Robert Johnson

Wikipedia

Robert Leroy Johnson (s. 8. toukokuuta 1911 – k. 16. elokuuta 1938) on yksi maineikkaimmista blues-muusikoista, ja kenties arvostetuin delta blues -kitaristi ja laulaja.

Sisällysluettelo 1 Elämä 2 Johnsonin vaikutus musiikkiin 3 Robert Johnsonin levytetyt kappaleet 4 Kirjoja 5 Elokuva

[muokkaa] Elämä

Johnson syntyi Mississippin Hazlehurstissa. Hänen ilmoitettu syntymäaikansa on todennäköisesti virheellinen. Eri lähteissä syntymävuosi vaihtelee vuosien 1909 ja 1912 välillä.

Robert Johnson levytti ainoastaan 29 kappaletta kahdessa nauhoitussessiossa Texasin San Antoniossa vuoden 1936 marraskuussa sekä Texasin Dallasissa vuoden 1937 heinäkuussa. Kappaleista kolmetoista nauhoitettiin kahteen kertaan, joten yhteenlaskettujen nauhoitteiden lukumääräksi tulee 42. Ne ovat kaikki hiukan alle kolme minuuttia pitkiä. Tunnetuimpia kappaleita ovat esimerkiksi "Cross Road Blues", "Come on in My Kitchen", "Love in Vain", "Sweet Home Chicago", "Terraplane Blues" ja "Preachin' Blues". Kappaleiden säveltäjäksi on merkitty aina Robert Johnson, mutta itse asiassa monet lauluista perustuvat joihinkin vanhempiin kappaleisiin.

Tunnetun legendan mukaan Johnson kuoli juotuaan viskiä, jonka hänen rakastajansa kateellinen aviomies oli myrkyttänyt strykniinillä. Tarkemmin sanottuna Johnson toipui myrkytyksestä, mutta kuoli kolme päivää myöhemmin keuhkokuumeeseen 16. elokuuta, vuonna 1938. Hänen kuolintodistuksessaan lukee kuolinsyyn kohdalla vain, että lääkäriä ei ollut paikalla.

Toisen niin ikään hyvin tunnetun legendan mukaan Johnson myi sielunsa paholaiselle moottoriteiden 61 ja 49 risteyksessä Mississippin Clarksdalessa ja sai vaihdossa taidon soittaa kitaraa taidokkaasti. Tätä legendaa on levittänyt ainakin Son House, mutta se ei saa juuri vahvistusta Johnsonin omista töistä, joskin kappaleissa "Me and the Devil Blues" ja "Hellhound on my Trail" viitataan hieman samantyyppisiin asioihin. Sen sijaan Johnsonia vanhempi delta blues -muusikko, Tommy Johnson, on todistettavasti itse väittänyt myyneensä sielunsa paholaiselle.

[muokkaa] Johnsonin vaikutus musiikkiin

Vaikka Johnson on varmasti maineeltaan legendaarisin delta blues muusikko, hän ei ollut tyylin varsinainen kehittäjä. Johnsonin ansiona on kuitenkin pidetty tyylin kehittämistä entistä taiteellisemmaksi. Johnson lisäsi Son Housen musiikkiin vaikutteita, joita hän oli kuullut ilmeisesti Skip Jamesin, Leroy Carrin ja Lonnie Johnsonin levyiltä. Näiden vaikutteiden pohjalta Johnson kehitti tyylin, jota on pidetty aiempaa kehittyneempänä. Hän käytti kitaran paksumpia, matalampia kieliä vakaasti kulkevan rytmin luomiseen ja soitti samalla ylemmillä kielillä omaperäisiä melodioita, jotka kulkivat omia polkujaan laulumelodiaan nähden. Housen tavoin Johnson käytti usein slide-putkea soittaessaan. Lisäksi hänen tiedetään soittaneen huuliharppua, vaikkei hän koskaan levyttänyt huuliharpulla mitään.

Johnsonin jälkeen tulevista blues-artisteista varsinkin Elmore James ja Muddy Waters ovat vahvasti Johnsonin musiikin innoittamia. Myös monet muut myöhemmän sähköisen Chicago bluesin edustajista seurasivat Johnsonin jalanjäljillä. Yli 20 vuotta Johnsonin kuoleman jälkeen brittiläiset rock-tähdet, kuten Keith Richards ja Eric Clapton, löysivät Johnsonin musiikin ja ihailivat häntä suuresti. Clapton on sanonut, ettei hän tiettyinä vuosina suostunut edes puhumaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tunteneet Johnsonin musiikkia.

Ensimmäinen Johnsonin vinyylilevy julkaistiin vuonna 1961 Columbia recordsin toimesta. Vastoin levy-yhtiön odotuksia siitä tuli lopulta yli miljoonan kappaleen rajan rikkonut myyntimenestys. Kymmenen vuotta myöhemmin julkaistiin tupla-LP, jossa oli myös kappaleiden vaihtoehtoiset otot. Nykyään tunnetuin Johnsonin levy on kahden CD:n boksina myytävä Columbia recordsin The Complete Recordings. Monissa yhden CD:n kokoelmissa on mukana vain osa Johnsonin kappaleista, vaikka ilman vaihtoehtoisia ottoja kaikki Johnsonin kappaleet mahtuisivat yhdelle CD:lle.

[muokkaa] Robert Johnsonin levytetyt kappaleet

• ".32-20 Blues"
• "Come on in My Kitchen" [kaksi ottoa]
• "Cross Road Blues" [kaksi ottoa]
• "Dead Shrimp Blues"
• "Drunken Hearted Man" [kaksi ottoa]
• "From Four Till Late"
• "Hellhound on My Trail"
• "Honeymoon Blues"
• "I'm a Steady Rollin' Man"
• "I Believe I'll Dust My Broom"
• "If I Had Possession Over Judgment Day"
• "Kind Hearted Woman Blues" [kaksi ottoa]
• "Last Fair Deal Gone Down"
• "Little Queen of Spades" [kaksi ottoa]
• "Love in Vain" [kaksi ottoa]
• "Malted Milk"
• "Me and the Devil Blues" [kaksi ottoa]
• "Milk Cow's Calf Blues" [kaksi ottoa]
• "Phonograph Blues" [kaksi ottoa]
• "Preachin' Blues (Up Jumped The Devil)"
• "Rambling on My Mind" [kaksi ottoa]
• "Stones in My Passway"
• "Stop Breakin' Down Blues" [kaksi ottoa]
• "Sweet Home Chicago"
• "Terraplane Blues"
• "They're Red Hot"
• "Traveling Riverside Blues" [kaksi ottoa]
• "Walkin' Blues"
• "When You Got a Good Friend" [kaksi ottoa]

[muokkaa] Kirjoja

• Robert Johnson - Blueslegendan jäljillä, Peter Guralnick, julkaistu suomeksi 2001, Like-kustannus

[muokkaa] Elokuva

• Crossroads - Blues jätkät, Walter Hill, USA, julkaistu 1986, Columbia TriStar.