Pierre Mendès France
Wikipedia
Pierre Mendès France (10. tammikuuta 1907 – 18. lokakuuta 1982) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä 1950-luvun puolivälissä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaisemmat vaiheet
Pierre Mendès France syntyi portugalilais-sephardilais-juutalaisperheeseen. Hän opiskeli Pariisin yliopistossa, josta hän valmistui lakitieteen tohtoriksi ja hänestä tuli Pariisin asianajajakunnan nuorin jäsen vuonna 1928. Vuonna 1924 hän liittyi Radikaali Sosialisti Puolueseen (Parti Radical), joka edusti Ranskan keskiluokkaista vasemmistokeskustaa. Vuonna 1932 Mendès France valittiin kansallisen parlamentin jäseneksi ja vuonna 1936 Leon Blumin Kansanrintama (Front Populaire) puolueliittoutuman hallitukseen. Toisen maailmansodan aikana hän liittyi Ranskan ilmavoimiin. Hän oli vangittuna Vichyn hallituksen aikana. Vuonna 1942 hän pakeni Englantiin ja liittyi De Gaullen Vapaan Ranskan joukkoihin.
[muokkaa] Ministerinä
De Gaulle valitsi hänet finanssikomissionääriksi Algeriaan. Hän johti ranskalaista valtuuskuntaa Bretton Woodsin konferenssissa 1944. De Gaullen palatessa Pariisiin syyskuussa 1944 Mendès France valittiin Kansallisen talouden ministeriksi. Hän oli pian vaikeuksissa finanssiministeri Rene Pleven kanssa. Mendès France suositteli valtion säätelyä tuotannossa ja tavaroiden hinnoissa pitääkseen inflaation kurissa. Pleve suosi vapaata markkinapolitiikkaa. De Gaullen puolusti Plevea. Mendès France erosi De Gaullen epäillessä hänen kyvykkyyttään. Hänet valittiin kuitenkin Kansainvälisen jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajaksi.
Mendès France valittiin uudelleen kansalliseen parlamenttiin. Hän yritti muodostaa hallitusta vuonna 1953, mutta ei saanut tarpeeksi kannatusta. Ranska oli vaikeuksissa entisten siirtomaiden kanssa Indokiinassa ja Pohjois-Afrikassa. Mendès France oli kolonialismin purkamisen kannattaja. Ranskalaiset joukot olivat hävinneet Dien Bien Phun taistelun vietnamilaisille kommunisteille. Joseph Lanierin hallituksen erottua Mendès France valittiin pääministeriksi kesäkuussa 1954. Nuori François Mitterrand, Ranskan tuleva presidentti, toimi hänen hallituksena sisäministerinä.
[muokkaa] Pääministerinä
Mendès France neuvotteli välittömästi aselevosta Ho Chi Minhin, vietnamilaisen kommunistijohtajan kanssa. Ei ollut muuta mahdollisuuta kuin Ranskan täydellinen vetäytyminen Indokiinasta. Parlamentti hyväksyi vetäytymisen 471 äänellä 14 vastaan. Radikaalit nationalistiryhmät ja katoliset vastustivat vetäytymistä. Seuraavaksi Mendès France suuntasi Pohjois-Afrikkaan. Hän neuvotteli sopimuksen Tunisian nationalistijohtajan Habib Bourguibin kanssa Tunisian itsenäistymisestä ja aloitti keskustelut nationalistijohtajan kanssa Marokossa Ranskan vetäytymisestä. Hän myös suosi keskusteluja nationalistien kanssa Algeriassa. Hänen kohtalokseen miljoonat ranskalaiset siirtolaiset eivät halunneet löytää helppoa ratkaisua tilanteeseen.
[muokkaa] Poliittinen toiminta
Helmikuussa 1955 Mendès Francen hallituksen kaatoi liitto, johon kuului siirtolaisia, kommunisteja ja muita jotka eivät halunneet parannusta tilanteeseen. Mendès France toivoi, että Radikaalipuolueesta voisi tulla Ranskan politiikan johtava uudistuspuolue. Hän osallistui Euroopan integraatioon ja auttoi Länsi-Euroopan yhteisön syntymistä sekä ehdotti laajoja taloudellisia uudistuksia. Hän myös suosi puolustusyhteistyötä muiden Euroopan maiden kanssa, mutta kansalliskokous (parlamentti) rajoitti Euroopan puolustusyhteistyötä, koska ymmärrettiin väärin Saksan osallistuminen.
Mendès France luopui Radikaalipuolueen puheenjohtajuudesta vuonna 1957, mikä johtui Algerian sotaa koskevista erimielisyyksistä puolueen konservatiivisiiven johtajan Edgar Fauren kanssa. Hän vastusti muiden vasemmistopoliitikkojen tapaan De Gaullen nousua valtaan toukokuussa 1958 ja johti Yhdistyneitä demokraattisia voimia, anti-gaullistista ryhmää. Hän menetti parlamenttipaikkansa vuoden 1958 marraskuun vaaleissa. Vuonna 1959 hänet erotettiin Radikaalipuolueesta puolueen enemmistön hyväksyessä De Gaullen. Hän liittyi Yhdistyneeseen Sosialistipuolueeseen PSO:hon, joka oli pieni vasemmistopuolue. Vuonna 1967 hän palasi parlamenttiin PSO:n jäsenenä, mutta menetti vuonna 1968 parlamenttipaikkansa de Gaullen maanvyörymävaalivoiton vuoksi. François Mitterrandin muodostaessa uuden sosialistipuolueen (Parti Socialiste, lyhenne PS) vuonna 1971 (eräiden lähteiden mukaan 1969) Mendès France kannatti häntä, mutta ei enää yrittänyt toista poliittista uudelleen tulemista.
