Pyhä Birgitta
Wikipedia
Pyhä Birgitta, Birgitta Birgerintytär (noin 1303 – 23. heinäkuuta 1373) oli ruotsalainen profeetta, mystikko ja hengellisen sääntökunnan perustaja. Kanonisoitu 7. lokakuuta 1391.
Birgitta oli aikansa tärkeimpiä uskonnollisia vaikuttajia, mutta myös vahva poliittinen vaikuttaja. Pyhä Birgitta oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan laajuisesti tunnettu nainen, ja hänestä tuli myös Pohjolan ainoa naispyhimys. Pyhä Birgitta on yksi Euroopan kolmesta naissuojelupyhimyksestä (valittu 1. lokakuuta 1999) Katariina Sienalaisen ja Edith Steinin ohella.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Birgitta syntyi uuden vuoden aikaan vuonna 1303 Ruotsissa Finstan tilalla Upplannin maakunnassa. Hänen isänsä oli Upplannin laamanni Birger Perinpoika ja äitinsä ylhäisönainen Ingeborg Bengtintytär, joka oli isänsä puolelta sukua kuuluisalle kuninkaalliselle Folkunga-suvulle. Kerrotaan, että Birgitan synnyinyönä lähistöllä asuva pappi sai näyn, jossa Neitsyt Maria sanoi kirja kädessään: ”Birger Perinpojalle on syntynyt tytär, jonka ihana ääni kuullaan ympäri maailmaa”. Toisen kertomuksen mukaan kuusivuotias Birgitta olisi nähnyt alttarin sänkyään vastapäätä ja alttarilla istuvan naisen säteilevissä vaatteissa. Näyssä nainen asetti kruunun Birgitan päähän, eikä Birgitta koskaan unohtanut näkyä. Toisen voimakkaasti vaikuttaneen näyn Birgitta näki yhdeksänvuotiaana . Hän näki unessa Kristuksen, joka näytti Birgitalle ristin ja runtelun jäljet ruumissaan. Siitä lähtien Kristuksen kärsimysten ajattelu sai Birgitan aina voimakkaan tunteen valtaan ja itkemään.
Birgitan äiti kuoli tytön ollessa 11-vuotias. Hänet ja hänen sisarensa annettiin heidän tätinsä kasvatettavaksi Itä-Göötanmaalle Aspanäsin tilalle. Tältä ajalta on kertomus siitä, miten Birgitalla oli vaikeuksia kirjontatyönsä kanssa. Yllättäen hänen tätinsä näki tytön vierellä toisen tytön tekemässä samaa työtä. Tädin astuessa huoneeseen tyttö hävisi. Täti katsoi Birgitan käsityötä ja näki, ettei se mitenkään voinut olla Birgitan itsensä tekemä. Tämä tarina on tuonut Birgitalle maineen huonona käsityöihmisenä.
Ajan tavan mukaan Birgitta naitettiin jo 13-vuotiaana. Hän meni naimisiin Närken laamanni ja valtaneuvos Ulf Gudmarinpojan kanssa ja muutti Ulvåsan tilalle Boren -järven rannalle. Pariskunnalla oli kahdeksan lasta, joista tytär Katariina oli myöhemmin äitinsä työn jatkaja, Vadstenan birgittalaisluostarin abbedissa ja äitinsä kanonisaatiohankkeen innokkain toimeenpanija. Birgitan mies kuului Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpojan lähipiiriin ja myös Birgitalla oli kuningasperheeseen läheiset suhteet. Hän mm. perehdytti nuorta kuningatar Blankaa hovin tapoihin ja etikettiin ja neuvoi kuningasta. Birgitalla oli hyvät suhteet myös hengelliseen säätyyn ja Turun piispa Hemming oli hänen hyvä ystävänsä.
