Robert F. Kennedy
Wikipedia
Senaattori Robert Francis Kennedy (20. marraskuuta 1925 – 6. kesäkuuta 1968) oli Joseph P. Kennedyn kolmas poika. Hän syntyi vuonna 1925 ja joutui salamurhaajan ampumaksi Ambassador-hotellissa Kaliforniassa 5. kesäkuuta ja menehtyi saamiinsa vammoihin 25 tuntia myöhemmin. Robert Kennedy pyrki Yhdysvaltain presidentiksi. Hän voitti tuolloin demokraattipuolueen esivaalit ja olisi mitä todennäköisimmin tullut valituksi virkaan.
Hän toimi urallaan oikeusministerinä veljensä, presidentti John F. Kennedyn hallituksessa sekä sen jälkeen senaattorina.
Robert Kennedy tahtoi saada ihmiset ymmärtämään uudistusten välttämättömyyden ja osallistumaan niiden toteuttamiseen.
[muokkaa] Elämäkerta
Amerikkalainen poliitikko, ja presidentti John F. Kennedyn nuorempi veli, Robert Francis Kennedy, syntyi vuonna 1925 Rose Fitzgeraldin ja Joseph P. Kennedyn keskimmäiseksi pojaksi. Hänellä oli viisi sisarta ja kolme veljeä. Perheen vanhin poika Joseph P. Kennedy, Jr. kuoli toisessa maailmansodassa, Johnista tuli Yhdysvaltain presidentti vuonna 1961 ja nuorin poika Edward istuu tällä hetkelläkin Yhdysvaltain senaatissa Massachusettsin edustajana.
Robert Francis, Bobby, opiskeli lakimieheksi suvun perinteisessä opinahjossa Harvardin yliopistossa ja meni jo varhain naimisiin Ethel Shakelin kanssa. Perheeseen syntyi yhteensä 11 lasta, joista yksi Robert Kennedyn kuoleman jälkeen. Suuren lapsiluvun selittänee osittain Robert Kennedyn harras katolilaisuus.
Nuorena miehenä Robert Kennedy oli ajatuksiltaan varsin konservatiivinen. Hän muun muassa kirjoitti kommunismin jyrkästi tuomitsevan kirjan "The Enemy Within". Elämänsä loppuvaiheilla Robert kuitenkin vasemmistolaistui, ja hänen eulogioissaan häntä kuvataan sanoilla "viimeinen uskottavista poliitikoista". Vasemmistolainen kirjailija Norman Mailer kirjoitti Kennedystä jopa, että tämä uskoi köyhien ja syrjäytyneiden asiaan niin intensiivisesti, että hänen kanssaan oli vaikea keskustella. Mailer on myös sanonut, että jos Robert Kennedy olisi saanut elää, olisi Yhdysvallat nyt erilainen paikka elää.
Bobby Kennedy ajautui politiikkaan toimiessaan veljensä John F. Kennedyn presidentinvaalikampanjassa hänen kampanjapäällikkönään. Veljen tultua valituksi Yhdysvaltain presidentiksi, tuli Robert Kennedystä oikeusministeri. Veli John koki tarvitsevansa hallitukseensa yhden "takuumiehen", johon voi aina luottaa. Tämä takuumies olikin tarpeen paitsi oikeusministeriön alaan kuuluvissa asioissa, myös mm. Kuuban ohjuskriisin ratkaisemisessa vuonna 1962. Robert Kennedy kirjoitti Kuuban kriisistä kirjan "Kolmetoista päivää", josta on myöhemmin myös tehty Kevin Costnerin tähdittämä elokuva.
Oikeusministerinä Kennedy keskittyi kuljetusalan ammattiliiton sisäisen mafian alasajamiseen (kuuluisa Jimmy Hoffa) ja etelävaltioiden kansalaisoikeustaisteluun. Työ jäi kuitenkin kesken, kun veli John F. Kennedy ammuttiin Dallasissa vuonna 1963.
