Tarton rauha (Viro)

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee Viron ja Neuvosto-Venäjän välistä rauhaa. Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisestä rauhasta voi lukea Tarton rauha-artikkelista.

Tarton rauha solmittiin Viron ja Neuvosto-Venäjän välillä 2. helmikuuta 1920.

Elokuun lopulla 1919 Neuvosto-Venäjän kansankomissaarien hallitus oli ehdottanut Virolle rauhaa, mihin Viron hallitus oli vastannut aloittamalla rauhanneuvottelut neuvostovenäläisten kanssa syyskuussa Pihkovassa. Viro ei kuitenkaan ollut valmis rauhaan, koska sitä tukeneet Entente-maat eivät olleet vielä halukkaita solmimaan rauhaa Neuvosto-Venäjän kanssa. Myöskään Suomi, joka oli tarjonnut aluettaan brittilaivastolle Koivistolla Kronstadtin vastaiseen toimintaan ei halunnut Viron solmivan rauhaa Neuvosto-Venäjän kanssa. Ulkoministeri Rudolf Holsti ilmoitti, että Suomi ei katso voivansa mielihyvällä tervehtiä virolais-bolševistista rauhaa. Kuitenkin aselepo Viron ja Neuvosto-Venäjän kesken solmittiin 3. tammikuuta 1920 ja rauha 2. helmikuuta 1920. Viron vapaussota päättyi.

Virolle määriteltiin kuuluvaksi niin sanottu Viron Inkerinmaa ja Setumaa, mitä ei ole Viron jo ratifioimassa ja Venäjän toistaiseksi vielä ratifioimatta jättämässä Viron ja Venäjän rajasopimuksesta.

Tarton rauhassa Neuvosto-Venäjä tunnusti Viron itsenäisyyden, mitä se ei ollut tehnyt niin kuin ei Saksakaan Brest-Litovskin rauhansopimuksessa niin kuin Suomen ja Ukrainan. Neuvosto-Venäjä myös luopui oikeuksistaan Viron alueeseen, maksoi Virolle 15 000 000 kultaruplan korvaukset.

Verrattuna itsenäisyyttä edeltäneiden Viron ja Pohjois-Liivinmaan alueeseen, sai Viro noin viisi prosenttia aluetta lisää. Sen pinta-ala Tarton rauhan jälkeen oli 47 549 km². Lisä-alueet muodostuivat noin kymmenen kilometriä leveästä kaistaleesta Narvan itäpuolelta sekä 2000 km² kokoisesta Petserinmaasta (Setumaa), minkä Neuvosto-Venäjä luovutti Venäjän keisarikunnalle kuuluneesta Pihkovan kuvernementista. Narvan itäpuolinen väestö oli pääasiassa venäläistä, kun taas vuoden 1920 väestölukujen mukaan Petserinmaan väestöstä 2/3 (38 000/58 850) oli venäläistä ja noin 1/3 (19 500/58 850) virolaista, joista 3/4 (15 000/19 500) oli ortodokseja.

Viron irrottautuminen brittien ja ranskalaisten Pohjois-Venäjällä ja Baltiassa johtamasta interventiosta vapautti Neuvosto-Venäjän voimia Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Puolassa vielä käytävälle taistelulle. Suomi ei 1919-1920 aktivistien tekemiä heimosotia lukuun ottamatta ennen omaa Tarton rauhansopimustaan osallistunut Neuvosto-Venäjän vastaisiin sotatoimiin, vaikka sen puoluettomuus oli länsivalloille myönteistä. Suomi kieltäytyi 1919 tukemasta Judenitšin hyökkäystä Virosta käsin kohti Pietaria.