Punk

Wikipedia

Punk
Alkuperä	rock and roll rockabilly garage rock frat rock psykedeelinen rock pub rock glam rock proto punk
Alkuperämaa	Yhdysvallat Australia Iso-Britannia
Kehittymisen ajankohta	1970-luvulta -
Tyypillisiä soittimia	kitara basso rummut
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia	anarcho-punk christian punk crust punk deathrock folkpunk glam punk garage punk hardcore punk horror punk Oi!

Punk on 1970-luvulla syntynyt nuoriso- tai vastakulttuuri, johon on usein yhdistettu anarkistisesti sävyttynyt arvomaailma ja elämäntapa. Punk-kulttuuriin kuuluu kiinteästi rockmusiikin tyylilaji, jolle on luonteenomaista nopea tempo, yksinkertaiset kappalerakenteet, aggressiivinen esitystapa, rosoinen soundi ja tekninen viimeistelemättömyys. Sanoituksiltaan punk rock on usein kantaaottavaa.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Punk rockin synty

Punk rockin esimuotoja ja edelläkävijöitä löytyy jo 1960-luvun rockmusiikista (esim. The Who, amerikkalainen garage rock, The Stooges, Velvet Underground, MC5 sekä muut proto-punk-yhtyeet). Vastaavasti punk-liikkeen kaltaista asennoitumista yhteiskuntaa kohtaan esiintyi 1960-luvun protesti- ja underground-liikkeen radikaaleimmassa päässä. Suomen 1960-lukulaisissa underground-piireissä muun muassa Suomen Talvisota 1939-1940 -ryhmän on sanottu edeltäneen punkin auktoriteettivastaista ja provosoivaa henkeä.

Varsinainen punk-liike ja punk rock syntyivät 1970-luvun New Yorkissa vuosien 1974 ja 1976 välillä. Ged Dunn, John Holmstrom ja Legs McNeil perustivat lehden, jonka aiheena oli New Yorkin siihen aikaan uusi ja tuntematon underground-musiikkikulttuuri. Lehdelle annettiin nimeksi Punk, sillä miehet olivat päättäneet kutsua kyseistä musiikkia tällä "katujätkää" tai "retkua" tarkoittavalla sanalla. Lehteä julkaistiin loppuvuodesta 1975 alkaen ja se teki punk-termistä tunnetun. Yhtyeitä joista lehti etupäässä kertoi olivat mm. Ramones, Television, New York Dolls, Dead Boys ja myöhemmin Johnny Thunders and The Heartbreakers sekä Richard Hell and The Voidoids. Näistä Ramones antoi eniten vaikutteita myöhempään brittiläiseen punk rockiin, jonka myötä punk-käsite varsinaisesti yleistyi. Englantilainen Malcolm McLaren manageroi hetken edellä mainittua New York Dolls-yhtyettä, kunnes palasi Lontooseen toukokuussa 1975 ja perusti SEX-nimisen liikkeen, joka myi antimuotia T-paidoista fetissi-vaatteisiin.

Punk rockin synty liittyi tilanteeseen, jossa osa nuorisosta oli turhautunut tuolloin vallalla olleen progressiivisen rockmusiikin ja metallimusiikin pitkiin kappaleisiin ja kitarasooloihin. Monien oli vaikea samaistua virtuoosien lailla soittaviin muusikoihin, ja osa nuorista koki rockmusiikin etääntyneen kuuntelijoistaan. Pintaan nousi tällöin halu palata 1950-luvun yksinkertaiseen rock and rolliin, jossa kappaleet olivat lyhyitä eivätkä vaatineet täydellistä soittotaitoa.

[muokkaa] Punk-kulttuuri muotoutuu Britanniassa

Punk levisi pian Britanniaan, jossa sen ympärille muodostui vuoden 1976 kuluessa uusi alakulttuuri. Palattuaan työstä New York Dollsin managerina toukokuussa 1975 Malcolm McLaren myös kauppansa SEX ohella alkoi manageroida yhtyettä nimeltään The Swankers, josta hän lanseerasi tunnetuimman brittipunkyhtyeen The Sex Pistolsin. Sen rinnalla maineeseen nousi The Clash.

Ramones soitti Lontoon Roadhousessa heinäkuun 4. päivä 1976. Tämän jälkeen The Sex Pistolsin vanavedessä syntyivät sellaiset yhtyeet kuin The Clash, Joy Division, Siouxsie & the Banshees, The Adverts, Generation X, The Slits, X-Ray Spex, The Jam, The Vibrators ja Buzzcocks. Syyskuussa 1976 ensimmäisenä Yhdysvaltojen ulkopuolelta debytoi Englannissa australialainen The Saints singlellään "(I`m)Stranded". Lokakuussa 1976 The Damned debytoi singlellään "New Rose". Marraskuussa ilmestyi The Sex Pistolsin single "Anarchy in the U.K.". Tuolloin marraskuussa The Saints oli jo tehnyt Englannissa kolme LP-levyä kattavan sopimuksen EMI-yhtiölle.

New Yorkin alkuperäinen punkliike pyöri ainoastaan musiikin ympärillä. Britanniassa musiikkiin kuitenkin kuroutui tietynlainen yhteiskuntaan kantaa ottava, anarkistinen ja kaoottinen asenne, joka sai henkisen taustansa lamakaudesta, nuorisotyöttömyydestä ja 1960-luvun hippi-idealismin romahduksesta. Brittipunkin sanoitukset heijastelivat käsitystä "mädästä" ja epäoikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, joka tuottaa kurjuutta ja ahdistusta.

