Poltetun maan taktiikka
Wikipedia
Poltetun maan taktiikka on strategia, jossa sotajoukkojen vetäydyttäessä tuhotaan infrastruktuuri, perusrakenne, mistä voisi olla etenevälle viholliselle hyötyä. Tavanomaisen siltoihin, kulkuyhteyksiin, viestiyhteyksiin liittyvän tuhoamisen lisäksi poltetun maan taktiikkaan sisältyy rakennusten laaja tuhoaminen.
Napoleonin sotien aikana venäläiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa ryhtymällä polttamaan Moskovaa Napoleonin joukkojen vallatessa sen.
Toisen maailmansodan aikana sekä neuvostoliittolaiset että saksalaiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa.
Suomessa poltetun maan taktiikkaa käytettiin talvisodassa, missä joillain paikoin poltettiin taloja, mistä arveltiin olevan eteneville neuvostoliittolaisille hyötyä.
Läänin laajuisesti poltetun maan taktiikkaa käyttivät Lapin sodan aikana saksalaiset, jotka Tornion maihinnousun jälkeen hallitun vetäytymisensä turvatakseen polttivat Lapin rakennukset runsaan jalkaväkimiinoituksen ohella. Saksalaiset auttoivat Lapin läänin maaherraa evakuoimaan väestön ennen sotatoimien alkamista.
