Pujottelu

Wikipedia

Pujottelu (joskus käytetään myös norjalaisperäistä sanaa slalom) on termi, joka voi tarkoittaa mitä tahansa urheilulajia, jossa tarkoituksena on suoriutua kepein tai portein merkitystä radasta mahdollisimman nopeasti. Tunnetaan muun muassa melontapujottelu. Porttien vuoksi urheilijan reitti radalla ei ole suoraviivainen. Tavallisimmin sanalla kuitenkin viitataan alppihiihtoon.

Pujottelun toi vuonna 1934 Suomeen, Kuopion Puijolle - jossa järjestettiin Suomen ensimmäiset pujottelukilpailut samana vuonna, Kanadasta urheilu- ja liikemies, alppihiihdon pioneeri Erkki U. Penttilä.^[1]

[muokkaa] Pujottelu alppihiihdossa

Pujottelu on alppihiihdon kilpailulajeista teknisin. Siinä kilpailija pyrkii tulemaan mahdollisimman nopeasti läpi vuorotellen kahden punaisen ja kahden sinisen pujottelukepin muodostaman portin. Portteja on miehillä 55-75 ja naisilla 45-65 ja ne eivät saa olla 75cm lähempänä toisiaan eikä kahden portin välimatka saa olla yli 13m. Nykyiset pujottelusukset, joissa on enemmän leikkausta, mahdollistavat nopeamman käännösrytmin ja suuremman laskunopeuden. Suksien malli nykyiseen leikkaavaampaan tapahtui kausien 1997/1998 ja 1999/2000 välisenä aikana. Joillekkin laskijoille siirtyminen vanhasta, suoremmasta suksesta, uuteen leikkaavaampaan on teettänyt ongelmia.

Suomalaisista Kalle Palander on voittanut pujottelun maailmanmestaruuden vuonna 1999 ja pujottelun maailmancupin kokonaiskilpailun kaudella 2002–2003 sekä Tanja Poutiainen pujottelun maailmancupin kokonaiskilpailun kaudella 2004–2005.