Birgitan kerrotaan olleen jo avioliittoaikanaan kiinnostunut hengellisistä asioista ja vähitellen hän sai myös miehensä puolelleen. Kesällä 1341 he lähtivät ruotsalaisen aatelisseurueen mukana pitkälle ja vaivalloiselle pyhiinvaellukselle Espanjan Santiago de Compostelaan Pyhän Jaakobin haudalle. Paluumatkan aikana Ulf sairastui ja rukoillessaan apua miehensä pelastumiseksi pyhältä Dionysiukselta, Birgitalle näytettiin ilmestys, jossa Dionysius sanoo, että Birgitan välityksellä tullaan saattamaan Jumalan tahto maailman tietoon. Ulf selvisi sairaudestaan ja seurue palasi Ruotsiin vuonna 1342. Vain pari vuotta myöhemmin Ulf kuoli. Miehensä kuoleman jälkeen Birgitta näki ns. kiirastulinäkynsä, jossa hän näkee miehensä sielun kiirastulessa.
Miehensä kuoleman jälkeen Birgitta pyrki yhä selvemmin elämään pyhää elämää. Lähes heti tämän kuoleman jälkeen Birgitta alkoi toteuttaa kutsumustaan ja unelmaansa olla Kristuksen morsian. Vahvistuksena kutsumukselleen Birgitta sai ns. kutsumusnäyn, jossa Birgitta saa kuula tulevansa olemaan Kristuksen morsian ja Jumalan kanava maailmaan.
Vuonna 1347-1348 Birgitta oli mukana antamassa neuvoja kuningas Maunu Eerikinpojan ristiretkestä Karjalaan ja Kristus antoikin Birgitan välityksellä tarkat ohjeet retken järjestämisestä. Ristiretken epäonnistuttua Birgitta oli hyvin pettynyt kuninkaaseen joka ei hänen mukaansa ollut noudattanut Kristuksen antamia ohjeita riittävän tarkkaan eikä luottanut tarpeeksi Jumalan apuun. Ristiretken jälkeen Birgitan yhteydet kuningasperheeseen katkesivat ja Birgitta alkoi suunnitella ulkomaanmatkaa.
Vuonna 1349 Birgitta lähti Ruotsista matkalle kohti Roomaa. Matkan tarkoituksena Birgitalla oli tehdä riemuvuoden pyhiinvaellus Roomaan, saada paavin palaamaan Avignonista takaisin Roomaan ja kirkon itsenäistymään maallisesta vallasta sekä samalla saada paavin hyväksyntä uudelle luostarisäännölle.
Roomassa Birgitan oli aloitettava elämänsä lähes nollasta. Uudesta oudosta kielestä huolimatta Birgitta alkoi heti Italiaan saavuttuaan solmia suhteita Italian kirkon korkeimpiin henkilöihin, mutta myös arvosteli näitä kovin sanoin näkyjensä perusteella.
Roomaan, pyhään kaupunkiin, saapuessaan Birgitta sai myönteisen vastaanoton. Roomaan kotiuduttuaan Birgitta huomasi, että yhteisellä kielellä oli oma tärkeä merkityksensä, ja ryhtyi opiskelemaan italiaa rippi-isänsä, maisteri Petruksen, opissa. Lisäksi Birgitta näki ilmestyksiä, joissa Pyhä Agnes yhdessä Neitsyt Marian kanssa yritti opettaa hänelle italian kielioppia.
Vuonna 1354 Birgitta muutti seurueineen asumaan Piazza Farnesen varrella sijaitsevaan asuntoon, jossa hän eli koko loppuelämänsä.
Paavi antoi luvan birgittalaisluostarin perustamiselle Vadstenaan vuonna 1370 . Varsinaisesti uusi luostarisääntö , Omni Sanctissimi Salvatoris (Kaikkein Pyhimmän Vapahtajan sääntökunta) , hyväksyttiin vasta Birgitan kuoleman jälkeen vuonna 1378. Paavin annettua perustamisluvan Vadstenan luostarille Birgitta ryhtyi toteuttamaan haavettaan pyhiinvaelluksesta Palestiinaan. Kuuluisat näkynsä Jeesuksen elämästä hän koki juuri tällä matkalla Jerusalemissa ja Betlehemissä. Palattuaan Roomaan Birgitta sairasteli miltei vuoden, kunnes kuoli 23.7.1373.
