Petsamon luostari
Wikipedia
Koordinaatit: Petsamon Pyhän Kolminaisuuden luostari syntyi munkki Trifonin lähetystyön tuloksena Kuolan-Lappiin Petsamon vuonon varteen. Luostarin perustamisvuosi lienee vuosi 1533.
Valtaosan luostarin vaikutuspiirin ihmisistä oli paikallista itäsaamelaista väestöä eli kolttia. Luostarin perustamisella oli myös poliittisia vaikuttimia, sillä valtakuntien rajat olivat alueella epäselviä, ja Tanska-Norja verotti usein myös kolttia. Perustamalla luostari saatiin koltista ortodokseja ja alue tiiviimmin Venjän verotukseen. Seudun karuuden vuoksi luostarin ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, mutta tsaari Iivana Julman tuella luostari alkoi pian kasvaa. Tsaari lahjoitti muunmuassa luostarille kirkonkellot sekä jumalanpalveluskaluston, minkä lisäksi hän antoi 1. marraskuuta 1556 luostarin hallintaan kaiken Petsamonjokeen rajoittuvan maan Paatsjoelta Nuortijoelle ja Suonjelinkylään. Lisäksi luostari sai kalastusoikeudet alueen vesistöihin, luvan ottaa haltuunsa kaikki eläimet, kuten mursut ja valaat, jotka ajautuivat rantaan, sekä oikeuden verottaa kolttia. Tämä kaikki luonnollisesti edisti luostarin kasvua, ja vuonna 1565 luostarissa mainitaan olleen 20 munkkia ja 30 maallikkotyöläistä, ja sillä mainittiin olevan oma vapaasatama. Vuonna 1572 luostarissa oli peräti noin 50 munkkia ja noin 200 maallikkotyöläistä. Luostari kävi kauppaa myymällä kalaa, kalanrasvaa ja riistaa Vuoreijaan, josta se ulki edelleen Trondheimiin ja Bergeniin.
Pekka Vesaisen sotajoukko tuhosi Petsamon luostarin jouluyönä 1589 osana pitkän vihan sissisotaa. Munkit tapettiin kirkkoon jumalanpalveluksen aikana ja kaikki rakennukset poltettiin. Vuoreijan linnoituksen komendantin laatiman raportin mukaan verilöylyssä sai surmansa 51 munkkia ja 65 noviisia ja luostarin työntekijää. Eloonjääneet hautaivat kuolleet suureen yhteishautaan, jonka päälle pystytettiin risti. Eloonjääneet siirrettiin tsaari Fjodor I:sen käskystä Kuolan linnoitukseen, ja luostarista tuli näin vuonna 1592 tsaarin lahjakirjan perusteella Kuolan-Petsamon luostari, joka toimi Kuolasta käsin.
Solovetskin luostari aloitti Petsamon luostarin uudelleenrakentamiseen vuonna 1886. Luostarin johtajaksi ja rakentajaksi määrättiin pappismunkki Jonafan, joka oli aiemmin kunnostautununut Solovetskissa Savvatin skiitan rakentajana. Vasta myöhemmin hänestä tuli igumeni ja vuonna 1907 arkkimandriitta.
Petsamon luostari jäi Tarton rauhassa vuonna 1920 Suomen valtion alueelle. Valtio siirsi luostarin maaomaisuuden pääosin itselleen. Yhteyden katkeaminen Venäjälle kuihdutti luostarin väkimäärän pian. II maailmansodan loppuvaiheissa kesällä 1944 Petsamon luostarin viimeiset munkit siirtyivät Heinävedelle Uuteen Valamoon.
Viimeinen elossa ollut munkki Akaki kuoli 30. tammikuuta 1984 110-vuotiaana, ja hän on yhä vanhin tiettävästi Suomessa elänyt mies. Hänen kuolemaansa voidaan Petsamon luostarin katsoa päättyneen, vaikka se onkin yhä "olemassa" Suomen ortodoksisen kirkon kirjanpidossa.
Petsamon luostari perustettiin uudelleen vuonna 1997. Se toimii nykyisin Venäjän armeijan varikkoalueella Petsamossa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Petsamon luostarin johtajat
- Arkkimandriitta Jonafan (1886-1917?)
- Pappismunkki Porfiri (1917?-1918)
- Igumeni Innokenti (1918-1919)
- Igumeni Jakinf (1921-1931)
- Pappismunkki Paisi (1932-1939)(Neuvostojoukot pidättivät ja todennäköisesti surmasivat hänet)
- vt. johtaja rahastonhoitaja Joona (1940)
- Varajohtaja Isaaki (1941)
- vt. johtaja rahastonhoitaja Joona (uudelleen)(194-1944, nimellisesti kuolemaansa 1952 asti)
[muokkaa] Lähteet
Arkkimandriitta Panteleimon: Luostari Jäämeren rannalla, Petsamon luostarin historiaa, 1990 (Valamon luostari)
