Mingot

Wikipedia

Mingo-intiaanit kuuluivat irokeesien kieliryhmään. Heitä kutsuttiin myös nimellä Ohion senecat. Nimitys johtui siitä,että he olivat vielä 1700-luvun alussa kuuluneet senecoihin, joka oli eräs irokeesiliiton viidestä kansakunnasta nykyisen New Yorkin osavaltion alueella. Syystä tai toisesta osa senecoista oli eronnut omaksi ryhmäkseen ja kulkeutunut Ohiolaaksoon asettuen asumaan läntiseen Virginiaan 1750-luvun taitteessa. Heidät opittiin tuntemaan mingoina (kavalat). 1770-luvulla he siirtyivät Ohion keskiosiin ja eräs heidän kylistään oli Scioto riverin rantatörmillä samoilla seuduilla, jossa tänä päivänä sijaitsee kaupunki nimeltään Columbus. Mingojen määrän on oletettu parhaimmillaan olleen noin 1500 henkeä. Pienestä lukumäärästään huolimatta he esiintyvät ansiokkaasti Ohion varhaishistoriassa ja heidän kuuluisin johtajansa päällikkö Logan on saanut oman patsaansa.

[muokkaa] Kulttuuri

Mingojen kulttuuri oli hyvin epäyhtenäinen. Vaikka pääosa heistä oli senecoja, niin oli heidän joukkoonsa liittynyt myös ryhmiä, jotka olivat muiden sodissa tuhoutuneiden kansojen rippeitä. Tällaisia olivat Ohion salomaille irokeesien hyökkäyksiä paenneet eriet,joiden jälkeläisiä varmaan yhtyi mingojen joukkoon. Samoin mustat minquat lienevät yhdistyneet mingoihin. Näin matkansa varrella kasvanut intiaanijoukko saapui Ohioon. Heidän asuntonaan toimivat pitkänmalliset perinteiset wigwamit. kyliä oli useita. Erikoista oli se,että he sopeutuivat kerrassaan mainiosti yhteen samoilla seudulla asuvien shawneiden ja delawarien kanssa, vaikka molemmat kuuluivat eri kieliryhmään kuin he itse. Mingoilla oli jopa yhteisiä kyliä edellä mainittujen kanssa. Ohiolaakson intiaaneihin kuuluivat vielä wyandotit, jotka olivat sekoitus useasta sodan tuhoamasta kansasta. Mingojen kulttuuri alkoi muotoutua uusien naapureiden mukaiseksi, joskaan kaikista omista tavoista ei luovuttu.

[muokkaa] Sotainen Ohio-laakso

Tennesseessä ja Carolinassa asuvat cherokeet ulottivat toisinaan metsästysretkensä Ohio-laaksoon asti, jota myös irokeesit olivat pitäneet omana metsästysmaanaan muinaisista ajoista asti. Nyt Ohion maita puolustivat mingot yhdessä shawneiden kanssa. Pennsylvaniaan jääneet mingot sotivat seitsenvuotisessa sodassa (1754-60) brittien puolella, kun taas Ohion mingot olivat ranskalaisten aseveljiä - epäonnekseen. He saivat kärsiä tästä, kun englantilaiset valtasivat pala palalta kaikki ranskalaisten hallussa olleet alueet. Brittien mukana Ohio-laakson levottomuudet lisääntyivät. Shawneet kahakoivat yhä enemmän näiden kanssa. Rajaseuduille oli levinnyt syvä vihamielisyys, joka ei enteillyt hyvää.

Vuonna 1763 puhkesi sota, joka tunnetaan nimellä Pontiacin kapina. Nimi tuli ottawa-päällikkö Pontiacin mukaan, joka on mainittu kyseisen sodan alkuunpanijaksi. Ottawapäällikön tarkoituksena oli vallata kymmenkunta brittilinnaketta suurten järvien ja Ohio-laakson alueella.

Pontiac onnistui saamaan taakseen useita eri heimojen päälliköitä, jotka toivat soturinsa mukaan kapinaan. Mingot,shawneet ja delawaret muodostivat tärkeän osan hyökkäyksissä englantilaisten tukikohtia vastaan. Kesällä 1763 intiaanit valtasivat yhdeksän linnaketta Ohiossa. Pennsylvaniassa, Wisconsinissa ja Michiganissa. Vain kolme linnaketta, jotka olivat Detroit, Fort Pitt ja Fort Niagara, jäivät valtaamatta.

Kapina saatiin rauhoittumaan englantilaisten lähetettyä omia joukkojaan kriisialueille niin suuria määriä, että intiaanien oli solmittava rauha. Pontiac, joka oli koko ajan luottanut ranskalaisten apuun, joutui katkerasti pettymään toiveissaan. Ranskan sotajoukot eivät kiiruhtaneet hänen tuekseen.

[muokkaa] Petolliset britit

Mingot joutuivat uuteen sotaan 1770-luvulla,kun heidän päällikkönsä Loganin perhe surmattiin Virginian brittien toimesta. Logan, joka oli aina kehottanut punaisia kansoja pysymään rauhanomaisissa suhteissa valkoiseen mieheen, joutui nyt katkerasti maksamaan hyväuskoisuudestaan. Täynnä leppymätöntä vihaa englantilaisia kohtaan hän keräsi soturinsa ja lähetti kutsun sotaan shawneepäällikkö Cornstalkille (Maissintähkälle). Tämä oli kannattanut rauhaa, mutta Logan onnistui kääntämään hänen päänsä.Shawneiden kanssa mingot kävivät lyhyen sodan brittejä vastaan kostaakseen englantilaisille näiden veriteot. Vuonna 1774 käyty yhteenotto tunnetaan Lordi Dunmoren sotana. Sodan jälkeen mingot hajaantuivat, mutta yhtyivät uudelleen toisiin irrallisena vaeltaviin heimoihin. Pitkään he uskoivat voivansa muiden tuella pysäyttää länteen päin leviävän uudisasutuksen, mutta siirtolaisten virtaa ei enää kyennyt pysäyttämään mikään mahti.

Mingopäällikkö Logan jatkoi pienen ryhmän kanssa sotatoimia valkoisia vastaan. Vaikka Cornstalk shawneineen oli solminut rauhan brittien kanssa,Loganin viha ei sammunut. Hän halusi kostaa äitinsä ja siskonsa menetyksen jokaiselle valkoiselle miehelle. Aika tuli kuitenkin vastaan ja Logan sai surmansa vuoden 1780 paikkeilla, todennäköisesti oman serkkunsa kädestä.

Kohtaloonsa alistuneina mingot luovuttivat maansa yhdysvalloille vuonna 1831. Tämä teko oli pakon sanelema, koska vaihtoehtoja ei ollut. Muutto Oklahomaan tapahtui siksi raskaissa olosuhteissa, että suuri osa heistä menehtyi matkan rasituksiin.