Birgitan kuoltua hänen maalliset jäännöksensä haudattiin aluksi Forum Romanumin lähellä sijaitsevaan San Lorenzo in Panispernan kirkkoon, mutta ratkaisu oli vain väliaikainen. Birgitta oli itse toivonut, että hänen viimeiseksi maalliseksi lepopaikakseen tulisi Vadstenan luostari ja jo seuraavana vuonna Birgitan ruumis siirrettiin hänen lastensa Katarinan ja Birgerin johdolla Vadstenaan. San Lorenzo in Panispernaan jäi vain hänen kätensä. Ihmekertomusten mukaan loppumatkan aikana, suuren väkijoukon seuratessa pyhäinjäännöksiä, tapahtui monia ihmeitä: mykkä oppi puhumaan, sokeat saivat näkönsä ja rammat oppivat kävelemään.
Birgitan kuoleman jälkeen monet eri tahot ajoivat hänen kanonisaatiohankettaan. Monien vaiheiden jälkeen paavi Bonifacius IX julisti Birgitan pyhimykseksi 7. lokakuuta 1391. Hän on ainoa paavin keskiajalla pyhimykseksi julistama Pohjoismaalainen. Birgitan nykyisestä asemasta Euroopassa antaa hyvän kuvan se, että paavi Johannes Paavali II julisti Birgitan yhdeksi Euroopan suojeluspyhimyksistä vuonna 1999.
[muokkaa] Pyhän Birgitan perintö nykyajalle
Birgitan kaavailema luostari perustettiin Vadstenaan vasta hänen kuoltua. Luostarissa abbedissa oli Neitsyt Marian sijainen, ja jokaisella oli lisänimenä Maria. Tämä kaikki siksi, että Birgitta kunnioitti syvästi Neitsyt Mariaa ja piti häntä kuningattarena. Luostari oli siis ensimmäinen naisillekin tarkoitettu luostari, sekä laitos, joka sivisti naisia. Birgitta toimi kirkon ykseyden puolesta, joten tavallaan hän oli ekumenian edelläkävijä, vaikka kyseistä sanaa ei vielä tuolloin käytettykään.
Tämä ekumenia on jatkunut meidän päiviimme saakka, sillä tänään Pyhän Birgitan sääntökunta, joka oli alkuperäisnimeltään Pyhimmän Vapahtajan sääntökunta, on levittäytynyt ympäri maailmaa ja toimii hyvin aktiivisesti. Nykyään birgittalaissisaret mm. Roomassa huolehtivat siellä asuvien luterilaisten suomalaisten ja ruotsalaisten uskonelämästä. Lisäksi sisaret ovat olleet huomattavina apujoukkoina Pyhän Birgitan muistopäivän suunnittelussa ja toteutuksessa. Birgitan syntymästähän tuli kuluneeksi 700 vuotta vuonna 2003. Juhlan aikana toimitettiin ensimmäistä kertaa jumalanpalvelus, jossa saarnasivat yhdessä paavi ja luterilaiset arkkipiispat. Näin Birgitta edisti kirkkojen välistä yhteistyötä vielä kuolemansa jälkeenkin. Birgitan vaikutuksesta Vadstenasta on tullut nykyaikana suosittu pyhiinvaelluskohde. Vadstenan luostarikirkossa säilytetään Birgitan sekä hänen tyttärensä Katariinan pyhäinjäännöksiä, eikä tämä seikka ainakaan ole vähentänyt vierailijoiden määrää. Kävijöitä riitti Vadstenassa myös aivan ensimmäisinä vuosina, sillä Birgitta ja hänen ihmeensä olivat tunnettuja jo hänen eläessään. Ihmetekoja ja kerättiin myöhemmin Birgitan pyhäksi julistamista varten. Pyhän Birgitan suosio oli aikanaan valtava, sen on jopa arveltu voineen ohittaa suosiollaan Pyhä Olavi, mutta uskonpuhdistus pysäytti sen.
