Ars-näyttelyt

Wikipedia

Kiasman julkisivu Ars 06:n aikana

Ars-näyttelyt ovat Suomessa vuodesta 1961 alkaen järjestettyjä suuria kansainvälisen nykytaiteen katsauksia. Näyttelyt on järjestetty 5-12 vuoden välein.

Vuoteen 1995 asti Arsit pidettiin pääasiassa Ateneumin taidemuseossa ja sen jälkeen Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä. Seitsemän järjestettyä Ars-näyttelyä on kerännyt vuodesta 1961 vuoteen 2006 asti yhteensä 863 000 kävijää ja esittänyt teoksia yhteensä noin 550 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä.

[muokkaa] Tausta

Ars-näyttelyt syntyivät siitä ajatuksesta, että maamme syrjäinen, ja kylmän sodan aikana kulttuurisesti eristetty asema ei antanut laajalle yleisölle mahdollisuutta tutustua kansainväliseen nykytaiteeseen. Suurten kansainvälisten nykytaiteen katsausten, Venetsian biennaalin, Kasselin documentan tai Sao Paulon biennaalin tapaan haluttiin luoda aika-ajoin toistuva nykytaiteen esittely maahamme. Ensimmäisen Arsin kuraattori Sakari Saarikivi totesi avajaispuheessaan vuonna 1961:

» Aikana, jolloin atomin ytimestä puserretaan esiin pelottavia voimia ja jolloin astronautit valmistautuvat matkustamaan toisille planeetoille, ei aikansa mukana elävä taiteilija voi tyytyä maalaamaan pulloja ja punaposkisia omenoita. Hän tekee avaruusmatkansa siveltimellä ja taltallaan - tai niiden nykyisillä korvikkeilla. »

Näyttelyn idea ja rakenne on vaihdellut näyttelystä toiseen. Joskus se on ollut jonkun otsikon alle pitäytyvä teemanäyttely, joskus Arsissa taas on esitelty ajankohtaista kansainvälistä taidetta ilman tarkkoja temaattisia rajauksia. Joskus mukana on ollut suomalaisia taiteilijoita, toisinaan taas on esitetty pelkästään ulkomaista taidetta.

Näyttelyn järjestäjinä ovat toimineet Suomen Taideakatemia (1961, 1974, 1983) ja Suomen Taiteilijaseura (1961) sekä Ateneumin taidemuseo (1969) ja Nykytaiteen museo (1995, 2001 ja 2006).

[muokkaa] Vastaanotto

Kun kussakin Arsissa on ollut esillä varsinkin laajalle yleisölle tuntematonta kansainvälistä nykytaidetta, näyttelyt ovat herättäneet lähes poikkeuksetta keskustelua ja kohua. Arsit ovat myös tuoneet kukin vuorollaan esille uusia ja maassamme aikaisemmin tuntemattomia taiteen suuntauksia ja vaikuttaneet maamme taiteeseen.

Kulttuurin kansainvälistyessä, Ars-näyttelyiden tullessa säännöllisesti järjestetyiksi ja maahamme saadun Nykytaiteen museon Kiasman takia Ars-näyttelyiden tehtävä on muuttunut. Ars 06:n avajaissanoissa Kiasman johtaja Tuula Karjalainen sanoi:

» Ennen niiden päätehtävä oli näyttää, mitä maailmalla oli tapahtunut ja tuoda kuvataiteen suhteen syrjäiseen Suomeen nähtäväksi viimeinen sana maailman nykytaiteesta. --- Nyt tätä tarvetta sellaisenaan ei enää ole, Suomi ei ole syrjässä maailman nykytaiteesta ja me tiedämme täällä erittäin hyvin mitä maailmalla tehdään ja olemme merkittävä osa kaikesta tästä tapahtumisesta. Silti meillä tarve tehdä aika ajoin suurnäyttely, jossa luodataan jotain tai joitain ydinasioita taiteessa. »

Vaikka kohu Arsin ympärillä on vähentynyt, kansainvälisestä nykytaiteesta tullut myös suuren yleisön kiinnostuksen kohde. Jokainen näyttely on saavuttanut runsaan yleisömenestyksen.

[muokkaa] Näyttelyt

[muokkaa] Ars 61

paikka ja aika: Ateneum, Helsinki (13.10.-12.11. 1961), osa teoksista Turussa, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä
komissaari: Sakari Saarikivi
tekijöitä: 117, teoksia: 238, yleisöä: 39 000
Ars 61 esitteli Espanjan, Ranskan, Italian ja Suomen nykytaidetta. Kokoonpanossa korostuivat kansainvälisen informalismin ja abstraktin taiteen erilaiset ilmaisumuodot.
Näyttelyn jälkeen ei-esittävä taide löysi sijansa myös Suomesta.

[muokkaa] Ars 69

paikka ja aika: Ateneum, Helsinki (8.3.-13.4.1969), sekä Tampereen nykytaiteen museo ja Tampereen taidemuseo (20.4.-11.5.1969)
komissaarit: E.J. Vehmas, Salme Sarajas-Korte
tekijöitä: 61, teoksia: 168, yleisöä: 70 000
Mukana myös mm. amerikkalaisia ja japanilaisia taiteilijoita. Esitteli pop-taiteen, kineettisen taiteen ja minimalismin keskeisten tekijöiden teoksia. Mukana mm. Edward Kienholz, Claes Oldenburg, César. Suomalaisia taiteilijoita ei tällä kertaa mukana.
Sara Hildén osti näyttelystä merkittäviä teoksia taidekokoelmaansa.

