Ronnie Peterson

Wikipedia

Bengt Ronnie Peterson ( 14. helmikuuta 1944 - 11. syyskuuta 1978 ). Ruotsalainen "Super Swedeksi" ristitty Formula 1-kuljettaja debytoi vuonna 1970 ja jo seuraavana vuonna hän ajoi viidesti toiselle sijalle. Uransa aikana hän ehti osallistua 123 GP-kilpailuun, joista hän voitti 10. Hän saavutti 16 muuta palkintosijaa ja saalisti kaikkiaan 206 MM-pistettä. Parhaimmillaan hän oli MM-sarjassa toinen. Hänellä oli hyvät mahdollisuudet mestaruuteen 1978, ennen kohtalokasta onnettomuuttaan.

Ronnie Peterson sai kipinän moottoriurheiluun isältään Bengt Petersonilta, joka ajoi kilpaa sekä autoilla että moottoripyörillä 1940-luvulla. Ikänsä moottoreiden kanssa puuhannut Ronnie aloitti kaikkiaan viisi vuotta kestäneen karting-kauden 1962, 18-vuotiaana. Ensimmäisen Ruotsin mestaruutensa hän otti kaudella 1963.

Peterson aloitti Formula 3:ssa 1966 ja ajoi täyden kauden 1967. Hän taisteli sarjan voitosta seuraavana vuonna ja hallitsi sarjaa lähes mielin määrin 1969. Seuraava etappi oli Formula 2, jossa Peterson ajoi osittain F1-uransa ohella 50 osakilpailua vuosina 1969-76. Starteista yhdeksän päättyi hänen voittoonsa.

Petersonin F1-kausi alkoi 1970 Marchin ratissa ilman menestystä, mutta jo seuraavana vuonna ruotsalainen sijoittui MM-pisteissä toiseksi. Lotuksellaan hän otti MM-sarjan kolmossijan kaudella 1973. Vuonna 1977 Peterson ajoi Tyrrellin 6-pyöräistä autoa huonolla menestyksellä. Onnettoman vuoden jälkeen hän palasi Lotukselle, jossa hänen uransa kääntyi jälleen loistavaan nousuun, ennen kuin hän joutui joukkokolariin Italian GP:n lähdössä Monzassa 1978.

Lotus-kaksikko Peterson ja Mario Andretti hallitsi kautta 1978. Monzaa edellinen osakilpailu Hollannin Zandvoortissa oli päättynyt Lotuksen kaksoisvoittoon Andrettin johdolla. Lotukset olivat suosikkeja myös Monzassa, jossa Andretti otti paalupaikan. Petersonilla sen sijaan oli aika-ajossa teknisiä ongelmia ja hän joutui tyytymään viidenteen lähtöruutuun.

Monzan onnettomuus sai alkunsa, kun lähettäjät sammuttivat punaiset valot ja antoivat lähtöluvan jo siinä vaiheessa kun osa autoista oli vielä lipumassa lähtöruutuihinsa lämmittelykierroksen päätteeksi. Niinpä mm. viimeisestä ruudusta startannut Vittorio Brambilla sai lentävän lähdön. Startissa Riccardo Patresen Arrows kosketti James Huntin McLarenia ja tämä puolestaan tönäisi Petersonin Lotusta, joka pyörähti radalla. Brambilla rysäytti Surteesillaan päin Petersonin ajokkia, joka leimahti liekkeihin. Kaikkiaan tässä lähtökolarissa, joka kuuluu F1-historian pahimpiin, oli osallisena kymmenen autoa, niistä kuusi jäi lähtösuoralle.

Onnettomuudessa Peterson sai vakavia vammoja jalkoihinsa, niissä todettiin yhteensä parikymmentä murtumaa. Peterson kuljetettiin sairaalaan, missä hänelle tehtiin leikkaus, josta hän ei selvinnyt, vaan menehtyi onnettomuutta seuranneena päivänä. Onkin ollut paljon spekulaatiota siitä, oliko kyseessä hoitovirhe (joko ambulanssissa tai sairaalassa), vai olivatko vammat sellaiset, että ne aiheuttivat Petersonin kuoleman. Joka tapauksessa on selvää, että pelastusmiesten tulo onnettomuuspaikalle kesti aivan liian kauan, ja lopulta saavuttuaan nämä keskittyivät lähinnä Brambillan auttamiseen. Italialainen oli loukannut törmäyksessä päänsä, kun taas Petersonin vammat eivät ambulanssimiesten mielestä näyttäneet hengenvaarallisilta.

Ronnie Petersonin virallinen kuolinsyy oli veritulppa, joka aiheutui luuytimen tunkeutumisesta verenkiertoon.