Tärkein ja kuuluisin Birgitan kirjallisesta perinnöstä jälkipolville lienee kirjakokoelma Pyhän Birgitan Ilmestykset johon on kerätty Birgitan ilmestykset kanonisaatiohankkeen edistämistä varten ja joka painettiin ensi kerran vuonna 1492. Yli 700 muistiinkirjoitettua ilmestystä sisältävä kirjasarja tunnetaan latinaksi nimellä Revelaciones sanctae Birgittae.
Ns. ilmestyskirjojen lisäksi Birgitta kirjoitti rukouksia ja lukukappaleita birgittalaisjärjestön ja Vadstenan luostarin käyttöön. Pyhän Birgitan rukous ”Herra, osoita minulle tie”, on jäänyt elämään yli vuosisatojen ja on vielä nykyäänkin paljon käytetty.
Birgitan kirjalliseen perintöön kuuluu myös hänen yhdessä rippi-isänsä Petrus Skänningeläisen kanssa birgittalaissisarille luoma laulukokoelma Cantus sororum (Sisarten laulu), jonka tekstit perustuvat Birgitan näkyihin. Cantus sororum toistui viikosta toiseen samanlaisena. Jokaiselle viikonpäivälle oli oma teemansa. Sunnuntaina juhlitaan Pyhää Kolminaisuutta ja Neitsyt Marian arvoa. Maanantaina enkelikuorot iloitsevat Jumalan äidistä, Tiistain aiheena ovat patriarkat ja profeetat, jotka ennustavat Marian syntymän. Keskiviikkona kansa iloitsee Marian syntymästä, Torstain teemana on neitsyt, joka synnyttää pojan, maailman pelastajan. Perjantain teemana on kärsivä Kristus ja Marian myötäkärsimys. Lauantaina lauluissa muistetaan Kristuksen taivaaseenastumista ja Neitsyt Marian taivaaseenottamista. Birgitta toivoi, että sisaret oppisivat ymmärtämään Mariaa syvällisemmin, kun he päivittäin ajattelisivat eri tilanteissa Pyhän Neitsyen elämää.
[muokkaa] Sääntökunta
Birgitta loi uuden hengellisen sääntökunnan Ordo Sanctissimi Salvatoris (lyhennetään O.Ss.S.) Pyhimmän Vapahtajan sääntökunta, joka tunnetaan yleisesti birgittalaissääntökuntana. Birgittalaisluostareilla oli keskiajalla suuri vaikutus Pohjolan henkiseen ja kulttuuriseen elämään. Suomessa Naantaliin vuonna 1438 perustettu birgittalaisluostari "Vallis Gratiae" (suomeksi Armonlaakso, ruotsiksi Nådendal) oli ensimmäinen laitos, joka sivisti naisia.
Keskiajan kuluessa sääntökunta levisi eri puolille Eurooppaa. Luostareita syntyi Skandinavian ohella Italiaan, Baijeriin, Reininmaalle sekä Alankomaihin. Vuoden 1500 tienoilla luostareita oli yhteensä 27. Kussakin luostarissa piti asua korkeintaan 60 nunnaa. Jumalanpalveluksissa avustavia diakoneja, jotka saivat olla myös pappeja, oli neljä. Ruumiilliset työt kuuluivat maallikkoveljille, joita sai olla korkeintaan kahdeksan. Pappismunkkeja oli kolmetoista. Luostarin johdossa olivat abbedissa ja kenraalikonfessori. Luostarissa asuvat miehet ja naiset oli eristetty toisistaan paksujen muurien avulla. Munkit saivat mennä naisten puolelle ainoastaan antamaan sakramentteja kuolevalle sekä kantamaan kuolleen sisaren ruumista. Rippejä ja ehtoollista varten väliseinään oli jätetty aukkoja. Piispan tuli tarkastaa tämän muurin kunto kolmen vuoden välein. Ainoastaan kirkko oli munkeille ja nunnille yhteistä tilaa.
