Lapin sota

Wikipedia

Ivalon kylä tuhottuna

Lapin sota käytiin Suomen ja Saksan välillä Suomen Lapissa 15. syyskuuta 1944 - 27. huhtikuuta 1945.

Jatkosodan 4. syyskuuta 1944 sovittuihin aselepoehtoihin kuului saksalaisten joukkojen karkottaminen Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. Saksalaiset katsoivat Pohjois-Suomen pitämistä tärkeämmäksi Pohjois-Norjan ja Petsamon nikkelikaivosten turvaamisen, ja ryhtyivät vapaaehtoiseen vetäytymiseen operaatio Birken muodossa. Saksan ja Suomen välillä käynnistyi täten Lapin sota. Aluksi tosin kyseessä oli enemmänkin valesota, yhteenottojen ollessa varsin vähäisiä ja vetäytymisen tapahtuessa usein yhteisymmärryksessä. Saksalaiset auttoivat tänä aikana evakuoimaan Lapin siviiliväestön Ruotsiin ennen vihollisuuksien alkamista.

[muokkaa] Operaatio Tanne Ost

Pääartikkeli: Operaatio Tanne Ost

15. syyskuuta saksalaiset laukaisivat operaatio Tanne Ostin, maihinnousuyrityksen Suursaaren valtaamiseksi. Hyökkäyksen ensimmäiseen aaltoon osallistui noin 1400 Wehrmachtin ja Kriegsmarinen sotilasta, mutta saaren suomalaisjoukkojen ja Neuvostoliiton ilma- ja merivoimien vastarinnan ansiosta maihinnousu epäonnistui, eivätkä toisen aallon kokemattomat Kriegsmarinen yksiköt päässeet maihin asti. Ensimmäisen aallon 1400 miehestä noin puolet jäi suomalaisten vangeiksi. Epäonnistumisen johdosta operaatio Tanne West, vastaava maihinnousu Ahvenanmaalle, peruttiin.

[muokkaa] Todellinen sota alkaa

Suomalaisia joukkoja etenemässä maastossa

Saksalaisten yritettyä vallata Suursaaren ja miinoitettua Suomen rannikkoa myöntyivät suomalaiset Neuvostoliiton vaatimuksiin, ja aloittivat 28. syyskuuta varsinaiset sotatoimet yhteenotolla Pudasjärvellä. Muutamaa päivää myöhemmin suomalaiset nousivat maihin Torniossa, iskien saksalaisten selustaan. Tornionlaakson taistelut kestivät noin viikon. Tornion maihinnousua saksalaiset pitivät vallinneen herrasmiessopimuksen pettämisenä ja ryhtyivät varsinaisiin sotatoimiin turvatakseen hallitun vetäytymisensä.

Saksan armeija näytti kyntensä suomalaisille Lapin sodassa. Lapin armeija oli Wehrmachtin ainut armeija jota ei ollut lyöty ^lähde?. Se oli kokenut yksikkö. Kova saksalainen kuri ja ahkera harjoittelu olivat tehneet siitä valioyhtymän. Tornionlaakson taisteluissa se sai vastaansa varusmiehistä koottuja uusia yhtymiä. Näiden kuria heikensivät näkemys sodan turhuudesta ja ajatus kotiin lähdöstä. Lapin armeijalta puuttui lisäksi heti alusta lähtien tykistö, eikä ilmatukeakaan ollut. Tykistön kuljettaminen oli nimittäin mahdotonta, kun sillat ja tiet oli tuhottu. Toisaalta saksalaisten into pysähtyä ja taistella oli huono sen takia, että lokakuussa 1944 Neuvostoliitto käynnisti voimakkaan hyökkäyksen Petsamon rintamalla. Saksalaisia huolestutti pelko jäädä pohjoisen venäläisten ja etelän suomalaisten väliin. Kun ajatellaan kokonaisuutta, suomalaiset kuitenkin pärjäsivät kohtalaisesti. Erityisen tärkeää poliittisesti oli se, että Suomen armeijan upseerikunta osoitti uskollisuutensa uudelle poliittiselle suuntaukselle kääntäessään aseet sodan aikana läheisiksi tulleita aseveljiä vastaan.

