Tieteen uskontokritiikki

Wikipedia

Tiede ja uskonto
Tiede
Uskonto
Tieteen ja uskonnon välinen suhde
Tieteen ja uskontojen välinen suhde
Tieteen uskontokritiikki
Tieteenharjoittajat ja uskonto

Tieteen uskontokritiikki on tieteen piiristä esitettyä arvostelua uskontoa ja uskonnollista todellisuuskäsitystä kohtaan. Esitetyssä arvostelussa on usein kysymys tiedon hankinnan menetelmästä, tieteen näkemyksestä hyväksyttävästä tavasta luoda uutta tietoa, joka eroaa uskonnon vastaavasta näkemyksestä.

Tiedeyhteisöllä kokonaisuutena ei ole kantaa uskontoon. Nature-lehden tekemän mielipidetiedustelun mukaan noin 60 % yhdysvaltalaisista tiedemiehistä ilmoittaa olevansa uskomatta tai epäilevänsä persoonallisen Jumalan olemassaoloa.^[1]

Sisällysluettelo 1 Tieteellinen ja uskonnollinen käsitys maailmasta 2 Uskonnollisten kaikkeuskäsitysten arvostelua 3 Tieteenharjoittajat ja uskontokritiikki 4 Uskonnollisen fundamentalismin kritiikki 5 Uskontojen piiristä esitettyä tieteen arvostelua 6 Lähteet 7 Katso myös 8 Kirjallisuutta 8.1 Suomeksi 8.2 Englanniksi 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tieteellinen ja uskonnollinen käsitys maailmasta

Tieteeseen perustuvaa maailmankatsomusta pidetään usein uskonnollisen ajattelun vastakohtana.^[2] Ilkka Niiniluodon mukaan maailmankuva on epätieteellinen, jos se sisältää tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevia väitteitä. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tällaisessa ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla.^[3]

Maailmankuva on Niiniluodon mukaan uskonnollinen, jos siihen sisältyy väitteitä, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi Raamattuun) tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Tällaisia perusteluja ei voi Niiniluodon mukaan pitää tieteellisesti todistusvoimaisina, sillä ne rikkovat tieteen menetelmää koskevia kriittisyyden ja puolueettomuuden vaatimuksia. Mikään tai kukaan arvovalta ei voi vaatia tieteessä itselleen ikuista asemaa. Vetoaminen uskonnollisiin arvovaltoihin sisältää lisäksi kehäpäätelmän. Yksityisten henkilöiden omat kokemukset ja elämykset eivät ole sisällöltään julkisesti testattavissa, joten ne eivät myöskään kelpaa tieteelliseksi todistusaineistoksi niiden kohteen olemassaolosta. Itse nämä elämykset voidaan kylläkin asettaa psykologian tutkimuskohteeksi, ja niiden syntytavalle voidaan yrittää antaa tieteellinen selitys.^[4]

Uskonnollinen maailmankuva on edellä mainitussa mielessä epätieteellinen, jos se sisältää väitteitä, jotka ovat ristiriidassa tieteen tulosten kanssa. Uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva voivat tässä suhteessa joutua ristiriitaan keskenään.^[5]

Ilkka Niiniluodon mukaan tieteellinen ja uskonnollinen maailmankuva voivat olla yhteensopivia joissakin tapauksissa. Tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus ovat hänen mukaansa kuitenkin ristiriidassa keskenään. Uskontojen auktoriteetteina pitämiin kirjoituksiin nojautuva käsitys todellisuutta koskevan tiedon hankkimisesta ja perustelemisesta on välttämättä ristiriidassa tieteen epädogmaattisen menetelmän kanssa. Tieteellisen maailmankatsomuksen kannattaja hyväksyy arvokäsityksen, jonka mukaan tieteellisen tutkimuksen keskeinen arvopäämäärä on totuus, ja tieto-opin, jossa sallitaan vain kriittinen tieteellinen menetelmä todellisuutta koskevan tiedon muodostamisen välineeksi.^[6] Filosofi Sami Pihlström muistuttaa, että tämä on hyvä pitää mielessä arvioitaessa niin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon esittämiä kantoja tieteen ja uskonnon yhteensopivuudesta kuin myös uskonnollisten tieteenharjoittajien todisteluja omien uskonnollisten vakaumustensa puolesta.^[7]