Naisena olemisesta Birgitta kirjoitti, että ”voidakseen olla Maria, naisen tulee ensin olla Martta” (eli ensin lähimmäisten palvelu ja sitten rukous, Jumalan lähestyminen). Tämä ei kuitenkaan erityisesti heijastunut luostarielämässä. Luostarit tarjosivat mahdollisuuden ylhäisönaisille hartauden harjoittamiseen sekä käsitöihin, puutarhanhoitoon, kirjojen kopiointiin ja lukemiseen.
[muokkaa] Pyhän Birgitan merkitys Suomelle
Pyhä Birgitta on elämästään asti vaikuttanut Suomen kulttuuriin ja perinteeseen monella tapaa. Hänen pyhimykseksijulistamisensa jälkeen hänen nimensä lisättiin myös Turun hiippakunnan kalenteriin vuonna 1391 punaisella, mikä tarkoitti vuotuista, valtakunnallista juhlapyhää. Viisi vuotta myöhemmin Birgitasta tuli Ruotsin valtakunnan suojeluspyhimys. Birgitan pyhimykseksijulistamisen käytännönmerkitys suomalaisille näkyi mm. siinä, että pyhiinvaellusmatkat lyhenivät. Enää ei tarvinnut pyhiinvaellukselle lähteä esimerkiksi Espanjaan saakka, kun Vadstenan birgittalaisluostarista lahden toisella puolella oli tullut merkittävä pyhiinvaelluskohde. Vadstenassa saattoi jopa tunnustaa syntinsä suomea osaavalle rippi-isälle. Savossa ja Karjalassa harjoitettiin jopa tietoista lähetys- ja julistustyötä Birgitan nimissä.
Naantalin birgittalaisluostarin perustaminen lienee suurin ja näkyvin Birgitan merkityksistä Suomelle. Päätös kaksoisluostarin perustamisesta tehtiin vuonna 1438 ja se rakennettiin Armon laaksoon, Vallis Gratiae, ja sen ympärille perustettiin Naantalin kaupunki (ruots. Nådens Dal, Armon laakso). Luostarissa oli nunnia jopa 60 ja munkkeja 15. Abbedissa oli koko luostarin johtaja. Luostarin yhteydessä oli myös vanhainkoti ja se oli maamme ensimmäinen laitos, jossa jaettiin sivistystä myös naisille. Luostari oli myös tärkeä maallisen kulttuurin, kuten kirjoitus- ja käsityötaidon keskus ja luostari oli tunnettu myös sairaanhoito- ja parannustaidoistaan.
Pyhän Birgitan mukaan on nimetty myös kirkkoja. Esimerkiksi Lopella on vanha, 1660-luvulla rakennettu puukirkko Santa Pirjo ja Vihdissä Pyhän Birgitan kirkon rauniot. Helsingissä, Munkkisaaressa on Pyhän Birgitan puisto. Arto Myllärinen ohjaa Birgitasta kertovan näytelmän "Birgitan tie", joka saa ensi-iltansa 21.7.2007.
Birgitan muisto elää Suomalaisessa kansanperinteessä ja arkipäivässä vielä nykyäänkin. Suomenkielinen naisennimet Pirjo ja Pirkko juontavat juurensa Birgitta-sanasta. Lasten hokema rimpsu "Lennä, lennä leppäpirkko ison kivikirkon juureen..." kertoi siis alun perin siitä, miten Birgittaa on pyydetty toimimaan ihmisen ja Jumalan, sekä tietysti myös Neitsyt Marian, välisenä sanansaattajana.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Pyhä Birgitta. Euroopan suojeluspyhimys, toim. Päivi Setälä ja Eva Ahl. Otava, Helsinki 2003.
- Klockars, Birgit: Birgitta och hennes värld. Almqvist & Wiksell, Stockholm 1971.
- Eila Pennanen: Pyhä Birgitta (historiallinen romaani, 1954)
