Pateettinen sinfonia
Wikipedia
Pateettinen sinfonia op. 74 on Pjotr Tšaikovskin kuudes sinfonia. Se sävellettiin vuonna 1893. Tšaikovski kuoli yhdeksän päivää teoksen ensiesityksen jälkeen. Teosta pidetään Tšaikovskin suurimpana sinfoniana ja se luetaan ylipäänsä orkesterimusiikin suosituimpien teosten joukkoon.
[muokkaa] Teoksen nimestä ja merkityksestä
Kutsumanimen "pateettinen" sinfonialle antoi säveltäjän veli Modest Tšaikovski. Säveltäjä itse ei pitänyt siitä, mutta kustantaja päätti pitää sen. Teosta sanotaan usein Tšaikovskin itsemurhaviestiksi. Tšaikovskin mukaan teos on ohjelmamusiikkia - eli teoksen kukin osa esittää jotain konkreettia - mutta hän ei kuitenkaan paljastanut eri osioiden merkitystä muille ihmisille.
[muokkaa] Teoksen rakenne ja kulku
Teos perustuu Tšaikovskin tapaan vahvoihin melodioihin. Noin 18 minuuttia pitkä ensimmäinen osa alkaa varovasti. Hyvin rauhallinen pääteema seuraa muutamien minuuttien kuluttua. Osan keskivaiheilla on voimakas, "myrskyisä" osio, jossa palataan osaksi alun melodiaan. Sen jälkeen pääteema seuraa uudestaan. Lopussa on vielä coda, jossa on uutta, rauhallista melodiaa jatkoksi pääteemalle. Teoksen toinen kohta on 5/4 tahtilajiin sävelletty valssimainen, leppoisa osio. Kolmas osa taas on tyyliltään hyvin marssimainen. Viimeinen osa on mollissa kulkeva kaihoisa adagio, joka päättyy hiljentyen.
[muokkaa] Teoksen osat
- Adagio - allegro non troppo
- Allegro con grazia
- Allegro molto vivace
- Finale: Adagio lamentoso