Yhteisötaide

Wikipedia

Yhteisötaide (englanniksi=social art tai community art) on 1990-luvulla syntynyt taiteen suuntaus, jossa taidetta tehdään jonkin yhteisön ehdoilla, yhteisön jäsenten kanssa ja heitä varten. Yhteisötaide toteutetaan yleensä projekteina, tapahtumina tai työpajoina. Taiteilija on tapahtuman, teoksen tai ilmiön tuottaja tai ohjaaja.

Yhteisötaiteen eräänä edelläkävijänä voi pitää saksalaista Joseph Beuysia, joka loi 1960-luvulla käsitteen Yhteiskunnallinen kuvanveisto (Die Soziale Plastik) ja toteutti esimerkiksi teoksen 7 000 tammea, jossa istutettiin tammia Kasselin kaupunkiin, Saksaan vuonna 1982 documenta 7 -näyttelyn yhteydessä.

Yhteisötaide onkin sukua ympäristötaiteelle ja performanssille, jotka molemmat pyrkivät usein pois taidegallerioista ja taidemuseoista. Taiteenalasta on käytetty myös nimityksiä osallistuva taide ja sosiaalinen taide. Yhtymäkohtia yhteisötaiteelle voisivat olla myös taidesosiologia ja taidekasvatus.

Yhteisötaiteen tuloksia kutsutaan yhteisötaideteoksiksi tai yhteisöteoksiksi.

[muokkaa] Esimerkkejä yhteisötaiteesta

[muokkaa] Valituskuoro

Ars 06 näyttelyssä Helsingissä esitettiin video Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen yhteisöteoksesta Birminghamin ensimmäinen Valituskuoro. Birminghamissa Englannissa kysyttiin ihmisiltä, mistä he haluavat valittaa. Valituksista koottiin ja sävellettiin laulu kuorolle, jota se esitti eri paikoissa Birminghamissa. Vastaava teos toteutettiin myös Helsingissä ja on tarkoitus toteuttaa myös Hampurissa ja Pietarissa.

Kiasman esittely Kalleisen ja Kochta-Kalleisen valituskuorosta
Lataa ja kuuntele Birminghamin Valituskuoro, MP3 284K (englanniksi)
Lataa, kuuntele ja katsele Helsingin Valituskuoro (suomeksi, englanninkieliset tekstit)
Projekti kotisivut

[muokkaa] Ilmainen aamiainen

Minna Heikinahon Ilmainen aamiainen on yksi Suomen tunnetuimmista yhteisötaiteen teoksista. Heikinaho piti Kuvataideakatemian loppunäyttelyn tarjoamalla ilmaista ateriaa kesän 1994 ajan Helsingin Hämeentie 6:ssa sijaitsevassa liikehuoneistossa. Teos oli esillä pahimpana lamakautena. Teoksellaan Heikinaho halusi luoda tilan, jossa hän pystyi pohtimaan kävijöiden synnyttämiä merkityksiä, sekä määrittelemään itseään suhteessa arkeen ja taiteeseen. Ilmaisella aamiaisella hän halusi rakentaa asioita itsestään ulospäin eikä sisäänpäin niin kuin tavallisesti tapana on. Julkisessa sanassa teos määriteltiin tilataiteeksi, sosiaaliseksi eleeksi, milloin miksikin. Teos aiheutti hämmennystä, koska sitä oli vaikea sijoittaa mihinkään perinteiseen taiteen kaanoniin.

Lapin yliopiston Kide-lehdessä Heikinaho sanoo. että yhteisötaide on erilaisuuden etsimistä ja uudenlaisen taiteilijaidentiteetin luomista uuden nimikkeen alla. Yhteisötaide on toimintaa suhteessa ympäristöön ja sen ihmisiin, ihmisten mukaanottamista taiteelliseen prosessiin. Ihmiset voivat olla osana teosta tai sitten he voivat olla tekijöinä myös itse. Yhteisötaide nostaa esiin arkipäivän kysymyksiä taiteen kielen kautta sekä toisaalta hahmottaa taiteilijan roolissa tapahtuneita muutoksia.

Minna Heikinahon mukaan yhteisötaiteesta tekee taidetta motiivi, joka voi olla esimerkiksi poliittisen kommentin tai ohjelman aikaansaaminen. Heikinahon motiivi töilleen on ihmisten arvomaailman tai mielipiteiden esiintuominen teoksen kautta. Ihmisten arvomaailman erilaisuutta sekä erilaisuuden kunnioittamista hän on käsitellyt mm. videotöissään.

Yhteisötaiteilija Minna Heikinheimon haastattelu Lapin yliopiston Kide-lehdessä

[muokkaa] Kuiskauksia

Maiju Ahlgrén toteuttaa Jorvin sairaalaan 2005-2006 Kuiskauksia -ympäristö ja -yhteisötaideteoksen. Teoksen ideana on järjestää sairaalassa olosuhteet, joissa toimivat eräänlaiset yllätysarpajaiset. Arpajaisvoittona on ajatus. Ajatukset ovat omia, lainattu kirjoista ja lauluista. Ne ovat sellaisia ajatuksia, joihin voi ajatella kertyneen elämänkokemuksen myötä syntynyttä viisautta ja vapautta.

Ajatukset on kirjottu potilaiden tyynyliinoihin, joita on yhteensä 100 kpl, joissa jokaisessa on eri teksti. Pesulan liinavaatepakkaajat toimivat onnettarina, sillä he lähettävät osastoille noin 30% kirjottuja kappaleita. Arpajaiset toteutuvat aina kun vaihdetaan vuodevaatteita. Tämä tarkoittaa keskimäärin kaksi kertaa viikossa.

Teoksen tarkoituksena on luoda yhteyden tunnetta yli rajojen. Tarkoituksena on myös saada laitosarkeen mahdollisuus yllätyksiin ja sattumaan. Se tarjoaa potilaille ja henkilökunnalle väylän maailmaan, joka on kaikille ihmisille yhteinen, onpa sitten sairas tai terve. Teos on välittämisen ele.