Ranskan lippu

Wikipedia

Mittasuhde 2 yksikköä korkea ja 3 yksikköä leveä.

Ranskan lippu (trikolori): sininen, valkoinen ja punainen on Ranskan tasavallan kansallistunnus, josta säädetään maan perustuslain 4. lokakuuta 1958) toisessa artiklassa. Lipussa on kolme saman levyistä pystypalkkia ja lipun synty liittyy Ranskan suureen vallankumoukseen vuonna 1789.

[muokkaa] Lipun syntyvaiheet

Kesäkuussa 1789 La Fayette loi kolmivärisen kokardin. Kokardin kolme väriä: sininen, valkoinen ja punainen olivat olleet jo kauan käytössä Ranskassa. Sininen lippu oli liehunut jo Kaarle Suuren ajoista alkaen ja se muistutti Pyhä Martin kaavusta, jonka hän antoi köyhälle. Valkoinen oli kuninkaallisen lipun ja merenkulun viirin värinä vuodesta 1638 vuoteen 1790. Se oli sittemmin myös kuninkaallisen armeijan lipun värinä vuosina 1814–1839. Hugo Capet’n ja hänen jälkeläistensä hallinnon aikana lippuna toimi Saint Denis’in luostarin punainen ”Oriflamme”, valtakunnan suojelija ja kuninkaan henkilökohtainen lippu.

Henrik IV (hallitsijana 1589–1610) suositteli kolme väriä (sininen, valkoinen ja punainen) Alankomaiden suurlähettiläille, joka sitten sen pohjalta toteuttivat oman lippunsa. Ranskassa, ranskalainen vartiokaarti oli omaksunut nämä kolme väriä univormujensa ja rykmenttinsä yhtäläisiksi tunnuksiksi. Nämä tunnukset kaartilla säilyivät kun se muutti nimensä vallankumouksen jäkeen Kansalliskaartiksi.

Vapaus johtaa kansaa, Eugène Delacroix'n maalaus

Ranskan suuren vallankumouksen aikana Pariisin taistelijat pitivät näkyvissä sinistä ja punaista kokardia, kyseessä olivat kaupungin tunnusvärit. Muutama päivä Bastiljin valtauksen jälkeen La Fayettellä oli näkemys kuninkaallisen symbolivärin, valkoisen, liittämisestä pariisilaisten kokardiin. Välittömästi uusi kokardi koki melkoisen suosion. On tietenkin mahdollista, että La Fayette näki tuossa kolmen värin yhdistelmässä muistumia Yhdysvaltain kokardissa, sillä hänhän oli ollut taistelemassa Yhdysvaltojen vapauden puolesta. Asetelma: «sininen kiinni tangossa. valkoinen keskelle ja punainen liehumassa» hyväksyttiin asetuksella 15. helmikuuta 1794 ja se astui voimaan 20. toukokuuta 1794. Näin haluttiin välttää sekasortoa meritaisteluissa. Koska merisotilaat olivat ryhtyneet kapinaan, sillä he taistelivat vielä vanhan valkoisen kuninkaallisen laivaston lipun alla. Maa-armeija oli vuodesta 1791 ja Kansalliskaarti vuodesta 1789 (jolloin Pariisin korttelit valmistivat heille lipun), kantaneet kolmiväristä lippua, mutta mitä erilaisimmin yhdistelmin.

Lippu Napoleonin ajoilta (3. Sveitsiläiskaarti), siniset ja punaiset osa nurkkauksissa ja valkoinen keskusta, jossa tunnuslause. Tangon päässä on keisarin tunnus kotka.

Napoleonin joukot kantoivat Pont d’Arcolen taistelussa valkoista lippua, johon oli keskelle sijoitettu kultainen liktoreiden vitsakimppu ja kulmaukset olivat siniset ja punaiset. Tämä vaihtelu lipun muodossa on ollut tyypillistä Ranskan lipun traditiolle. Se on nähtävissä aina alkuajoista lähtien, sillä kokardin värit eivät olleet välttämässä aina samassa järjestyksessä.

[muokkaa] Historia

Restauraatio palautti valkoisen lipun vuonna 1814 ja se poistettiin käytöstä uudelleen vuonna 1830 heinäkuun monarkia toimesta. Tällöin palautettiin uudelleen käyttöön Trikolori. Ludvig-Filip oli itse taistellut Valmys ja Jemmapes’in taisteluissa. Hän itse koristi lipputangon kukolla. Vuoden 1848 vallankumous pohti hetken jo punaisen lipun käyttöönottoa, samaa jotka käytti Kansalliskaarti lippunaan kun käyttöön otettiin sotalaki, joka oli vallankumouksen uusia keksintöjä. Punalippua käytettiin virallisessa tehtävässä 17. heinäkuuta 1791 kun Kansalliskaarti avasi tule Champ de Mars-kentälle kokoontuneita mielenosoittajia vastaan.

Punainen lippu on ollut sorretun ja kapinaan nousseen kansakunnan symboli ja sen se on ottanut omaksi tunnuksekseen. Kansat tai ryhmät, jotka ovat kokeneet itsensä sorretuiksi, ovat näin omaksuneet punalipun. Näin oli Pariisin kommuunin laita vuonna 1871 ja näin tehtiin myös Venäjän vallankumouksen aikaa vuonna 1917. Kuitenkin esimerkiksi runoilija Lamartine julisti Pariisin kaupungintalon eteen kokoontuneelle väkijoukolle puolustuspuheen trikolorille. Hän argumentoi, että "lippu oli tehnyt matkan maailman ympäri tasavallan ja keisarikunnan kanssa, kun sitä vastoin punalippu ole kuin kierinyt Champ de Mars -kentällä kansakunnan veressä". Lipputangon päistä poistettiin kukot ja ne korvattiin keihäänkärjillä, jotka ovat olleet siitä lähtien tässä samassa käytössä.