[muokkaa] Ars 74

paikka ja aika: Ateneum, Helsinki (15.2.-31.3.1974)
komissaarit: Salme Sarajas-Korte, apulaiskomissaari Leena Peltola
tekijöitä: 87, teoksia: 267, yleisöä: 120 000
Ensimmäinen Ars, jossa oli selkeä teema. Tavoitteena oli esitellä todellisuuteen pohjautuva kuva ja sen antamat mahdollisuudet nykyajan taiteilijalle. Esitteli kansainvälistä realismia, jossa poliittiset, fotorealistiset ja uusrealistiset ainekset olivat rinnakkain. Mukana mm. Duane Hansonin naturalistinen veistos Siivooja, Suomesta mm. Esko Tirronen.
Amerikkalaisen hyperrealismin katsottiin olevan "eräs ääri-ilmiö viime vuosina länsimaissa ilmenneessä reaktiossa abstraktia ilmaisua vastaan."
Ars 74 -näyttelyyn yritettiin saada Neuvostoliiton ja DDR:n osastot, mutta maat eivät osallistuneet. Samanaikaisesti Helsingin Taidehallissa oli esillä Neuvostorealismin näyttely ja loppuvuodesta DDR:n taiteen näyttely.
Ars 74:n jälkeen fotorealismin ja yhteiskunnallisen realismin aallot pyyhkivät Suomen taiteessa.
Jotkut kriitikot, esimerkiksi J.O.Mallander katsoivat myös, että näyttely esitti vain pienen osan ajan kansainvälisestä nykytaiteesta.

[muokkaa] Ars 83

paikka ja aika: Ateneum, Helsinki (13.10.1983 - 15.1.1984)
komissaarit: Leena Peltola, apulaiskomissaari Tuula Arkio
tekijöitä: 70, teoksia: 197 sekä 17 videota ja filmiä 276 tekijältä, kolme performanssia, yleisöä: 180 000
Tavoitteena esitellä kansainvälistä nykytaidetta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kotimaisia taiteilijoita ei mukana. Ars 83 toi uusekspressiivisen maalaustaiteen, arte poveran, italialaisen transavantgarden, installaatiot eli tilaa varten tehdyt teokset, performanssit ja videotaiteen Suomeen.
Näyttely vastasi ajan henkisiin muutospyrkimyksiin, haluun kansainvälistyä ja tuoda uutta moniarvoisuutta sekä arvorelativismia kotimaiseen taiteeseen ja kulttuuriin.
Vaikutus ulottui välittömästi suomalaiseen taiteeseen, jossa mm. installaatioista ja videoista tuli uusia suosittuja ilmaisukeinoja.
Mukana mm. Richard Serra, Wofgang Laib, James Turrell, Abramovic & Ulay, Dieter Appelt, Joseph Beuys, Daniel Buren, Jannis Kounellis, Joseph Kosuth, Richard Long, Mario Merz, Nam June Paik
Keskustelua herätti myös ensimmäinen laaja kulttuurin sponsorointi, jossa Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki SKOP tuki näyttelyä.
Näyttelyn yhteydessä sekä asiantuntijat että niin sanottu suuri yleisö kävivät poikkeuksellisen laajan ja elävän julkisen keskustelun nykytaiteesta.

[muokkaa] Ars 95

paikka ja aika: Ateneum, Helsinki (11.2.-28.5.1995)
kuraattorit: Tuula Arkio, Maaretta Jaukkuri ja Asko Mäkelä
tekijöitä: 90, teoksia: 168, yleisöä: 140 000
Teemana Yksityinen ja julkinen: Ero yksityisen ja julkisen välillä modernisuuden rakenteena.
Näyttelyn suunnittelussa otettiin huomioon erilaiset taideyleisöt.
Ars 95 nostatti kohun esitellessään uudenlaista näkemystä ihmisen ruumiillisuuden ilmentämisestä taiteen keinoin.
Näyttely osoitti, miten taiteilijat ottavat käyttöönsä uuden teknologian ja miten teokset vetoavat eri aisteihin.

[muokkaa] Ars 01

paikka ja aika: Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki (30.9.2001 - 20.1.2002)
kuraattorit: Tuula Arkio, Maaretta Jaukkuri, Patrik Nyberg ja Jari-Pekka Vanhala, Virve Sutinen, Sanna Rekola
tekijöitä: 73, teoksia: mukana myös Kiasma-teatterin tanssi- ja teatteriesitykset, yleisöä: 129 000
Ars sai kodin 1998 avatusta Nykytaiteen museo Kiasmasta.
Teemana Kolmas tila, jolla järjestäjät tarkoittivat tilaa, joka syntyy eri kulttuuritaustoista tulevien ilmaisukeinojen ja kuvastojen kohdatessa ja visuaalisen kulttuurin rajojen liikkuessa.
Ars 01 käsitteli taiteen ja globalisaation yhteenkietoutumista.
Monikulttuurisuus ja maasta- ja maahanmuuton tematiikka.

[muokkaa] Ars 06

paikka ja aika: Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki (21.1.-27.8.2006)
kuraattorit: Tuula Karjalainen ja Jari-Pekka Vanhala
tekijöitä 40 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää 24 maasta, teoksia yli 100, vaihtuvia näyttelyosia ja oheisohjelmia seitsemän kuukautta jatkuvassa tapahtumasarjassa, yleisöä: 185 333.
Ars 06 teemaotsikkona oli Toden tuntu