Suomalaisten muinaiset jumalat
Wikipedia
Suomalaiseen muinaisuskontoon kuului useita jumaluuksia ja muita henkiolentoja. Nämä vaihtelivat ajallisesti ja paikallisesti; eri aikoina ja eri alueilla palveltiin eri jumaluuksia. Kuitenkin esimerkiksi Ukko Ylijumala tunnettiin luultavasti kaikkialla Suomessa, ja vastaava hahmo tunnetaan niin skandinaaveilta, saamelaisilta kuin balteiltakin.
Muinaissuomalaisten palvomia olentoja olivat myös haltijat, joskaan kaikkia haltijoita ei palvottu. Haltijoista osa samaistetaan jumaliin, mutta osa haltijoista oli pahoja, heikkoja tai pienikokoisia. Joissain perinteissä myös vainajia palvottiin samaan tapaan kuin jumaluuksia ja haltijoita.
Eri ympäristöjä ja elementtejä hallitsivat eri jumalat ja olennot. Esimerkiksi vedellä, metsällä, taivaalla ja maalla oli omat jumaluutensa ja haltijansa, joita palveli tai joiden elinpiirissä kuhisi lukuisien pienempien haltijaolentojen väkeä. Meren kuningasta monet kutsuivat Ahdiksi, metsän kuningasta taas Tapioksi. Ilman ja ukkosen jumala oli monille Ukko.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tarusankarit jumalina
Ilmeisesti kalevalaisen runouden sankarit Ilmarinen ja Väinämöinen ovat olleet ainakin joissain yhteyksissä jumalan asemassa. Esimerkiksi Väinämöistä on palvottu ja Ilmarinen on sukua etäsukukielisten Inmar-taivaanjumalalle.
[muokkaa] Vainajien palvonta
Myös esi-isiä on pidetty arvossa, ja ainakin toisinaan palvottu. Esi-isästä on saattanut tulla paikallinen haltija tai suojelushenki.
Esi-isien palvottuja henkiä olivat esimerkiksi syntyiset ja luonnot.
- Katso myös:Vainajien palvonta
[muokkaa] Mistä tietomme jumalista ovat peräisin?
Nykypäiviin säilyneet tiedot jumalista perustuvat lähinnä 1800-luvulla aktiivisesti kerättyyn kansanrunouteen ja kansanperinteeseen sekä muutamiin vanhempiin kirjallisiin mainintoihin, joista tunnetuin on Mikael Agricolan Dauidin Psalttarin esipuheeseen liittämä "epäjumalien" luettelo vuodelta 1551. Agricola mainitsee 12 hämäläisten ja 12 karjalaisten jumalaa ja kertoo lyhyesti näiden merkityksestä. Luettelon uskottavuutta lisää se, että valtaosa näistä hahmoista on tuttuja myös kalevalaisesta kansanrunoudesta. Agricolan luettelo ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan, vaikka onkin vanhin. Sigfridus Aronus Forsius kirjoitti 1500-luvun lopulla latinankielisen runon suomalaisista jumalista, joka kuitenkin katosi. 1778 eräässä sanomalehdessä julkistettiin tämänkaltainen latinalainen runo, jonka uskotaan olevan kadoksissa ollut Forsiuksen runo. Siinä esiintyvät pääosin samat jumalat kuin Agricolallakin. Forsiuksen arvellaan jäljitelleen Agricolaa, mutta Forsiuksen runossa on kuitenkin myös uskottavia tietoja, joita ei löydy Agricolan luettelosta.
Mikael Agricolan luettelo on seuraavanlainen:
-
- "Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset. Tapio Metzest Pydhyxet soi ja Achti wedhest Caloja toi. Äinemöinen wirdhet tacoi Rachkoi Cuun mustaxi jacoi. Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitzi ja sencaltaiset mwdh. Ilmarinen Rauhan ja ilman tei ja Matkamiehet edhes-wei. Turisas annoi Woiton Sodhast Cratti murhen piti Tavarast.Waan Carjalaisten Nämet olit Epejumalat cuin he rucolit. Rongoteus Ruista annoi Pellonpecko Ohran casvon soi. Wirancannos Cauran caitzi mutoin oltin Caurast paitzi. Egres hernet Pawudh Naurit loi Caalit Linat ja Hamput edestoi. Köndös huchtat ja Pellot teki quin heiden Epeuskons näki. Ja quin Kevekylvö kylvettin silloin ukon Malja jootijn. Sihen haetin ukon wacka nin joopui Pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin quin seke cwltin ette nechtin. Quin Rauni Ukon Naini härsky jalosti Ukoi pohjasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja WdhenTulon käkri se liseis Carjan casvon. Hiisi Metzeleist soi Woiton Wedhen Eme wei calat vercon. Nyrckes Oravat annoi Metzast Hittavanin toi Jenexet Pensast. Eikö se Cansa wimmattu ole joca neite wsko ja rucole. Sihen Piru ja Syndi weti heite Ette he cumarsit ja wskoit neite. Coolludhen hautijn Rooca wietin joissa walitin parghutin ja idketi. Mennin-geiset mös heiden Wffrins sai coska Lesket hoolit ja nait. Palveltin mös paljo muuta Kivet Cannot Tädhet ja Cwu-ta.Tontu Honen menon hallitzi quin Piru monda wil-litzi. Capeet mös heilde Cuun söit Calevanpojat Nijttut ja mwdh löit." [1]
Tietoja muinaisuskosta on saatu myös käräjäpöytäkirjoista, joissa kuvattiin noituudesta syytettyjen rituaaleja. Näin on saatu tietoa esimerkiksi Ukko ylijumalan palvonnasta Ukon vakat-nimisessä juhlassa.