Filosofi Sami Pihlströmin mukaan uskonnollisen maailmankuvan ja maailmankatsomuksen perustava ongelmallisuus suhteessa tieteeseen näyttää olevan seurausta siitä, etteivät todellisuuden kuvaileminen ja selittäminen, jotka ovat tieteen keskeisiä tehtäviä, edellytä uskonnollisia oletuksia. Tiede voi hänen mielestään periaatteessa vastata kaikkiin selityskysymyksiin olettamatta mitään ”henkistä” tai ”jumalallista” ainesta selitystensä taakse. Esimerkiksi hyvää elämää ja oikeudenmukaisuutta voidaan tavoitella myös ilman uskontoa sekulaarin humanismin mukaisesti.^[8]

[muokkaa] Uskonnollisten kaikkeuskäsitysten arvostelua

Neuvostoliittolainen tähtitieteilijä Viktor Ambarzumjan arvosteli länsimaisten tähtitieteilijöiden uskonnollisia tulkintoja kaikkeudesta, kuten alkuräjähdysteorian uskonnollisia tulkintoja.

Ambarzumjanin mukaan aine pyrkii muodostamaan yhä uudenlaisia järjestelmiä, kun siirrytään pienemmistä järjestelmistä suurempiin. Ambarzumjanin mukaan voidaan kuvitella, että aine voi muodostaa äärettömän määrän erilaisia, sisäkkäisiä järjestelmiä, joista ihminen on toistaiseksi havainnut kvarkkien ja havaitsemamme kaikkeuden väliset järjestelmät. Ambarzumjanin mukaan mikään ei estä ajattelemasta kaikkeutta äärettömäksi ja ikuiseksi.

Ambarzumjanin mielestä havaitsemaamme osaa kaikkeudesta ei voida kutsua kaikkeudeksi, koska on täysin mahdollista, että havaitsemamme osa kaikkeutta on vain osa suurempaa järjestelmää, joka voi puolestaan olla osa suurempaa järjestelmää ja niin edelleen.

Ambarzumjan varoitti tekemästä lähiympäristöämme koskevista havainnoista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä koko kaikkeuden suhteen. Havaitsemaamme kaikkeuden osaa Ambarzumjan kutsui metagalaksiksi. Aivan hyvin voi olla olemassa muita samanlaisia metagalakseja, jopa ääretön määrä.^[9]

[muokkaa] Tieteenharjoittajat ja uskontokritiikki

Filosofi Hilary Putnamin arvion mukaan monet ateistiset ajattelijat ovat sitä mieltä, että nykyaikainen luonnontiede on vastannut tyydyttävästi kaikkiin perinteisiin todellisuuden tutkimuksen kysymyksiin, eikä tämä vastaus jätä tilaa uskonnoille, paitsi ”historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeänä todellisuuspaon muotona”.^[10].

Calgaryn yliopiston emeritusprofessori, filosofi Kai Nielsen on toivonut teoksessaan Naturalism without Foundations (1996)^[11] älymystön edustajilta suurempaa toimeliaisuutta uskonnosta ja ateismista käydyssä keskustelussa. Nielsenin mukaan on suorastaan uskomatonta, että eräät oppineet ajattelijat saattavat kannattaa teistisiä näkemyksiä kaikkeuden luoneesta ikuisesta, aineettomasta, kaikkitietävästä ja täydellisen hyvästä olennosta, Jumalasta. Nielsenin mielestä luonnolliseen, naturalistiseen todellisuuskäsitykseen luontevasti liittyvä ateismi on aikamme järkevän ihmisen valinta. Meidän ei pitäisi lohduttaa itseämme saduilla, vaan kohdata kuolevaisuutemme osana yleissivistystämme. Jumalan ja kuolemattoman sielun kaltaiset henkiolennot ovat Nielsenin mukaan hyvin ongelmallisia oletuksia: niitä koskevat väitteet ja käsitykset ovat tavallisesti sisäisesti ristiriitaisia.

