Suomalainen sauna
Wikipedia
Sauna on suomalainen muoto monissa kulttuureissa käytettävästä hikoilukylpyä ja peseytymistä varten rakennetusta rakennuksesta tai huoneesta. Suomalaistyyppisiä saunoja on myös muissa maissa kuin Suomessa.
Alkujaan suomalainen sauna (nykyään kutsutaan savusaunaksi) oli erillinen rakennus, jossa oli vain yksi huone, löylyhuone. Sauna lämmitettiin uunilla, jossa oli tulipesän päällä kivikasa (kiuas) lämmönvaraajana ja myöhemmin myös vesipata kylpyveden lämmittämistä varten. Kiuas, jossa ei ollut hormia (piippua) lämmitettiin niin että savu tuli löylyhuoneeseen ja poistui räppänöiden ja raollaan olevan oven kautta. Hiilloksen hiivuttua ja häkälöylyjen (poisti tuhkat kiukaalta) jälkeen sauna oli valmis kylpemistä varten. Löylyhuoneessa hikoiltiin istumalla eräänlaisella korkealla penkillä (lauteilla) heittämällä vettä (löylyä) kiukaalle. Löylyn ja mahdollisen vilvoittelun jälkeen peseydyttiin. Nykyään on tavallista, että saunarakennuksessa on löylyhuoneen lisäksi myös erillinen huone pukeutumiselle ja usein myös peseytymiselle.
Perinteisesti saunan käyttö on ollut monipuolisempaa kuin nykyään. Entisaikaan saunassa peseytymisen lisäksi hoidettiin sairaita ja synnytettiin lapsia. Suurin osa 1900-luvun alkuvuosina syntyneistä suomalaisista maaseudun ihmisistä on syntynyt saunassa. Saunassa on myös valmistettu maltaita ja savustettu (palvattu) lihaa. Perinteisesti sauna oli suomalaisten uudisasukkaiden rakentama ensimmäinen asunto, jossa asuttiin siihen asti kunnes varsinainen asuntotupa salvettiin valmiiksi (ks. metsäsauna).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kiuas ja löyly
Saunan lämmityslaitetta nimitetään kiukaaksi. Kiukaassa on kiviä, joihin lämpö varastoituu. Löyly syntyy, kun vettä heitetään kuumille kiville ja se muuttuu lämpimäksi höyryksi, joka leviää löylyhuoneen yläosiin.
Kiuas lämmitetään usein puilla tai sähköllä, mutta myös öljy ja maakaasu ovat käytössä. Kiukaita on kertalämmitteisiä ja kesto- eli jatkuvalämmitteisiä. Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään etukäteen ennen varsinaista saunomista, jonka aikana käytetään hyväksi kiukaan suureen kivimäärään sitoutunutta lämpöä. Kesto- eli jatkuvalämmitteisen kiukaan lämmittämistä jatketaan myös hikoilukylvyn aikana.
Puulämmitteiset kiukaat jakaantuvat savusauna-kiukaisiin ja nykyaikana tavallisempiin ulossavuaviin kiukaisiin. Savusaunan kiukaasta savu tulee lämmityksen aikana löylyhuoneen sisälle, josta se raollaan olevan oven ja/tai räppänän kautta poistuu ulos. Räppänä on seinään tai kattoon tehty savun ulosmenotie.
Ulossavuavissa kiukaissa, jollaisia valtaosassa nykyajan puulämmitteisissä saunoissa on, savu ei tule rakennuksen sisälle, vaan poistuu ulos savupiipun kautta. Kertalämmitteisessä kiukaassa savukaasut kulkevat savusaunakiukaan tavoin kiuaskivien välitse ennen kuin ne johdetaan savuhormiin. Rakenteeltaan kertalämmitteinen kiuas on korkea peltipönttö, jonka alaosassa poltetaan puut ja yläosa on täytetty kiuaskivillä. Kiukaan päällä tai kyljessä kiviosan yläpuolella on luukku, joka pidetään suljettuna lämmityksen ajan ja avataan kylpemisen ajaksi löylynheittoa varten. Jatkuvalämmitteisessä kiukaassa palokaasut eivät joudu kosketuksiin kiuaskivien kanssa, vaan kivet lämpiävät kiukaassa kiertävän kuuman ilman avulla ja vähemmässä määrin lämmön johtumisen avulla.
Asuinhuoneistojen saunoissa käytetään yleisimmin sähkökiukaita. Niiden lämmitysteho on huomattavasti alhaisempi kuin puukiukailla, mutta riittävä pieneen löylyhuoneeseen.
