Maunulan muumio
Wikipedia
Maunulan muumio on vakiintunut kutsumanimeksi miehelle, jonka muumioitunut ruumis löytyi Helsingin Maunulassa sijaitsevasta kerrostaloasunnosta huhtikuussa 2000. Hän oli levännyt vuoteellaan kuolleena useita vuosia. Muumioituminen on selitetty mm. kuivalla huoneilmalla ja hyvällä ilmanvaihdolla.
Tapaus herätti paljon keskustelua siitä, voisiko yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä jotenkin auttaa tai muuten toimia siten, että tällaista ei tapahtuisi. Sosiaalivirastoa mm. syytettiin siitä, että se oli vain maksanut hänen vuokransa eikä ollut selvittänyt tarkemmin hänen olosuhteitaan tai edes sitä, oliko hän ylipäänsä elossa. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että viranomaiset eivät saa tarpeettomasti puuttua ihmisten yksityisyyteen. Tällaisia tapauksia on paljon kaupunkien kerrostaloissa, joissa ihmiset ovat joskus varsin vähän tekemisissä samassa talossa asuvien naapuriensa kanssa. Maaseudulla saattaa asua yksinäinen mummo tai pappa, mutta naapurusto seuraa hänen elämänmenoaan ja tarvittaessa ryhtyy toimenpiteisiin, jos apua tarvitaan.
Samanlaista keskustelua käytiin myös syksyllä 2006, kun Yleisradion toimittaja Ilpo Hakasalo oli löydetty asunnostaan puoli vuotta kuolemansa jälkeen.
Maunulan muumio oli vuonna 1938 Helsingissä syntynyt yksin elänyt mies. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 11/2000 julkaistiin hänen fiktiivinen elämäkertansa. Jutun aineisto oli kerätty pääasiassa viranomaisten rekistereistä sekä haastattelemalla hänen entistä aviopuolisoaan ja entisiä naisystäviään. Kuukausiliitteen jutussa häntä kutsuttiin "Reimaksi", jota käytetään myös jäljempänä. Hänen oikeaa henkilöllisyyttään ei tiettävästi ole kerrottu julkisesti missään tätä aihetta käsitelleessä uutisessa.
"Reima" oli vanhempiensa ainoa lapsi. Hän harrasti mm. partiota ja oli kovasti kiinnostunut autoista ja moottoripyöristä. Hänen elämänsä alkoi kuitenkin mennä sivuraiteelle jo kouluaikana, koska hänen koulumenestyksensä ei ollut kovin hyvä. Käden taitoja edellyttävissä kouluaineissa, mm. veistossa hän menestyi, mutta esimerkiksi kielet ja matematiikka tuottivat vaikeuksia. Koulunkäynti jäi kesken luokalle jäämisten vuoksi.
Häntä kuvattiin levottomaksi ihmiseksi, joka ei jaksanut pysyä kauan paikoillaan. Työsuhteet olivat lyhyitä, ja kotiosoitteet vaihtuivat usein. Hän oli työskennellyt mm. satamassa, merillä, tietöissä ja trukinkuljettajana. Äidin kuolema 1950-luvun puolivälissä oli hänelle kova isku. Isänsä kanssa hänen välinsä olivat huonot. Hän oli armeijasta päästyään lyhyen ajan avioliitossa, josta syntyi kaksi lasta.
"Reima" syyllistyi lukuisiin omaisuusrikoksiin, joista hän sai nykypäivän käytäntöön verrattuna ankarat vankilatuomiot. Koko 1960-luvun hän oli pääasiassa vankilassa. Hän onnistui myös kerran pysymään karkumatkalla useita vuosia. Vapaalla jalalla ollessaan hän asui naisystäviensä luona tai oli vailla vakinaista asuntoa. 1980-luvun lopulla hän sai vuokra-asunnon Maunulasta ja asui siellä yksinään. Hän oli päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle sydäninfarktin vuoksi. Hän ei osannut käsitellä rahaa vaan tuhlasi heti kaiken, minkä vuoksi hänen eläkkeensä ohjattiin sosiaaliviraston välitystilille, josta maksettiin vuokrat ja muut pakolliset maksut. Koska välit lapsiin ja muihin omaisiin olivat katkenneet vuosia aikaisemmin ja maksuliikenne toimi sosiaaliviraston kautta, kukaan ei osannut kaivata häntä vuosikausiin.
Kiinteistön huoltohenkilöstö löysi hänen muumioituneen ruumiinsa mennessään asentamaan palovaroitinta asuntoon. Koska ovikellon soittoon ei vastattu, sisään mentiin yleisavaimella. Poliisin tutkimuksissa kuolinpäiväksi vahvistettiin 15. helmikuuta 1994 mm. eteisen lattialle kertyneen postin perusteella. Hän oli siis kuollessaan 55-vuotias.
"Reima" sai lopulta viimeisen leposijansa Honkanummen hautausmaalta, jonka multiin hänen tuhkansa kätkettiin kuusi vuotta kuoleman jälkeen. Uurnalehdossa olevaan muistokiveen kiinnitettiin messinkinen nimilaatta useiden kymmenien samanlaisten laattojen jatkoksi.
