Nykytaide

Wikipedia

Maggi Hambling, Scallop, 2003. Teos on kunnianosoitus Benjamin Brittenille.

Nam June Paikin teos Frankfurt am Mainissa.

Venetsian biennaalin Italian näyttelypaviljonki vuonna 2005.

Jonathan Borowskyn teos Kasselin documentassa vuonna 1992.

Kuva modernin taiteen museosta MoMAsta New Yorkissa, joka perustettiin vuonna 1929.

Guggenheim-museon filiaali Bilbaossa, Espanjassa.

Ilya Kabakov, Pudonnut kattokruunu.

Tilapäinen installaatioteos Napolissa, Italiassa vuonna 2002.

Nykytaide on oman aikamme taidetta, uutta taidetta. Sanan käyttö yleistyi 1970-luvulla, kun sanat moderni taide ja modernismi alkoivat saada uusia merkityksiä, joita niihin ei aikaisemmin oltu liitetty. Nykytaide on sivumerkityksistä vapaampi ja puolueettomampi sana kuin moderni taide.

Nykytaide on ollut perinteisesti vaikeampaa omaksua ja hyväksyä kuin klassinen taide. Esimerkiksi impressionistitaiteilijat saivat 1870- ja 1880-lukujen aikana vastaanottaa ankaraa arvostelua Ranskassa varsinkin suuren yleisön taholta. Performanssi yleistyi massamme 1980-luvulla. Aluksi naureskeltiin yleisesti niin hassulle sanalle kuin taiteilijoiden kummallisille tempauksillekin.

Nykytaide onkin usein saavuttanut arvostusta vasta myöhemmin. Impressionistit ovat nyt kautta maailman suosituimpia taiteilijoita ja performanssi on tänään eräs osa aikamme taidetta siinä missä muutkin uudet taidesuuntaukset.

[muokkaa] Taide ja elämäntapa

Taide on sidoksissa aikansa elämäntapaan. Nykytaiteen rooliin kuuluu etsiä taiteen uusia ilmaisukeinoja ja esitellä niitä. Myös taiteessa on omia valtavirtauksia, sivujuonteita ja muoti-ilmiöitä siinä missä tieteissä ja millä muulla alalla tahansa. Joskus taiteessa on nähtävissä selvästi jokin vallitseva tyyli tai ilmaisutapa, mutta kaikkina aikoina näin ei ole.

Uusi tekniikka on muuttanut taidetta. Valokuva-, video- ja mediataide ovat hakeneet paikkaansa pitkään ja alkaavat saada oman asemansa. Nykytaide ei ole tavallisesti puhdasta kuvaan (tai ääneen, tanssiin, näyttämötulkintaan) perustuvaa. Se on usein monialaista, ja teoksissa saattaa yhtyä useita niin perinteisiä kuin uusiakin taiteenaloja.

[muokkaa] Foorumit

Toukokuun 2006 alkuun mennessä Helsingin Nykytaiteen museossa Kiasmassa oli käynyt kaksi miljoonaa kävijää sen avaamisesta 1998 alkaen. Nykytaiteella on instituutionsa siinä missä klassisella ja modernilla taiteellakin. Esimerkiksi Kiasman perustamisen juuret ulottuvat 1930-luvulle asti. Vuonna 1939 perustettiin Nykytaide ry organisoimaan nykytaiteeseen keskittyviä näyttelyitä.

Yhdistys toimi aktiivisesti 1950-luvulla juuri nykytaiteen näyttelyiden järjestämiseksi. Esimerkiksi yhdistys osallistui vuonna 1961 järjestetyn ensimmäisen Ars-näyttelyn järjestämiseksi. Vuonna 1964 se julistautui nykytaiteen museohankkeen tukijärjestöksi ja lopetti toimintansa vuonna 1990, kun Nykytaiteen museo perustettiin. Yhdistyksen toiminnan tärkein tavoite oli saavutettu. Museo toimi aluksi Ateneum-rakennuksessa, mutta sai omat tilat Kiasman valmistuttua 1998. Nykytaiteen museo Kiasma on osa Valtion taidemuseota.