Välirauhan valvontakomissiossa neuvostoliittolaiset painostivat Suomea käymään aktiivista sotaa myös ilmassa. Lentosota ei ollut erityisen kiivasta. Tähän on lukuisia syitä. Lentosää oli huono sodan useimpina päivinä. Lokakuussa alkanut neuvostohyökkäys Petsamoon vaati saksalaiskoneiden huomion. Pääosa Suomen ilmavoimien suorituskykyisestä kalustosta oli sen aikana sijoitettu Kaakkois-Suomeen. Rauhanehtojen mukaisesti Suomen Ilmavoimat alensivat hävittäjäkalustonsa määrän 60 koneeseen Lapin sodan aikana. Muu lentokalusto kuin Lapin sotaan osallistuva oli lentokiellossa välirauhan ehtojen mukaisesti.

Aloitettujen sotatoimien takia saksalaiset ottivat vetäytyessään käyttöön poltetun maan taktiikan, pyrkien tuhoamaan kaiken vastaan tulevan infrastruktuurin, jotta niistä ei olisi vastustajalle hyötyä. Seuraavat merkittävät taistelut olivat Kemin valtaus suomalaisten toimesta 7.–8. lokakuuta, Taipaleen taistelu 12.–14. lokakuuta, Rovaniemen valtaus 16.–17. lokakuuta, sekä Muonion valtaus 26.–30. lokakuuta.

[muokkaa] Kansallinen veteraanipäivä

Voitto Lapissa, suomalaiset nostavat lipun Norjan ja Suomen välisellä rajalla

Talvella 1944–1945 sotatoimet jähmettyivät asemasodaksi, sillä saksalaisten asemat Kilpisjärven tien varrella Käsivarren Lapissa olivat niin vahvoja, ettei niiden valtaaminen onnistunut. Keväällä 1945 saksalaiset vetäytyivät pois Ruijasta, minkä jälkeen heidän ei tarvinnut myöskään pitää hallussaan Käsivarren Lappia perääntymistiensä turvaamiseksi. Samaan aikaan Suomi siirtyi käymään sotaa varusmiesjoukoin, sillä varsinainen sodan ajan armeija oli välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti kotiutettu 5. joulukuuta 1944 mennessä. Loppukeväästä sotaa kävi enää 600 miehen vahvuinen kantahenkilökuntaa ja varusmiehiä käsittänyt osasto Käsivarren Lapissa. Näin vähäisiä joukkoja voitiin käyttää, sillä sodan painopiste oli siirtynyt Keski-Eurooppaan eikä Neuvostoliitolla ollut tarvetta painostaa Suomea sodan loppuunsaattamiseksi. Sodan viimeinen yhteenotto käytiin Kilpisjärvellä 25. huhtikuuta 1945. Viimeiset saksalaiset poistuivat Suomen alueelta 27. huhtikuuta, minkä jälkeen Suomi katsoi sodan tosiasiallisesti päättyneeksi. Päivää on vietetty vuodesta 1987 kansallisena veteraanipäivänä. Muodollisesti sotatila jatkui, eivätkä Suomi ja Saksa tässä vaiheessa solmineet rauhaa.

12.3.1954 pääministeri Sakari Tuomioja päätti sotatilan muodollisesti ilmoittamalla asiasta valtioneuvoston päytäkirjaan: "Valtioneuvoston pöytäkirjaan merkittiin maaliskuun 3. päivänä 1945, että Suomen ja Saksan välillä vallitsee syyskuun 15. päivästä 1944 sotatila. Sotatoimien sittemmin lakattua ja kanssakäymisen Suomen ja Saksan välillä viime vuosina kehityttyä rauhanomaisesti on aiheellista todeta, että mainittu sotatila on päättynyt."

