös yhdistysdemokratiaa ja yritysdemokratiaa, jossa kyseisen yhteisön enemmistö päättää yhteisön asioista. Demokratian kannattajasta voidaan käyttää nimitystä "demokraatti".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
-
Pääartikkeli: Antiikin demokratia
Varhaisimmat kansanvallan muodot esiintyivät muinaisen Intian eräissä tasavalloissa 500-luvulla eaa. Käsite "demokratia" tulee antiikin Kreikasta ja sen ottivat käyttöön ateenalaiset 400-luvulla eaa. Ateenalaisessa demokratiassa äänioikeus oli yleensä vain neljäsosalla tai kuudesosalla aikuisista miehistä. Äänioikeutettuja olivat "vapaat kansalaiset", joihin ei luettu naisia, orjia tai ulkomaalaisia, mutta kaikki, joilla oli äänioikeus, olivat yhtäläisesti äänioikeutettuja, olivatpa he miten köyhiä tahansa. Esimerkiksi Perikleen aikoihin 400-luvulla eaa. vain 10% asukkaista oli äänioikeutettuja.[1] Ateenassa äänestettiin suoraan päätöksestä, ei edustajista, mitä on kutsuttu suoraksi demokratiaksi.
Kristinuskon ja erityisesti reformaation läpikäyneiden kirkkojen on arveltu pohjustaneen kansanvaltaista kehitystä. Uudessa testamentissa esimerkiksi Galatalaiskirjeen julistuksen ihmisten samanarvoisuudesta Jumalan edessä on uskottu pohjustaneen demokraattiseen yhteiskuntaan pyrkimistä myöhemmin. Reformaation on arvioitu asettaneen yksilön ensi kertaa kristikunnan piirissä vastuuseen teoistaan suoraan Jumalalle ilman kirkollisia välittäjiä. lukutaidon varhainen leviäminen protestantismin piirissä on voinut edistää demokratian etenemistä. Länsi-Euroopan ja etenkin protestanttimaiden 1700- ja 1800-lukujen uskonnollinen liikehdintä edisti osaltaan ihmisten tasa-arvoisuuden kokemusta. Säätyrajoja ohentaneita uskonnollisia kokemuksia esiintyi esimerkiksi herrnhutilaisuudessa ja pohjoismaisissa herätysliikkeissä. [2]
Kansanvallan nykyisiä muotoja syntyi 1700-1800-luvuilla kansanedustuslaitosten (parlamenttien) kautta, eikä sillä ole suoraa yhteyttä antiikin Kreikkaan. Valistusajattelu ja työväenliikkeen synty edistivät kansanvallan kehittymistä. [3] Varsinaisesti ensimmäisenä demokraatisesti hallittu valtio oli luultavasti Yhdysvallat, jonka perustuslaki vuodelta 1787 paalutti kansanvallan pohjaa. [4]
Valistusfilosofia kiisti aristokratian ja säätyvallan jumalallisen alkuperän ja oikeutuksen. Se korvasi ne kansansuvereniteetin ajatuksella, jonka mukaan vain kansaa voi pitää vallan legitiiminä lähteenä. Hallitsijoilla taas tuli olla kansan suostumus. Ajatuksen toteutuminen demokratiana oli pitkä ja mutkikas tie ja sen merkkipaaluja ovat olleet Ranskan vallankumous 1789, heinäkuun vallankumous 1830, helmikuun vallankumous ja Euroopan "hullu vuosi" 1848, Pariisin kommuuni 1871, Venäjän Japanin-sodan jälkeinen liikehdintä 1905, lokakuun vallankumous 1917, toisen maailmansodan päättyminen natsisimin ja fasisimin tappioon 1945, opiskelijaliikehdinnän ja Tshekkoslovakian miehityksen 1968 ja itäisen Euroopan markkinataloussirtymän vuosi 1989. [5]
Kansansuvereniteetin ajatuksesta tie johti toisaalta myös nationalismin, fasismin ja kommunismin autoritäärisiin idelogioihin. Demokratian ja aidon demokraattisen kansalaisuuden toteutuminen edellyttää historiallisen kokemuksen valossa väestön verraten korkeaa koulutustasoa, joskaan tämäkään ei esimerkiksi kansallissosialistisen Saksan tapauksessa ollut demokratian tae. [6]
Sosialistinen työväenliike ajoi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa erityisen pontevasti parlamenttien perustamista ja yleistä äänioikeutta. Varsinainen demokratisoitumiskehitys, joka on tehnyt demokratiasta yleisimmän hallitusmuodon, tapahtui 1900-luvulla. Nykyisin noudatetaan yleensä edustuksellista demokratiaa, jossa kansa valitsee keskuudestaan edustajat tekemään varsinaisen päätöksenteon.
