Wyandotit

Wikipedia

Wyandot-intiaanit olivat todellisuudessa suurimmalta osaltaan aikoinaan vahvan huronkansan pakolaisia. Huronien omassa valtioliitossa heidän nimensä oli "Wendat". Tätä nimeä ei juuri käytetty, sillä heidät tunnettiin huroneina. Se oli ranskalaisten antama nimi ja merkitsi pörröpäitä.

[muokkaa] Uudelleen syntyminen

Irokeesien massiiviset hyökkäykset olivat hajottaneet huronien liiton, ja suuri joukko huroneita oli paennut kylistään, etsien suojaa kuka mistäkin. Pitkä kylmä talvi sattui osumaan juuri tähän ajanjaksoon. Sen jäätävissä kourissa moni huron-intiaani kohtasi kohtalonsa nääntymälla nälkään tai jäätymällä kuoliaaksi. Eloonjääneet eivät asettuneet paikoilleen, sillä irokeesien partiot liikkuivat ymräristössä. Suuri osa pakolaisista jatkoi pakoaan, mutta jotkut liittyivät kukistajiinsa mohawk-, onondaga-- ja senecaheimoihin. Osa sulautui joihinkin muihin irokeesikansakunnan heimoihin. Jäljellejäänyt joukko vaelsi ylä-Mississipin metsäalueille. Heihin liittyi niin ikään pakomatkalla olevia tionontati- ja attiwendaronk-intiaaneja, jotka olivat kielisukulaisia heidän kanssaan. He alkoivat kutsua itseään wendateiksi, joka oli huron-kansan oikea nimi. Tämä tapahtui vuosina 1648-1650. Wendatteja oli tuolloin viitisensataa, ja he jäivät asustamaan ylä-Mississipin varrelle. Valkoinen väestö väänsi heidän nimensä wyandoteiksi.

[muokkaa] Viholliset

Samoissa metsissä asui mdewakanton-dakotoja, jotka tunnettiin metsä-siouxeina. Koska wyandoteja oli vähän, antoivat siouxit heidän leiriytyä alueillaan pitäen heitä lähinnä harmittomina naapureina. Wyandotit vahvistivat rivejään uusilla pakolaisilla, joita oli virrannut idästä. Joukossa oli ottawa-intiaaneja, kaupankäynnin mestareita. Wyandotit päättivät hankkia aseita. He ostivat ranskalaisilta musketteja, jotka huomattavasti antoivat lisää voimantunnetta. Opittuaan ampuma-aseiden käytön he alkoivat vihoitella siouxeille. Vaikka siouxit tunnettiinkin tasankointiaaneina, oli tämä metsiin jäänyt heimon sivuhaara siksi vahva, että se pystyi torjumaan wyandottien alullepanemat rettelöt. Vuonna 1670 wyandotit karkotettiin pois alueelta, ja he joutuivat pakolaisiksi uudelleen. Wyandotit siirtyivät Mackinansalmen pohjoisille rannoille Michiganiin ja osa Kanadan puolelle. Näillä seuduilla he asuivat kymmeniä vuosia.

[muokkaa] Ystävät

1700-luvulla wyandotit liikkuivat Ohioon majoittuen molemmin puolen Eriejärveä. Monta kylää oli Detroitin seutuvilla. He ystävystyivät ranskalaisten kanssa. Todella hyviä ystäviä heistä tuli Shawnee-intiaanien kanssa. Tämä oli harvinaista, koska shawneet edustivat kokonaan eri kielikuntaa, algonkiinejä. Yleensä intiaaneihin kävi sanonta: "tänään ystävä, huomenna vihollinen". Wyandottien ja shawneiden suhteen sanonta ei kuitenkaan pätenyt: ystävyydestä tuli pysyvä.

[muokkaa] Taistelut

Angloamerikkalaisia vastaan Wyandoteilla oli sota 1700-luvun loppupuolella. Shawneet auttoivat ystäviään ja lisäksi Mingo-intiaanit taistelivat Wyandotien puolella. Tarhe ja Petawontakas olivat Wyandotien kuuluisimmat päälliköt. Jälkimmäinen tuli tunnetuksi suuresta vaikutusvallastaan muiden heimojen keskuudessa. Amerikkalaisten tappiot olivat melkoisia ja wyandotien maine hurjina sotureina oli suuri. Heidän alun perin 500-päinen joukkonsa oli kasvanut yli tuhannella ja heitä kunnioitettiin. Heistä tuli eräänlainen legenda kotiseuduillaan Ohiossa.

Tänä päivänä wyandoteja lienee noin tuhatkunta. He polveutuvat osaksi valkoihoisista. Oma kieli on kadonnut,mutta heidän nimensä on jäänyt elämään niin hyvin,että varsin yleisesti sitä käytetään paljon isommasta Huron-kansakunnasta.