Virallinen rauhansopimus Saksan ja Suomen välille solmittiin vasta vuonna 1972, samassa yhteydessä kun Suomi tunnusti Saksan Liittotasavallan. Suomi oli viivytellyt tunnustamista puolueettomuussyistä. Koska Suomi piti etujensa vastaisena Saksan Demokraattisen Tasavallan tunnustamista, Suomen hallitus päätti olla tunnustamatta kumpaakaan Saksaa. Vasta Yhdysvaltojen tunnustettua DDR:n, Suomi tunnusti kummatkin Saksat solmien tässä yhteydessä rauhansopimuksen Saksan Liittotasavallan kanssa. Sotakorvauksia ei maiden välillä rauhansopimuksen perusteella maksettu.

Lapin sotaa on kutsuttu myös "lasten ristiretkeksi", koska Moskovan välirauhan perusteella piti Suomen armeija saattaa rauhanajan kannalle ja Lapin sodassa oli käytettävä näin ollen kaikkein nuorimpia ikäluokkia. 1/3 suomalaisista kaatuneista kuoli jalkaväkimiinoihin saksalaisten turvatessa vetäytymisensä hyökkäyksiltä miinoilla suluttamalla. Katso: Tornionlaakson taistelut Lapin sodassa

[muokkaa] Poltetun maan taktiikka ja sodan tuhot

Suomen lippu kolmen valtakunnan rajapyykillä toukokuussa 1945.

Saksalaisten tuhoamistaktiikka oli perusteellista, ja lukuisten pienempien kylien lisäksi Rovaniemen kauppala tuhottiin käytännössä kokonaan. Rovaniemeläisrakennuksista säästyi ainoastaan noin kymmenesosa. Oulun ja Kemin kaupungit säästyivät pääosin hävitykseltä, olkoonkin että Kemin 1940 valmistunut kaupungintalo vahingoittui pahasti räjäytysyrityksessä. Lisäksi saksalaiset asettivat Lappiin huomattavan määrän miinoja, jotka vaativat uhreja vielä pitkään sodan jälkeenkin. Erään lähteen mukaan saksalaiset ottivat poltetun maan taktiikan käyttöönsä olleensa perääntymässä napapiirin korkeudella. Ensimmäinen poltettu kylä oli Juoksenki Pellon kunnan eteläosissa. Juuri Tornionlaaksossa kylien tuho jouduttiin kokemaan rankasti: Ruotsin puolelle evakkoon lähteneet asukkaat katsoivat kotiensa palavan toisella puolen Tornionjokea.

Lapin sodassa Suomi menetti 774 miestä kaatuneina, 262 kadonneina (näistä n. 164 vangeiksi) ja 3000 haavoittuneina. Saksalaisten tappiot olivat lähes 1 000 kaatunutta, yli 2 000 haavoittunutta sekä 1 300 vangiksi joutunutta.^[1] Suomalaisten saamat vangit luovutettiin Neuvostoliitton, josta henkiin jääneet palautettiin kotimaahansa 1950-luvun mittaan. Saksalaisten ottamat suomalaisvangit kuljetettiin Norjaan, josta useimmat vapautettiin keväällä 1945. Osa päätyi kuitenkin Keski-Euroopan keskitysleireille. Oman lukunsa muodostavat muutamat suomalaiset, jotka värvättiin syyskesällä 1944 Saksan armeijaan, kun Suomen ja Saksan välillä ei ollut vielä virallista sotatilaa. Näistä hengissäselvinneet pääsivät yleensä kotiin erilaisten seikkailujen jälkeen ja heidät tuomittiin lieviin vankeusrangaistuksiin maanpetosta vähäisemmistä rikoksista. Suomalaisia lähti sukellusveneellä Saksaan vielä tammikuussa 1945, joukossa mm. Mannerheim-ritari Lauri Törni.

Erityinen kysymys oli myös suuri joukko suomalaisia naisia, jotka lähtivät saksalaisten poikaystäviensä mukaan. Osalta jäi taakse lapsia ja aviomieskin. Joukko naisia myös taisteli aseellisesti saksalaisten puolella, tappaen ainakin yhden suomalaisen sotilaan taistelussa.

Lapin sodan perintöä on Suomessa vaalittu vähemmän kuin muiden Suomen käymien sotien. Mm. useat muistomerkit sisältävät tekstin 1939–1944, mikä unohtaa Lapin sodan. Syynä hiljaisuuteen on epäilemättä tietty nolous sodasta entistä aseveljeä vastaan.