Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus (1932)
Wikipedia
Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1932 solmittiin Helsingissä 21. tammikuuta 1932 ja ratifioitiin Suomen puolella saman vuoden heinäkuussa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sopimuksen synty
Sopimuksen syntyyn vaikuttivat Neuvostoliiton kiinnostus tehdä hyökkäämättömyyssopimukset naapurimaidensa kanssa (Puola, Viro ja Latvia neuvottelivat myös tuolloin sopimuksista) sekä 1931 alkanut Mantsurian sota, joka lisäsi konfliktin mahdollisuutta Itä-Aasiassa ja sai Neuvostoliiton pyrkimään selustansa turvaamiseen mahdollisesti syttyvän sodan vuoksi. Suomi aloitti neuvottelut Neuvostoliiton kanssa viimeisenä edellä mainituista valtioista eli vuoden 1932 tammikuun alussa, mutta sai sopimuksensa ensimmäisenä valmiiksi. Tämä aiheutti hieman paheksuntaa Virossa, mutta Suomen ei ollut tarkoitus ratifioida sopimusta ennen muita valtioita.
[muokkaa] Sopimus
Sopimuksessa osapuolet takasivat rajojensa loukkaamattomuuden, puolueettomana pysymisen, jos toinen osapuoli joutuisi sotaan ja lupasivat pysyä erossa sopimuksista ja liittoumista, jotka olisivat "avoimesti vihamielisiä" toista osapuolta kohtaan. Riidat luvattiin ratkaista rauhanomaisesti ja puolueettomasti.
[muokkaa] Sopimuksen jatkaminen ja päättyminen
Sopimus uudistettiin Moskovassa 7. huhtikuuta 1934, jolloin sitä pidennettiin 31. joulukuuta 1945 asti. Neuvostoliitto irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen vedoten Mainilan laukauksiin ennen hyökkäystään Suomeen 30. marraskuuta 1939 ja rikkoi samalla Tarton rauhansopimusta.
