Nikkud

Wikipedia

Nikkud tai niqqud (hepreaksi ‏נִיקּוּד‎) on heprean kirjoittamisessa käytetty vokalisointijärjestelmä. Tavallisesti hepreaa kirjoitetaan konsonanttikirjoituksella, mutta nikkudin diakriittisten merkkien avulla vokaalit voidaan tarvittaessa merkitä näkyviin. Tavallisesti tämä on tarpeen lähinnä oppi- ja sanakirjoissa sekä tärkeissä teksteissä, joissa sekaannuksen vaara halutaan välttää, esimerkiksi Tanakhin teksteissä.

[muokkaa] Kehitys

Heprean vokaalien merkitsemiseen on kehitetty useita järjestelmiä keskiajalta alkaen. Varhaisessa vaiheessa pitkiä vokaaleja alettiin merkitä tekstiin käyttämällä tiettyjä konsonantteja (ns. matres lectionis, "lukemisen äidit"). Menetelmä ei kuitenkaan ole riittävän tarkka. Laajimmalle levinneen järjestelmän, joka on samalla ainoa nykyään käytössä oleva vokalisointitapa, kehittivät masoreetit 700-luvulta jaa. alkaen. Vokalisointia tarvittiin sen varmistamiseen, että Raamatun tekstien lukutapa pysyisi muuttumattomana sen jälkeen, kun heprea oli menettänyt asemansa puhuttuna kielenä. Nikkud-merkit koostuvat lähinnä pisteistä ja ovat konsonantteihin nähden pieniä. Siten ne voitiin lisätä tekstiin myös jälkikäteen.

Koska vokaalimerkkejä ei alkuperäisessä tekstissä käytetty, on vokalisoinnin oikeellisuudesta kehkeytynyt kiivaitakin oppiriitoja. Ennen masoreettien vokaalimerkkejä oikea lukutapa siirtyi sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona. Esimerkiksi Jumalan nimen JHWH (יהוה) alkuperäisestä lukutavasta ollaan erimielisiä (vrt. Jahve ja Jehova). Kymmenen käskyn kiellon nojalla juutalaiset eivät lausu Jumalan nimeä ääneen, vaan lukevat sen kohdalla esimerkiksi sanan Adonai (Herra). Siksi konsonantteihin יהוה on merkitty sanan Adonai tai jonkun muun lukutavan vokaalit, eikä alkuperäisiä vokaaleja tiedetä.

[muokkaa] Nikkudin merkit

Taulukossa käytetään esimerkkikonsonantteja bet ב, šin ש ja ḥet ח sen havainnollistamiseen, miten nikkud-merkki asettuu konsonanttiin nähden. Vokaali äännetään sen konsonantin jälkeen, jonka yhteydessä merkki on. Muut taulukossa ilmenevät konsonantit ovat osa vokaalia. Taulukossa on esitetty yleisin ääntämistapa.

Huomautus: nikkud-merkit eivät välttämättä näy selaimessa oikein. Useimpien vokaalimerkkien tulisi näkyä suoraan konsonantin alapuolella.