Veljensä kuoleman jälkeen Kennedy luopui pian oikeusministerin paikastaan, koska taistelu esim. FBI:n pahamaineista J. Edgar Hooveria vastaan kävi mahdottomaksi ilman presidenttiveljen tukea . Pian Robert Kennedy kuitenkin piristyi veljen kuoleman jälkeisestä masennuksestaan, ja päätti vuonna 1964 pyrkiä senaattoriksi New Yorkista. Senaattorina Robert Kennedy huolehti erityisesti New York Cityn slummien asukeista (hän kirjoitti Bedford Stuyvesantin slummin kehittämiskokeilusta kirjassaan "Kohti uutta maailmaa").
Vaikka presidentti Kennedy oli ollut aiheuttamassa USA:n sekaantumista Vietnamin sotaan, senaattoriaikanaan Robert Kennedy muutti kantaansa. Kennedy oli senaattorinakin hyvin kiinnostunut kansainvälisistä asioista: hän piti puheen Etelä-Afrikan yliopistossa ja matkusti laajalti Latinalaisessa Amerikassa.
Kennedy arvosteli Lyndon B. Johnsoniä, mutta epäröi pitkään, oliko viisasta asettua istuvaa presidenttiä vastaan pyrkimällä Demokraattisen puolueen presidentinvaaliehdokkaaksi. Vasta kun senaattori Eugene McCarthy oli Vietkongin Tet-hyökkäyksen jälkeen voittanut New Hamphshiren esivaalit maaliskuussa 1968, Kennedy teki päätöksensä ja ilmoittautui kisaan. Pian tämän jälkeen Johnson ilmoitti, ettei pyrkisi toiselle varsinaiselle kaudelleen.
Kun kolmas tärkeä ehdokas, varapresidentti Hubert Humphrey ei osallistunut esivaaleihin, kaksi Vietnamin sotaa vastustavaa liberaalia ehdokasta Kennedy ja McCarthy kamppailivat tasaveroisesti keskenään: McCarthy vetosi enemmän valkoiseen keskiluokkaan, Kennedy mustiin, latinoihin ja muihin vähemmistöihin, mutta samalla myös "lakia ja järjestystä" kaipaavaan valkoiseen työväenluokkaan. Kesäkuun alussa Kennedy sai tärkeän voiton demokraattien Kalifornian esivaalissa, mutta voitonjuhlien jälkeen hänet ammuttiin losangeleslaisen Ambassador-hotellin keittiössä. Muutamaa kuukautta aiemmin oli ammuttu toinen köyhien ja syrjittyjen puolustaja, Martin Luther King, Jr..
Kennedyn viimeiset sanat olivat "Onko joku muu loukkaantunut". Häntä jäi kaipaamaan suuri perhe, koko Kennedyn klaani ja sureva kansa. Robert F. Kennedy kuljetettiin suruasuun verhotulla junalla halki Pohjois-Amerikan mantereen takaisin kotiinsa Virginiaan ja hänestä tuli elävä amerikkalainen legenda. Murhasta tuomittiin Sirhan Sirhan (s. 1944), joka istuu yhä elinkautistaan Kaliforniassa. Sirhanilla on mahdollisuus hakea armahdusta seuraavan kerran vuonna 2011.
Muistotilaisuudessa ainoa eloonjäänyt veli Edward M. Kennedy sanoi puheessaan: "Veljeäni ei tule ihannoida eikä hänestä tule tehdä kuolemansa jälkeen suurempaa kuin hän oli eläessään - hänet tulee muistaa vain hyvänä ja kunniallisena ihmisenä, joka näki vääryyttä ja yritti korjata sitä, joka näki kärsimystä ja yritti lieventää sitä, joka näki sodan ja yritti lopettaa sen."
Robert Kennedy on haudattu veljensä John. F Kennedyn viereen Arlingtonin sotilashautausmaalle Washingtoniin.
Robert Kennedy teki lyhyeksi jääneen elämänsä aikana melkoisen henkisen matkan. Hän muuntui kovasta ja kenties opportunistisestakin "voittajien" miehestä kaikkien kärsivien puolestapuhujaksi.