Nielsen toteaa, että vaikka monet amerikkalaiset filosofit ja muut älymystön edustajat ovat ateisteja ja uskonnottomia, he eivät vaivaudu todistelemaan jumalauskon torjumiseksi ja suuntaavat huomionsa muualle. Filosofi Sami Pihlströmin tulkinnan mukaan Nielsen on tässä oikeassa (1900-luvun tilanteen osalta). Esimerkiksi filosofi W. V. Quinen laajasta tuotannosta, jonka vaikutus 1900-luvun jälkipuoliskon analyyttisessa filosofiassa on ollut erittäin suuri, ei juuri löydy uskontoa käsitteleviä huomautuksia. Tieteellistä todellisuuskäsitystä kannattava Quine näytti ajattelevan, että uskonnot ovat niin ilmeisellä tavalla väärässä, ettei niitä kannata lainkaan tarkastella. Vakavan tieteellisen ajattelun harjoittajalle ateismin puolustaminen olisi silkkaa ajanhukkaa, sillä ateismilla ei ole järkeviä kilpailijoita. Kukaan järkevä ihminen ei yksinkertaisesti voi enää suhtautua teismiin tosissaan, eivätkä jumalaan uskovat ole vakavasti otettavia kiistakumppaneita.^[12].

Edesmennyt paleontologi ja evoluutiobiologi Stephen Jay Gould esitteli käsitteen nonoverlapping magisteria (”rinnakkaiset alueet”). Hänen mukaansa tiede käsittelee todellisuutta kun taas uskonto keskittyy arvokäsityksiin.^[13] Eläintieteilijä ja tieteen kansantajuistamisen professori Richard Dawkins omisti osan kirjastaan The God Delusion^[14] Gouldin käsityksen kumoamiseen. Dawkins esittää, että teologit astuvat usein tieteen alueelle ja että jumalan olemassaolo on tieteellinen väite todellisuudesta.^[15]

[muokkaa] Uskonnollisen fundamentalismin kritiikki

Tieteen piirissä katsotaan yleisesti fundamentalististen luomisopin kannattajien kannattajien epäonnistuneen pyrkimyksessään esittää käsityksilleen tieteellisiä perusteluja.^[16] Myös älyllistä suunnittelijaa painottavat liikkeet pyrkivät luomisen tieteelliseen todistamiseen. Filosofi Sami Pihlströmin arvion mukaan yritykset tehdä teismistä luonnontieteellisesti hyväksyttävä, havaittavaa todellisuutta selittävä selitysjärjestelmä ovat erittäin epäuskottavia. Pihlströmin mielestä on vaikea nähdä, kuinka mikään näistä kristillisistä koulukunnista voitaisiin ottaa vakavasti nykyaikana. Hänen mielestään mitä ilmeisimmin kaikkeuden olemassaoloa tai mitään todellisuudessa tapahtuvaa ei voida selittää (”missään edes etäisesti tieteellistä selittämisen käsitettä muistuttavassa mielessä”) viittaamalla jumalalliseen luomistekoon.^[16]

Sami Pihlströmin mukaan se käytännöllinen jumalausko, joka periaatteessa on hänen mielestään (ongelmallisesti) oikeutettavissa, ei nojaudu mihinkään tiedolliseen arvovaltaan. Se ponnistaa Pihlströmin mukaan ihmisen aidoista uskonnollisista kokemuksista. Pihlström toteaa, että jos joku kykenee omasta elämästään kumpuavilla kysymyksillä rakentamaan uskontonsa, jumalansa, hänellä on siihen oikeus. Mutta jos hän sortuu tukeutumaan pelkästään järjestäytyneiden uskontojen arvovaltaisina pitämien kirjoitusten välityksellä itsensä ilmaisevaan jumaluuteen, hän Pihlströmin mukaan ”epäinhimillistää uskonnon”, koska kaikki uskonnot ovat ihmisen luomuksia.^[16]

[muokkaa] Uskontojen piiristä esitettyä tieteen arvostelua

Uskonnolliset fundamentalistit ajattelevat, että uskonnollisia vakaumuksia tulee koetella ja tukea tieteellisen todistusaineiston avulla. Luomisoppi, jonka mukaan Raamatun kertomus kaikkeuden luomisesta ja elämän syntymisestä on tosi ja että siksi kemiallinen evoluutio ja evoluutioteoria ovat epätosia, on esimerkki uskonnollisesta fundamentalismista. Luomisopin kannattajat tulkitsevat Ensimmäisen Mooseksen kirjan sisältämän luomiskertomuksen kokemusperäisesti koeteltavana selityksenä ja etsivät todistusaineistoa elämän kehityksen kehitysopillista selitystä vastaan.^[17]