Punkin ideologiaa ilmaisi myös uusi pukeutumistyyli, johon kuuluivat olennaisesti esimerkiksi irokeesikampaukset, hakaneulat ja kloriittifarkut. Myös lävistykset olivat suosittuja. Punkkarit ilmaisivat protestiaan välillä shokeeraavilla, makaabereilla ja väkivaltaisillakin tavoilla, välillä karnevalistisen huumorin keinoilla.

Vuosina 1977–1980 punk sekä musiikkityylinä että nuorisoliikkeenä yleistyi, levisi Iso-Britanniasta muualle maailmaan ja lopulta kaupallistui. "Siistityssä" muodossa punk rock päätyi rockmusiikin kaupallisesti menestyvään valtavirtaan (New Wave eli uusi aalto). Sen vastapainoksi jatkoi kehitystä monissa maissa aggressiivinen hardcore punk. Jälkimmäistä tyyliä edustivat edellä mainituista Black Flag, Dead Kennedys, Bad Brains, Minor Threat. Englantilaisista yhtyeistä mm. Dischargea on alettu jälkikäteen kutsua mm. UK82-käsitteellä. Tähän englantilaisten yhtyeiden ryhmään lasketaan kuuluvaksi mm. The Exploited, Amebix, Charged, GBH, Broken Bones, Attak ja The Varukers. Ensimmäisinä Amebix jopa loi uuden alun perin thrashiksi kutsutun suuntauksen, joka erkani punkista omaksi liikkeekseen thrash metallina.

Yhdysvalloissa hardcorea edustivat muun muassa 1978 perustettu Dead Kennedys, 1976 perustettu Black Flag, 1977 perustettu Bad Brains, Mission of Burma, Hüsker Dü, Descendents ja 1980 perustettu Minor Threat. Näiden osin rinnallakin toimineita The Germs ja The Flipper-yhtyeitä Maximum RocknRoll-lehden kolumnisti Mykel Board piti pikemminkin punk-yhtyeinä. ROIR-yhtiö New Yorkissa uudelleen julkaisi oikeuksineen jo varhain näiden ohella lähes jokaista edellä mainittua Andy Warholin ja hänen manageroimansa The Velvet Undergroundin aikalaista. Tyylilajille yleistyi Hardcore-nimike Kanadalaisen D.O.A.-yhtyeen levyn kannesta vuonna 1981.

[muokkaa] Punk Suomessa

Suomessa ensimmäisenä punk-levytyksenä pidetään Briardin esikoissingleä "I Really Hate Ya" vuodelta 1977, vaikkakin vanhemmat yhtyeet kuten Sleepy Sleepers ja Dead End Five julistautuivat tuolloin punk-yhtyeiksi. Tosin Sleepyjen kohdalla se oli punkin humorististen elementtien parodioimista nyt katsottuna.

Suosituimmiksi punk-nimiksi nousivat Pelle Miljoona kantaaottavine sanoituksineen ("Väkivalta ja päihdeongelma", "Olen työtön" ...) ja Eppu Normaali ("Poliisi pamputtaa taas", "Rääväsuita ei haluta Suomeen") samoin Maukka Perusjätkä kappaleella "Säpinää", jota huudettiin Suomessa vuosina 1979-1980. Pelle, Eput ja monet muut nimet muuttivat tyylinsä alkuaikojen punkista populaarimmaksi uuden aallon musiikiksi. Punk nähtiin underground-musiikkina ja Suomeen kehittyi ja maastoutui hardcoreksi, HC:ksi tai "hooseeksi" kutsuttu punkin rajumpi ja nopeatempoisempi alalaji. Hardcore punkin tunnetuimmat yhtyeet Suomessa ovat yhä Terveet Kädet, Kaaos, Riistetyt, Bastards, Rattus ja Appendix. Hardcore-tyylilaji on heti syntymisensä jälkeen saanut aikaan eri tyylilajeja mm. metal-musiikin keskuudessa. Nyt lukuisten hardcoren omien alalajien kuten emo, d-beat ja crust punk ohessa on jo kymmeniä eri tyylilajeja grindcoresta rapcoreen. Monet metallimusiikkia soittavista suomalaisista seuraajista ovat saaneet hyvinkin suosiota ulkomailla. Yhtyeitä levyttää nykyisin mm. Spinefarm Records-yhtiölle. Levyillä on ollut Saksassa sama jakeluyhtiökin kuin edeltäjillä 1980-luvulla.

1990-luvulle tultaessa punkmuoti oli ehkä jäänyt jo Suomessa marginaaliin Ne Luumäet-yhtyettä lukuun ottamatta, mutta punk oli pysynyt yhtenä rock-musiikin tyylinä muiden joukossa. Nykyään suomalaiset punk-yhtyeet tekevät kiertueita maailmanlaajuisen, ruohonjuuritasolla toimivan DIY-punk-verkoston avulla niin Euroopassa, USA:ssa, Etelä- Amerikassa kuin Japanissakin. Erityisesti suomalaiset, legendaarisiksi mielletyt 1980-luvun hardcore-punk-yhtyeet muistetaan edelleen hyvin punk-piireissä ympäri maailmaa, tästä todistavat esimerkiksi japanilaisen Laukaus-yhtyeen kaltaiset tribuuttiyhtyeet, jotka pyrkivät kuulostamaan autenttisilta 1980-luvun suomalaisilta hc-kokoonpanoilta.