[muokkaa] Demokratia nykyään
Sir Karl Popper on 1900-luvun merkittävimpiä edustuksellisen demokratian puolustajia, ja on kuvannut kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset oman näkemyksensä aiheesta. Hänen mielestä demokraattisen valtion tulee ennen kaikkea olla avoin muutoksille, arvostelulle ja kehittymiselle. Hän kirjoittaa:
- "Erittelen yhteiskunnan demokraattisen uudistamisen periaatteita, joita voimme kutsua myös 'yhteiskunnan vähittäisuudistusten' periaatteiksi erotukseksi 'yhteiskunnan utooppisesta uudistamisesta'."
Nykyiset demokratiat, kuten myös Suomi, ovat pääasiassa edustuksellisia demokratioita. Sveitsissä on ollut edustuksellisen demokratian lisäksi käytössä suoran demokratian eräs muoto jo sataviisikymmentä vuotta.
Edustuksellisessa demokratiassa edustajalla on yleensä vapaa harkintavalta tehdä päätöksiä riippumatta äänestäjän tahdosta eivätkä äänestäjät voi peruuttaa edustajan valtuutusta kesken vaalikauden. Yhdysvalloissa 18 osavaltiossa, Venezuelassa ja Kanadan Brittiläisessä Columbiassa on mahdollisuus äänestää virkamies virastaan järjestämällä uusi vaali. Näin on tapahtunut Pohjois-Dakotassa 1921 (kuvernööri Lynn J. Frazier), Kaliforniassa 2003 (kuvernööri Gray Davis) ja Venezuelassa 2004 (presidentti Hugo Chávez). Venezuelassa äänestys ei poistanut presidenttiä virasta.
[muokkaa] Demokratian tulevaisuus
Viime vuosikymmenien yleisenä suuntauksena on ollut äänestysprosenttien jatkuva lasku. Demokratian pelastamiskeinoiksi on useissa keskusteluissa tuotu suoran demokratian lisääminen muun muassa informaatiotekniikan suomin mahdollisuuksin. Myös erilaisia suoran demokratian sovellutuksia on kehitetty muun muassa siten että valittu edustaja tuo äänestettävät aiheet www-sivuilleen, jossa rekisteröityneet edustajan äänestäjät äänestävät asiasta ja edustaja äänestää enemmistön päätöksen mukaisesti. Monet jyrkät demokraatit, kuten anarkistit, kannattavat suoraa kansanvaltaa tai valtuutettuja, jossa valtuutetuilla on valta vain suorittaa heille annettu tehtävä, ja mahdollisuutta erottaa valtuutetut, jotka eivät noudata heille annettua tehtävää.
On myös ehdotettu, että edustajat valittaisiin äänivaltaisista kansalaisista arpomalla. Tällöin poliittisten puolueiden merkitys vähenisi ja kaikki todellisuudessa esiintyvät kansalaismielipiteen tulisivat eduskunnan työssä näkyviin. Tässä tapauksessa tiedostusvälineiden nykyisinkin suunnaton valta vain kasvaisi.
[muokkaa] Demokratian arvostelu
Demokratia on nykyään hyvin yleisesti hyväksytty hallitusmuoto, ja sen arvostelu on harvinaista. Harvoihin demokratiaa arvosteleviin kuuluu tunnetuista suomalaisista muun muassa Pentti Linkola. Hänen mukaansa kansa ei osaa toimia oikein ja kansanvallassa pääsee valtaan vain kansan mielistelijöitä, joten kansanvaltainen hallitusmuoto on vaarallinen. Nykyään demokratian kyseenalaistamista pidetään poliittisesti epäkorrektina.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Ulf Ivar Nilsson (2003): Kaikki mitä luulit tietäväsi onkin väärin!. Helsinki, Helmi Kustannus. ISBN 951-556-011-X., sivu 34
- ↑ Jussi Rytkönen: Uskonpuhdistus rakensi kansanvallan kivijalkaa (Kotimaa 15.3.2007, s. 31)
- ↑ Jussi Rytkönen: Uskonpuhdistus rakensi kansanvallan kivijalkaa (Kotimaa 15.3.2007, s. 31)
- ↑ Jussi Rytkönen: Uskonpuhdistus rakensi kansanvallan kivijalkaa (Kotimaa 15.3.2007, s. 31)
- ↑ Kalevi Suomela: Poliittisten sanojen ongelmallisuudesta (Kansan Uutiset 16.3.2007, s. 31)
- ↑ Kalevi Suomela: Poliittisten sanojen ongelmallisuudesta (Kansan Uutiset 16.3.2007, s. 31)
