Orgaaninen yhdiste
Wikipedia
Orgaaninen yhdiste on jokin hiilen yhdiste. Suurin osa tunnetuista yhdisteistä on juuri orgaanisia yhdisteitä. Niitä tunnetaan noin 20 miljoonaa erilaista, ja tiedetään, että orgaanisia yhdisteitä on olemassa paljon enemmän vielä karakterisoimattomana. Niistä muodostuvat niin ihmiset, eläimet kuin kasvitkin.
Orgaanisissa yhdisteissä on lähes aina myös vetyä. Muita mahdollisia hiilirunkoon liittyneitä atomeja on esimerkiksi happi, typpi, rikki, kloori ja bromi. Pelkkä hiilen läsnäolo ei kuitenkaan tee yhdisteestä orgaanista: hiilidioksidi sisältää hiiltä, mutta sitä ei kuitenkaan lasketa kuuluvaksi orgaanisiin yhdisteisiin. Alun perin orgaanisilla yhdisteillä tarkoitettiinkin vain eloperäisiä yhdisteitä, kunnes huomattiin, että orgaanisia yhdisteitä voidaan syntetisoida myös epäorgaanisista lähtöaineista. Jako orgaanisiin ja epäorgaanisiin yhdisteisiin onkin viime kädessä mielivaltainen. Esimerkiksi hiili-vety -sidokset eivät määrittele orgaanisia yhdisteitä, koska tunnetut eloperäiset yhdisteet oksaalihappo ja urea eivät sisällä hiili-vety -sidosta.
Yksinkertaisimmat orgaaniset yhdisteet ovat hiilivetyjä. Ne koostuvat pelkästään hiilestä ja vedystä. Näistä yksinkertaisimpia ovat alkaanit, joissa hiiliatomit ovat liittyneet toisiinsa yksinkertaisin sidoksin. Hiilirungossa voi olla myös kaksoissidoksia ja kolmoissidoksia. Kaksoissidoksellisia yhdisteitä kutsutaan alkeeneiksi ja kolmoissidoksellisia yhdisteitä alkyyneiksi.
Orgaanisessa yhdisteessä voi olla myös monia substituentteja, jolloin orgaanisia molekyylejä voidaan luokitella ja nimetä funtionaalisten ryhmien mukaan. Funktionaalisia ryhmiä ovat mm. alkoholit, eetterit, tiolit, sulfidit,alkyylihalidit, aldehydit, ketonit, amiinit, nitriilit, karboksyylihapot ja niiden johdokset. Yhdistettä, jossa on sekä karboksyylihappo- että aminoryhmä, sanotaan aminohapoksi.
Kun orgaaninen yhdiste sisältää yhden tai useamman siirtymämetalliatomin puhutaan organometalliyhdisteestä. Tätä voidaan pitää myös orgaanisen ja epäorgaanisen kemian yhtymäkohtana.
Orgaaniset yhdisteet nimetään IUPACin suositusten mukaisesti.
[muokkaa] Orgaanisten yhdisteiden piirtäminen
Molekyylien rakennekaavoissa viiva atomien välissä tarkoittaa kahta sidoselektronia. Aina ei ole järkevää piirtää jokaista molekyylin atomia ja sidosta vaan rakenne voidaan esittää yksinkertaisena viivakaavana. Viivakaavassa atomien väliset sidokset piirretään yhdisteille ominaisia sidoskulmia käyttäen. Funktionaalisia ryhmiä lukuun ottamatta hiili- ja vetyatomeja ei yleensä merkitä näkyviin (poikkeus CH3-ryhmät). Rakenteita tulkittaessa on muistettava että hiili on neliarvoinen. Viivakaava on käyttökelpoinen erityisesti suurimolekyylisiä yhdisteitä piirrettäessä. Alla on esitetty 2-Metyyli-1,3-butadieenin rakenne, jossa näkyvät kaikki sidokset ja atomit sekä yksinkertaisena viivakaavana.
Joissain yhteyksissä, kuten koulukirjoissa ja biokemiassa, näkee vanhentuneita kaavoja, joissa kaikki kulmat ovat 90 astetta. Nämä ovat epärealistisia eivät kelpaa ennustamaan stereoelektroniikkaa.