Runsaasti tietoja vanhoista jumalista on saatu myös kalevalaisesta kansanrunoudesta. Ensimmäinen merkittävä kalevalaisen runouden kerääjä oli 1700-luvulla toiminut Christfried Ganander. Omalaatuista, mielikuvituksellisia teorioita kehitellyttä Gananderia ei kuitenkaan pidetä aivan yhtä luotettavana kuin 1800-luvun kansanperinteen kerääjiä. 1800-luvulla monet oppineet, Elias Lönnrot etunenässä, keräsivät runoutta ja kansanperinnettä suomalaisten ja kaikkien itämerensuomalaisten kansojen asuinalueilta. Tämän työn ansiosta nykyisillä kansanperinteen ja muinaisuskon tutkijoilla on käytettävissään valtava määrä suhteellisen myöhäisiä, mutta monipuolisia tietoja entisajan uskomuksista.
[muokkaa] Jumalat ja henkiolennot
Tässä on lueteltu tunnettuja ja väitettyjä jumalia ja henkiolentoja. Kalevalaisissa runoissa tai muussa kansanperinteessä yleisesti jumalhahmoina esiintyvät on merkitty isolla K-kirjaimella, muut kalevalaisissa runoissa esiintyvät olennot, jotka eivät kuitenkaan ole jumalaisia, on merkitty pienellä k-kirjaimella. Ne joista Agricola kertoo, on merkitty A-kirjaimella. Ne, joista Forsius kertoo, on merkitty F-kirjaimella.
- Ahti K,A,F
- Hippa K
- Hiisi k,A,F (alun perin luultavasti jumala ja pyhä paikka, myöhemmin paha paikka ja paha olento)
- Hittavainen A,F
- Ilmarinen K,A,F
- Jumi (katso: juminkeko) K
- Kratti A,F
- Kapeet k,A,F (kansanrunoissa rooli epävarma, usein neutraaleja, jopa uhkaavia luonnon tai taivaanhenkiä. Agricolan ja Forsiuksen mukaan kuitenkin jumalia)
- Kaleva k,F (Kansanrunoissa mainintoja niukanlaisesti. Suomessa ei merkkejä palvonnasta. Forsiuksen mukaan kuitenkin jumala.)
- Kalevanpojat k,A (Kansanrunoissa muinaisjättiläisiä ja vaarallisiakin olentoja. Agricolan mukaan kuitenkin näitä palvottiin. Virossa vastaavat hahmot olivat myös sankareita.)
- Kekri K,A,F
- Kuippana K
- Köndös A,F
- Lempo K (myös paha olento, mutta arvellaan olleen jumala)
- Liekkiö K,A,F
- Maaemo eli Maan emonen K
- Maan haltija K (usein sama kuin tonttu)
- Mielikki K
- Nyrkkes k,A,F (kansanperinteessä Nyyrikki)
- Panu k (rooli epävarma, joissain lähteissä mainittu jumalaksi)
- Pellonpekko eli Pekko K,A,F
- Perkele k (oletetusti aikaisemmin taivaanjumala, myöhemmässä perinteessä paholainen)
- Rahko tai Rahkoi k,A,F (kansantarinoiden kohde, mutta ei tietoa palvonnasta)
- Rauni, Ukko Ylijumalan akka tai Ukko Ylijumalan toinen nimi A,F
- Akka K (mahdollisesti sama kuin Rauni)
- Rongoteus A,F
- Tapio K,A,F
- Tellervo T
- Tursas eli Turisas k,A,F (kansanrunoissa esiintyy esimerkiksi paha hirviö Iku-Turso sekä hyvä isäntä Tuuri)
- Ukko eli Ukko ylijumala K,A,F
- Veen Emonen eli veden emo K,A
- Vellamo K
- Virankannos k,A,F (kansanperinteessä Vironkannas, ihmetekoja tekevä vieras)
- Väinämöinen K,A,F
- Ägräs A,F
- Tonttu K,A,F (tonttuja eli haltijoita palvottiin)
- Piru A (Agricolan epäjumalaksi mainitsema, tosin epävarmaa, onko koskaan ollut jumala. Piru tunnettiin kansanperinteessä pahana olentona)
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Katso myös
- Suomalaiset taruolennot
- Kalevala
- Kalevalainen runous
- Puhdasoppisuuden aika Suomessa
- Kansanusko
- Suomalainen muinaisusko