Vuonna 1873 kuningasvallan palaaminen epäonnistui, sillä legitimistien ehdokas valtaistuimille Artois’n Henrik (1820–1883) ei hyväksynyt trikolori-lippua, vaan halusi päinvastoin paluuta menneisyyteen ja Ancien Régimen vanhan lipun palautettavan valtakunnan lipuksi. Vendéen maakunnassa, joka oli kuninkaallisten legitimistien varminta maaperää, oli odotettava aina vuoteen 1916 asti, kunnes trikolori-lippu hyväksyttiin kirkollisten rakennusten lipuksi.

Vapaan Ranskan lippu toisessa maailmansodassa. Lipussa on valkoisessa keskustassa punainen Lothringenin risti.

Toisen maailmansodan aikaan marsalkka Pétain teetätti trikolorin valkoiseen osaan ristissä olevat marsalkan sauvat. Samoin kenraali de Gaulle valmistutti valkoiseen osaan punaisen Lothringenin ristin.

[muokkaa] Mitat ja suhteet

Pitkään aikaa eivät trikolorin kolme pystypalkkia olleet saman levyisiä. Tosiasiassa Pariisin lipun pystypalkit ovat olleet saman levyisiä ja se säilyi sellaisenaan vallankumouksen ajan. Joskus punainen puoli oli tankoa vasten ja joskus sininen. Nykyinen värien järjestys määräytyi Napoleonin toimesta, jos antoi asiasta asetuksen: kaikkien kolmen pystypalkin pitää olla saman levyiset ja tangon pitää olla aina vasten sinisen väristä lipun osaa.

Missään virallisessa dokumentissa ei määritellä tarkasti lipin värien sävyjä. Kuitenkin käytäntö on sanellut myös virallisten lippujen savut. Aiemmin käytössä ollut tummempi sininen, jota monet pitivät liian sotaisana, korvattiin Giscard d’Estaing’in aikana selkeästi vaaleammalla sinisen sävyllä. Lipun värit määritellään siten, että sininen on PANTONE Reflex Blue tai RVB(0,85,164) tai CMJN(100,80,0,0), sekä punainen on PANTONE Red 032, tai RVB(239,65,53) tai CMJN(0,100,100,0).

Nykyisin trikolorin tulee olla 50 % leveämpi kuin sen on korkea, mistä tulee suhdeluku 2:3, sekä kolmen pystypalkin tulee olla saman levyisiä. Seremoniallinen lippu on neliön muotoinen, mutta senkin kolme pystypalkkia ovat saman levyiset.

Merenkulussa käytetty lippu ja sen suhteet ovat: 30/33/37

[muokkaa] Merenkulku

Merellä, ranskalaisille kauppa- ja sota-aluksilla käytetään kansallisuuden tunnuksena hivenen erilaista kansallislippua. Trikolorin mittasuhteet ovat muutoin sanat, mutta kolmen pystypalkin jako tapahtuu suhteessa 30:33:37. Näin lipun liehuessa vaikuttaa siltä kuin kolme pystysuuntaista osaa olisivat yhtenäisen kokoisia. Tätä samaa optista korjausta lipuissaan käyttävät mm. Skandinavian maat ja Suomi, joiden risti on siirretty keskustasta tankoon päin.

[muokkaa] Vapauden symboli

Lukuisat kansakunnan, esimerkiksi Ranskan entiset siirtomaat Afrikassa ovat omaksuneet lippunsa malliksi vertikaalisen trikolorin. Aiempi normi oli jakaa lippu osiin horisontaalisesti. Näin halutaan kansakunnan symbolin todistavan sen uskosta "vapauteen".

Vuonna 1830 Alankomaista itsenäistynyt Belgia omaksui ja hyväksyi lipun jossa on kolmiväriset pystypalkit.

Irlannin vapaavaltio omaksu trikolorin lippumallikseen heti perustamisensa (1920) jälkeen. Sen jälkeen lippu lainsäädännöllä virallistettiin joulukuussa 1939. Nykyinen lippu on samassa muodossa kuin sitä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1848 "Nuori Irlanti" -liikeen yhteydessä.

Italian niemimaalla on tunnettu trikolorilippu jo vuodesta 1787 lähtien. Cispadanen tasavalta julistettiin samana vuonna 7. tammikuuta ja se säilytti lippunsa vuoteen 1802 saakka. Napoleon vaikutti voimakkaasti lipun valintaan ja hän itse halusi korvasta sinisen värin vihreällä, joka oli punaisen vastaväri ja samalla tulevan keisarikunnan tunnusväri. Lipusta tuli Italian kuningaskunnan virallinen lippu vuonna 1861.

Norja on omaksunut lippuunsa kolme trikolorin väriä tunnustuksena Ranskan vallankumoukselle ja omalle itsenäisyydelleen.

Vuodesta 1848 lähtien trikolori on ollut Romanian kansallinen symboli. Romanian valtion synnyn jälkeen Ranskan trikolorin valkoinen väri korvattiin keltaisella ja siitä on sittemmin tullut kansallislippu.