Tampereen nykytaiteen museo perustettiin vuonna 1966. Se toimii museokeskus Vapriikin yhteydessä, joka sijaitsee entisen Tampellan tehdasalueella. Museo ilmoittaa tehtäväkseen Tampereen kaupungin yleisen taidekokoelman ja siihen sisältyvien julkisten veistosten ja muistomerkkien hoidon sekä museon oman kokoelman hoitamisen ja kartuttamisen.

[muokkaa] Tuontia ja vientiä

Nykytaide on tullut usein Suomeen ulkomailta, tavallisesti Länsi-Euroopasta tai Yhdysvalloista. Sitä on arvosteltu Eurooppa- ja Amerikkakeskeisyydestä, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana kansainvälinen nykytaide on avannut tarkastelukulmia myös muihin maailmanosiin. Nykytaiteen uusia suuntauksia esitellään tavallisesti suurissa kansainvälisissä näyttelykatsauksissa, kuten Venetsian ja Sao Paulon biennaaleissa, Kasselin documentassa tai muissa vastaavissa.

Suomessa kansainvälisen taiteen suurehko näyttely- ja tapahtumasarja Ars on vuodesta 1961 esitellyt uusia nykytaiteen suuntauksia Helsingissä, sekä toisinaan myös Tampereella, Turussa ja Jyväskylässäkin. Taiteen kansainvälistymistä oli aluksi vaikea ymmärtää, koska kotimaisen kulttuurin päätehtäväksi nähtiin 1800-luvun lopulta aina 1950-luvulle kansallisen identiteetin rakentaminen ja taide painottui pitkään kansallisromantiikan ja kansallistunteen ylläpitoon.

Nykyisin suomalainen nykytaide on jatkuvassa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa ja useat suomalaiset nykytaiteilijat ovat menestyneet kansainvälisen taiteen esitysfoorumeilla. Keskeiseen asemaan on tullut Helsingissä toimiva suomalaisen taideviennin tukisäätiö Frame.

Merkittävät kansainväliset taidepalkinnot, kuten Englannin Turner-palkinto pohjoismainen Carnegie Art Award, sekä Suomessa Ars Fennica arvioivat ja suuntaavat nykytaidetta.

[muokkaa] Keinot

Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selvästi havaittava piirre on ollut nykytaiteen laajentuminen visuaalisten taide-esineiden esittämisestä moneen suuntaan avautuvaksi käsitteeksi, joka voi ottaa suhdetta lähes mihin tahansa inhimilliseen. Nykytaiteessa on tullut tavaksi rajojen ylittäminen.

Nykytaide on suuntautunut usein muualle kuin taiteen tavallisiin esityspaikkoihin, taidegallerioihin ja museoihin. Tila- ja ympäristötaiteen eräs tavoite on 1960-luvulta asti ollut juuri tämä. Myös performanssi ja nykytaiteen uusi tulokas, yhteisötaide ovat osa tätä laajentumista.

Nykytaide on – tosin kuin perinteinen ”ikuinen” taide – usein osa jotain tapahtumaa, esitystä tai hanketta. Näin siitä on tullut usein esittävän taiteen kaltaista, jossa voidaan havaita selvästi alku ja loppu tai ainakin prosessi.

Toisin kuin ikuinen ja kestävä taide, nykytaide on usein rakennettu jotain tilaa tai tilaisuutta varten. Tällaista teosta, joka koostuu tavallisesti valmiiksi tuotetuista esineistä sanotaan installaatioksi. Käsitetaiteessa korostuu taas teoksen tulkinta, suunnittelu, tekoprosessi tai idea enemmän kuin materiaalinen, viimeistelty ja lopullinen teos.

Vaikka nykytaiteen foorumit ja keinot näyttävät tänään melko vakiintuneilta, ainoa varma asia, joka länsimaisen nykytaiteen tulevaisuudesta voidaan sanoa, on sen muutos.