Symboli	Tiberialainen	Nykyheprea	Vokaalimerkin kuvaus
בִ	חִירֶק ḥîreq. Translitteroidaan i (IPA /i/) tai í (IPA /iː/).	חִירִיק ḥiriq. Translitteroidaan i (IPA /i/).	Konsonantin alla piste.
בֵ	צֵרֵי ṣērê. Translitteroidaan ē (IPA /eː/).	צֵירֵי ẓere. Translitteroidaan e (IPA /e/).	Konsonantin alla kaksi vierekkäin olevaa pistettä.
בֶ	סְגוֹל səḡôl. Translitteroidaan e (IPA /ɛ/) tai é (IPA /ɛː/).	סֶגּוֹל seggol, myös segol. Translitteroidaan e (IPA /e/).	Kolme pistettä kärjellään seisovan kolmion muodossa; konsonantin alla kaksi vierekkäin olevaa pistettä, niiden alapuolella yksi piste.
בַ	פַּתַח páṯaḥ. Translitteroidaan a (IPA /a/) tai á (IPA /aː/).	פַּתַח pátaḥ. Translitteroidaan a (IPA /a/).	Konsonantin alla lyhyt vaakasuuntainen viiva.
בָ	קָמֶץ גָּדוֹל qāmeṣ gāḏôl. Translitteroidaan ā (IPA /ɔː/).	קָמַץ גָּדוֹל qamaẓ gadol, joskus pelkkä qamaẓ. Translitteroidaan a (IPA /a/).	Pieni alaspäin osoittava "tikari" tai kuten pieni T-kirjain; kirjaimen alla lyhyt vaakaviiva, jonka keskikohdalta lähtee lyhyt pystyviiva alaspäin.
בָ	קָמֶץ קָטָן qāmeṣ qāṭān. Translitteroidaan o (IPA /ɔ/).	קָמַץ קָטָן qamaẓ qatan, myös qamaẓ hatuf. Translitteroidaan o (IPA /o/).	Kuten qamaẓ gadol.
בֹ	חֹלֶם ḥōlem. Translitteroidaan ō (IPA /oː/).	חוֹלָם ḥolam. Translitteroidaan o (IPA /o/).	Piste konsonantin yläpuolella. Sijoitetaan konsonantin jälkeen (eli vasemmalle puolelle) tai konsonantin vasemman reunan yläpuolelle.
בֻ	קִבּוּץ qibbûṣ. Translitteroidaan u (IPA /u/) tai ú (IPA /uː/).	קוּבּוּץ qubbuẓ. Translitteroidaan u (IPA /u/).	Konsonantin alla kolme pistettä suorassa linjassa niin, että ne muodostavat viistosti alas oikealle suuntautuvan jonon. Vasemmanpuoleisin piste on siis ylinnä, toinen hiukan alempana oikealla puolella ja kolmas alimpana eniten oikealla.
בוּ	שׁוּרֶק šûreq. Translitteroidaan û (IPA /uː/).	שׁוּרוּק šuruq. Translitteroidaan u (IPA /u/).	Konsonantin jälkeen (vasemmalla puolella) vav-kirjain (kirjoitetaan usein konsonantin mittaisena pystyviivana), jonka vasemmalla puolella kirjaimen keskikohdalla on piste.
Puolivokaalit (ḥataf-vokaalit)
בְ	שְׁוָא šəwâ. Translitteroidaan ə (IPA /ə/) tai jätetään pois.	שְׁווָא šəva. Translitteroidaan ə (IPA /ə/) tai e tai ' tai jätetään pois.	Konsonantin alla kaksi allekkain olevaa pistettä.
חֱ	חֲטֶף סְגוֹל ḥăṭep̄ səḡôl. Translitteroidaan ĕ (IPA /ɛ/).	חֲטַף סֶגּוֹל ḥataf seggol. Translitteroidaan e (IPA /e/).	Konsonantin alla šəva ja seggol vierekkäin (yhteensä viisi pistettä); seggol vasemmalla ja šəva oikealla.
חֲ	חֲטֶף פַּתַח ḥăṭep̄ páṯaḥ. Translitteroidaan ă (IPA /a/).	חֲטַף פַּתַח ḥataf pátaḥ. Traanslitteroidaan a (IPA /a/).	Konsonantin alla šəva ja pátaḥ vierekkäin; pátaḥ vasemmalla ja šəva oikealla. Pátaḥ-viiva on ylemmän pisteen tasolla.
חֳ	חֲטֶף קָמֶץ ḥăṭep̄ qāmeṣ. Translitteroidaan ŏ (IPA /ɔ/).	חֲטַף קָמָץ ḥataf qamaẓ. Translitteroidaan o (IPA /o/).	Konsonantin alla šəva ja qamaẓ vierekkäin; qamaẓ vasemmalla ja šəva oikealla.
Muut merkit
בּ	דָּגֵשׁ dāḡēš.	דָּגֵשׁ dageš.	Piste kirjaimen sisällä sen keskellä, tai jos kirjaimessa ei ole keskellä tyhjää tilaa, sen vieressä. Dageš-piste ei ole vokaalin merkki, vaan konsonantin kahdennuksen tai ns. begadkefat-kirjaimissa normaalin ääntämistavan (sulkeumaäänteen) merkki. Konsonanttiin voidaan dagešin lisäksi merkitä jokin nikkud-vokaali. Katso tarkemmin dageš.
ש.	Šin-piste. Osoittaa kirjaimen translitteroituvan š (IPA /ʃ/).	Šin-piste. Osoittaa kirjaimen translitteroituvan š (IPA /ʃ/), yleisemmin käytössä muoto sh.	Piste sin-kirjaimen ensimmäisen (oikeanpuoleisen) sakaran päällä. Piste ei ole vokaalin merkki, vaan sitä käytetään merkitsemään "suhuässää" /ʃ/ erotuksena tavallisesta s-äänteestä.
.ש	Śin-piste. Osoittaa kirjaimen translitteroituvan ś (IPA /ɬ/).	Sin-piste. Osoittaa kirjaimen translitteroituvan s (IPA /s/).	Piste sin-kirjaimen kolmannen (vasemmanpuoleisen) sakaran päällä. Piste ei ole vokaalin merkki, vaan sitä käytetään merkitsemään tavallista s-äännettä erotuksena suhuäänteestä (šin).
בֿ	Rafé. Harvoin käytetty. Rafé ei ole vokaali vaan dageš-pisteen vastakohta: se osoittaa begadkefat-kirjaimen ääntyvän hankausäänteenä ja (joskus) sen, että konsonanttia ei kahdenneta. Käytetään joskus myös osoittamaan ääntymätöntä kirjainta.

[muokkaa] Katso myös

• Matres lectionis