Monet kristityt arvostelevat uskonnollisin perustein esimerkiksi kantasolututkimusta.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ *Larson, Edward J. & Larry Witham: Leading scientists still reject God. Nature (1998) Vol. 394, No. 6691: 313.
2. ↑ Puolimatka 2005. s. 48
3. ↑ Niiniluoto 1984. s. 80-81
4. ↑ Niiniluoto 1984. s. 81
5. ↑ Niiniluoto 1984
6. ↑ Niiniluoto 1984, s. 88
7. ↑ Pihlström 2001
8. ↑ Pihlström 2001. s. 68-69
9. ↑ *Ambarzumjan, V. A. (Redakteur) (1969): Struktur und Formen der Materie: Dialektischer Materialismus und moderne Naturwissenschaft. Wissenschaftlicher Rat für philosophische Fragen der Naturwissenschaft beim Institut für Philosophie der Akademie der Wissenschaften der UdS. Berlin: VEB Deutscher Verlag der Wissenschaften.
10. ↑ Putnam, 1997
11. ↑ Nielsen 1996
12. ↑ Pihlström 2001, luku 1
13. ↑ Gould, Stephen Jay: Nonoverlapping Magisteria. Natural History (1997) 106 (March 1997): 16–22.
14. ↑ Dawkins 2006
15. ↑ Dawkins, Richard: When Religion Steps on Science's Turf. Free Inquiry (1998) Volume 18, Number 2: 18–19.
16. ↑ ^{16,0 16,1 16,2}
17. ↑ Esimerkiksi True.Origin ja AiG.

[muokkaa] Katso myös

• Ateismi
• Tiede
• Tieteellinen todellisuuskäsitys
• Tieteen ja uskonnon välinen suhde
• Uskontokritiikki
• Usko ja tieto
• Usko ja järki

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Suomeksi

• Baggini, Julian (2005): Ateismi: Lyhyt johdanto. (Alkuteos: Atheism: A Very Short Introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Kustannus Oy Vapaa Ajattelija. ISBN 951-98702-1-0.

• Churchland, Patricia Smith (2004): Neurofilosofia. (Alkuteos: Brain-Wise: Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-81-X.

• Dawkins, Richard (2007): Jumalharha. (Alkuteos: The God Delusion, 2006.). Helsinki: Terra Cognita.

• Dennett, Daniel C. (2007): Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. (Alkuteos: Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 978-952-5202-96-0.

• Enqvist, Kari (1998): Olemisen porteilla. Porvoo Helsinki Juva: WSOY. ISBN 951-0-22915-6).

• Enqvist, Kari (2000): Valo ja varjo. Porvoo: WSOY. ISBN 951-0-25063-5.

• Enqvist, Kari (2003): Kosmoksen hahmo. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-27916-1.

• Haaparanta, Leila & Ilkka Niiniluoto (1991): Johdatus tieteelliseen ajatteluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3/1986. 6., korjattu painos. Helsinki: Helsingin yliopisto. ISBN 951-45-4077-8.

• Niiniluoto, Ilkka (1984): Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4.

• Pihlström, Sami (2001): Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. ISBN 952-9791-41-0.

• Puolimatka, Tapio (2005): Usko, tieto ja myytit. Helsinki: Tammi. ISBN 9512653478.

• Tuomela, Raimo (1983): Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet. Filosofian kirjasto 11. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-334-4.

[muokkaa] Englanniksi

• Dawkins, Richard (2006): The God Delusion. Bantam Press. ISBN 0-618-68000-4.

• Nielsen, Kai (1996): Naturalism without Foundations. Prometheus Lectures. Amherst, New York: Prometheus Books. ISBN 1573920762.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Dawkins, Richard: When Religion Steps on Science's Turf. Free Inquiry (1998) Volume 18, Number 2: 18–19. (englanniksi)

• Gould, Stephen Jay: Nonoverlapping Magisteria. Natural History (1997) 106 (March 1997): 16–22. (englanniksi)

• Larson, Edward J. & Larry Witham: Leading scientists still reject God. Nature (1998) Vol. 394, No. 6691: 313. (englanniksi)

• Nurmi, Suvielise: Uskomisen ja tietämisen mysteerit. Kirjastolehti (1997) 2: Verkkojulkaisu, päivitetty 22.9.1997.

• Tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus

• Is Science Killing the Soul? – Ateistit Richard Dawkins ja Steven Pinker keskustelevat (englanniksi)

• Michael Ruse on Religion and Science – Butterflies and Wheels -sivusto (englanniksi)

• Clash in Cambridge: Science and religion seem as antagonistic as ever – Scientific American, September 2005 (englanniksi)