[muokkaa] Saunarakennus
Yhteistä kaikille suomalaisille saunoille on, että niissä on löylyhuone. Löylyhuoneessa sijaitsevat kiuas ja lauteet, joiden päälle kylpijät asettuvat hikoilemaan. Tyypillisin saunomisasento on istuma-asento, mutta ei ole harvinaista, että saunoja myös asettuu lauteille pitkälleen. Lauteet sijaitsevat löylyhuoneessa 1-1,5 metrin korkeudella lattiasta.
Perinteisesti maaseudulla, kesämökeillä ja omakotialueilla saunarakennukset ovat olleet erillään muista pihan rakennuksista, ja mikäli mahdollista, veden äärellä. Viime vuosikymmeninä ovat kuitenkin varsinkin rivi- ja kerrostaloissa yleistyneet niin sanotut asuntosaunat, jotka ovat suoraan asunnon yhteydessä. Asuntosaunoissa on lähes poikkeuksetta tilavuudeltaan pieni löylyhuone ja erillinen kylpyhuone, jossa juokseva vesi. Nykyaikana suurin osa asuntosaunoista on sähkölämmitteisiä, kun taas erilliset saunarakennukset useimmiten puulämmitteisiä, joko ulossavuavia tai savusaunoja.
Monissa rivi- ja kerrostaloissa on asukkaiden yhteinen talosauna. Monissa lomakohteissa ja hotelleissa sekä muissa paikoissa, muun muassa kerhoissa sijaitsevat saunat on rakennettu viihtyisiksi, ja ei ole harvinaista, että niiden yhteydessä on muun muassa uima-allas ja muita mukavuuksia. Useimmissa uimahalleissa sekä urheilu- ja kuntolaitoksissa on omat saunansa, joilla on suuri merkitys kansanterveyden kannalta. Kaupunkioloissa on perinteisesti ollut paljon yleisiä saunoja, mutta niiden merkitys on nykyaikana voimakkaasti vähentynyt, kun myös kaupungeissa on asuntojen yhteydessä omia saunoja. Yrityksillä on rantasaunoja ja edustussaunoja jopa konttoriensa yhteydessä. Useimmissa suomalaisissa hotelleissa kuuluu sauna rutiinivarustukseen.
Saunan kekseliästä tuotekehitystä edustavat telttasauna ja tynnyrisauna.
Erillisessä rakennuksesa olevaan rantasaunaan kuuluu yleensä löylyhuoneen lisäksi pesuhuone ja pukuhuone. Pukuhuone voi olla tilava saunatupa takkoineen, pienoiskeittiöineen ja jopa vuoteineen.
[muokkaa] Saunomisen tapa
Mittaustulosten ja tutkimusten perusteella on päädytty siihen, että saunailman lämpötila on saunojan pään korkeudella sopivimmillaan 70-100 celsiusastetta. Sopiva kosteus on noin 40-60 grammaa vesihöyryä ilmakuutiometriä kohden ja ilmaa löylyhuoneeseen olisi hyvä tulla 6-10 kuutiometriä tunnissa jokaista huoneen kuutiometriä kohti.
Useimmiten suomalaisessa saunassa lämmitellään aluksi, jotta saadaan rauhallisesti hiki pintaan. Tämän jälkeen heitetään kovemmin löylyä ja usein myös lyödään itseään rauhallisesti rauduskoivun oksista tehdyllä oksanipulla, jota kutsutaan itäisessä Suomessa nimellä vasta ja läntisessä Suomessa nimellä vihta. Tämä tapahtuma tunnetaan itäisessä Suomessa nimellä vastominen ja Länsi-Suomessa nimellä vihtominen, ja sen vaikutus on lähinnä hierova ja ihoa puhdistava. Oikeaoppinen vihta/vasta myös sidotaan taivutetulla koivun oksalla.
Saunomisen välillä on tavallista käydä vilvoittelemassa, mahdollisesti järvessä, talvella avannossa tai lumihangessa piehtaroimassa. Kuitenkaan mitään saunomisen oikeaa kaavaa ole, vaan saunomistavat ovat varsin henkilökohtaisia asioita ja riippuvat hyvin paljon saunojan itsensä tottumuksista, kunnosta ja iästä.
[muokkaa] Savusauna
Savusauna syntyi ennen kuin uuni keksittiin. Savusaunan kiuas oli tulipesän, oikeastaan nuotion päälle kasattu kivikasa, jonka läpi savukaasut nousivat vapaasti. Kiukaassa ei ollut uunin tapaan suuluukkua eikä hormia ja näin ollen ei myöskään syntynyt vetoa, johon taas uuni perustuu. Savusauna on luonteeltaan kertalämmitteinen, eli kiuasta ei voida lämmittää kylpemisen aikana. Savusaunan viehätys perustuu paitsi perinteeseen, myös sen tunnelmaan; hiljentyminen täysin mustassa tilassa, pehmeässä lämmössä ja myös sen tuoreuteen, sitä ei voi jouduttaa eikä sitä voi pitkittää, se nautitaan siinä ja sellaisenaan.
