Vapaa-ajattelu

Wikipedia

Vapaa-ajattelu on vakiintunut nimitys sekulaarille, rationaaliselle ajattelulle ja jonkin asteiselle ateismille. Nimitys juontuu 1600-luvun Englannista, missä kaikkia valtionkirkosta eriäviä mielipiteitä esittäviä kutsuttiin vapaa-ajattelijoiksi. Nykyisin merkitys viittaa kuitenkin leimallisemmin aatteelliseen tai tunnustukselliseen uskonnottomuuteen kuin valtionuskonnosta eroavan ajattelutavan esittämiseen.

Vapaa-ajattelija ei useimmiten tarkoita liberaalia tai mitä tahansa vapaamielistä ajattelijaa.

[muokkaa] Vapaa-ajattelijaliike

1900-luvun alkupuolella ateismi saavutti laajaa kannatusta Euroopassa. Vuonna 1880 perustettu Vapaa-ajattelijain maailmanliitto -niminen ateistijärjestö oli miljoonien ateistien yhteistyöjärjestö. Vapaa-ajattelijain järjestämään mielenosoitukseen Pariisissa osallistui 100 000 ihmistä. Weimarin Saksassa vapaa-ajattelijajärjestöihin kuului noin 750 000 jäsentä, ja eräiden tietojen mukaan Tšekkoslovakian vapaa-ajattelijoihin kuului vielä enemmän jäseniä.

Vapaa-ajattelijain maailmanliitto antoi Prahassa vuonna 1936 seuraavan periaatejulistuksen:

Yhdistynyt, kansainvälinen vapaa-ajattelijaliike julistaa ehdottoman vihamielisyytensä kaikkia taantumuksellisia voimia kohtaan, erityisesti kaikkia fasistisen vallan, teorioiden ja toimintojen muotoja kohtaan. Nämä fasistiset menetelmät ovat vastakkaisia kaikelle todelliselle yksilölliselle ja yhteiskunnalliselle edistykselle.

Vapaa-ajattelijat julistavat, että yleinen, tieteellinen koulutus on välttämätön fasististen teorioiden valheiden ja yliluonnolliselle sekä maanpäällisen jälkeiselle pelolle perustuvan uskon erehdysten paljastamiseksi.

Vapaa-ajattelijat pitävät tärkeimpänä tehtävänään kansan demokraattisten oikeuksien, tieteiden ja kulttuuritoimintojen vapauden puolustamista. Heidän on taisteltava ihmispersoonallisuuden täyden kehityksen puolesta sukupuoleen katsomatta.

He hylkäävät opetuksen taivaallisesta oikeudesta, joka ilmeisesti on vastapainona maallisen järjestyksen epäoikeudenmukaisuuksille ja he pyrkivät aikaansaamaan yhteiskunnan, joka perustuu oikeudelle työhön eikä enää riistolle ja eriarvoisuudelle; sillä ihmiskunnan henkinen ja moraalinen vapaus on mahdoton ilman taloudellista ja yhteiskunnallista vapautumista.

Näistä vaikuttimista yhdistynyt kansainvälinen vapaa-ajattelijaliike palauttaa mieleen välttämättömyyden taistella minkä tahansa uskon kirkollismielisyyttä vastaan, eritoten niitä kirkollisia järjestöjä vastaan, jotka tukevat fasismia, sotaa ja yhteiskunnallista taantumusta ja jotka hyväksikäyttävät uskonnollisten uskomusten vaikutusta joukkoihin toteuttaakseen taantumuksellista ja tyrannimaista vehkeilyään.

Eräs liikkeemme päätehtävistä on aatteittemme levittäminen herkkäuskoisten työläisten keskuuteen siten, että nämä voivat vapautua kirkollisen taantumuksen vaikutuksesta ja täten osallistua taisteluun toimeentulon, rauhan ja vapauden puolesta.

Vapaa-ajattelijain taistelu perustuu yksinomaan tieteeseen ja järkeen. He eivät käytä voimaa eivätkä halua vainota ketään.

Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliike julistaa solidaarisuutensa maailman rauhan perusteita kohtaan ja kutsuu kaikkia edistyksellisiä miehiä ja naisia yhdistämään pyrkimyksensä estääkseen uuden sodan puhkeamisen, joka tulisi merkitsemään hirveintä suurtuhoa ihmisrodulle.

Tämän avulla vetoamme voimakkaasti kaikkiin kansanvallan, kulttuurin ja ajatuksen vapauden ystäviin; kaikkiin tiedemiehiin, opettajiin, ajattelijoihin ja taiteilijoihin; kaikkiin maallisen koulun ystäviin, kaikkiin filosofisiin seuroihin ja kulttuuriyhdistyksiin, että he auttaisivat meitä tukkimaan niiden tien. jotka haluavat johdattaa kansan takaisin pimeyteen ja keskiajan sortoon. Auttakaa meitä, jotka ajamme ihmiskunnan vapautta, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja maailman rauhaa.

Julistuksen aikoihin Adolf Hitler, Benito Mussolini ja Latinalaisen Amerikan diktatuurit olivat jo tuhonneet huomattavan osan vapaa-ajattelijaliikettä ja maailmansota oli tulossa. Vapaa-ajattelijaliikkeen piirissä pyrittiin yhdistämään liberaaleja, sosiaalidemokraattisia ja kommunistisia voimia.

Kun fasisti Benito Mussolini ja kansallissosialisti Adolf Hitler nousivat valtaan Italiassa ja Saksassa, he lakkauttivat vapaa-ajattelijajärjestöt ja tekivät yhteistyösopimuksen paavin kanssa (konkordaatti). Italian ja Saksan vapaa-ajattelijat eivät toipuneet tästä iskusta.

[muokkaa] Katso myös

Vapaa-ajattelun kulta-aika
Jumalan olemassaolo
Ateismi
Agnostismi
Deismi
Ignostismi
Ei-teismi
Uskonnottomuus

[muokkaa] Kirjallisuutta

Aaltonen, V. T. (1949): Miksi olen vapaa-ajattelija. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto.

Aaltonen, V. T. (1952): Miksi en ole kristitty. 2., uudistettu painos. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.

Aaltonen, V. T. (1953): Miksi en kuulu kirkkoon. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.

Jacoby, Susan (2004). Freethinkers: a history of American secularism. New York: Metropolitan Books. ISBN 0805074422

Royle, Edward (1974). Victorian Infidels: the origins of the British Secularist Movement, 1791-1866. Manchester: Manchester University Press. ISBN 0719005574

Online version

Royle, Edward (1980). Radicals, Secularists and Republicans: popular freethought in Britain, 1866-1915. Manchester: Manchester University Press. ISBN 0719007836