[muokkaa] Parannus ja rituaalinen puhdistautuminen
Sauna on ollut kansanperinteellinen parannuskeino tai osa hoitoa hyvin moniin erilaisiin sairauksiin. Sauna on korkean kuumuutensa ansiosta ollut hygieeninen paikka.
Saunassa tai löylyssä on katsottu asuvan haltijoita, varsinkin tulen väkeä, joka karkottaa muiden väkien aiheuttamia sairauksia eli vihoja. Erityisen hoitavaksi sauna on voitu tehdä lämmittämällä se ukkosen särkemillä puilla. Tällöin on luultavasti saatu voimaa myös ukkosen väeltä. Esimerkiksi uimassa saatua, veden väen aiheuttamaa sairautta, veden vihaa, on katsottu voitavan hoitaa saunassa. Saunaa käytetään edelleen esimerkiksi vilustumisen hoitoon ja ehkäisyyn. Hätätilanteessa saunan avulla voidaan jopa pelastaa kylmettynyt. Myös veden väkeä on voitu käyttää osana hoitoa saunassa, ja sitä on joskus tarkoituksella otettu saunaan kylvetyksessä käytetyn veden mukana. Monissa perinteissä saunassa on myös asunut yksittäinen haltija, saunatonttu.
Saunalla on katsottu olevan erityinen, yliluonnollinenkin puhdistava vaikutus. Ilmeisesti naisen on kuukautisten aikana ollut hyvä mennä usein saunaan. Tähän saattaa liittyä käsitys kuukautisten likaisuudesta ja saunan puhdistavasta vaikutuksesta. Ilmeisesti myös juhlapäiviin liittyvät saunomiset ovat olleet mukavan kokemuksen lisäksi rituaalista puhdistautumista, jotta tärkeää päivää ei häpäistäisi olemalla likainen. Juhlapäivinä saunassa ei ole saanut kiroilla, että saunan haltija ei suuttuisi.
Saunassa on myös synnytetty, ja kylvetetty vastasyntynyt lapsi. Synnytys saunassa on ilmeisesti katsottu hyvin tärkeäksi. Vastasyntynyt on erityisen altis vihamielisille yliluonnollisille vaikutuksille, mutta sauna on tässä suhteessa erityisen turvallinen paikka. On säilynyt kansanrunoja, joissa synnyttäjä on suuressa hädässä, koska ei pääse saunaan. Saunaan on viety myös kuolleet sukulaiset ja kylvetetty siellä, koska pappi oli vanhoina aikoina monenkin kilometrien päässä ja monet sukulaiset halusivat sanoa vielä hyvästit ja onnen toivotukset vainajan viimeiselle matkalle.
Saunassa on myös kupattu ja annettu hierontaa.
[muokkaa] Muiden kulttuurien saunaa vastaavat laitokset
Saunoja tai sitä vastaavia laitoksia on esiintynyt useissa kulttuureissa kautta aikojen. Yksittäisenä tilana se esiintyy useimmiten pohjoisilla leveysasteilla, jossa esimerkiksi pohjoisamerikkalaisena vastineena ovat intiaanien ja eskimojen hikimajat. Hikimajoihin ei kuitenkaan perinteisesti ole liittynyt puhdistautuminen tai peseytyminen.
Eteläisemmillä leveysasteilla kuumat kylpytilat ovat yleisesti olleet liitettynä suurempaan peseytymislaitokseen vesialtaineen ja hierontatiloineen. Tällaisesta esimerkkinä turkkilainen sauna eli hammam ja antiikin roomalaisten kylpylät sekä öljysaunat. Siirryttäessä nk. sivistykselliselle aikakaudelle höyrykylpylöiden suosio alkoi laskea länsimaisissa maissa, sillä kylpylät nähtiin joissain piireissä paheellisina ja pakanallisina laitoksina.
Venäläisten käyttämä sauna, banja, muistuttaa hyvin pitkälle suomalaista saunaa, mutta ilman lämpötila ei tavallisesti ole yhtä korkea, ja ilma on kosteampaa.
Venäjän maaseudulla on perinteisesti ollut tapana saunoa tilavissa leivinuuneissa. Tapa elää vielä tänäkin päivänä ainakin tverinkarjalaisten keskuudessa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Hjelm, Titus (toim.) (2005): Mitä wicca on?. Gorgon-sarja. Helsinki: Like. ISBN 952-471-502-3.
