Tieteen ja uskonnon välinen suhde
Wikipedia
Tieteen ja uskonnon välisestä suhteesta on erilaisia käsityksiä.
| Tiede ja uskonto |
|---|
| Tiede |
| Uskonto |
| Tieteen ja uskonnon välinen suhde |
| Tieteen ja uskontojen välinen suhde |
| Tieteen uskontokritiikki |
| Tieteenharjoittajat ja uskonto |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tieteellinen ja uskonnollinen käsitys todellisuudesta
- Pääartikkelit: Tieteellinen maailmankuva, Tieteellinen todellisuuskäsitys, Uskonto
Maailmankuvaksi, maailmankäsitykseksi, maailmankatsomukseksi tai todellisuuskäsitykseksi kutsutaan jäsenneltyä kokonaiskäsitystä todellisuudesta.
Tieteellisen ja uskonnollisen käsityksen todellisuudesta katsotaan eroavan toisistaan yleensä sen perusteella, miten käsitykset maailmasta on muodostettu. Erilaiset käsitykset eivät välttämättä esiinny puhtaana, vaan yksittäisen henkilön käsitysten kokonaisuus saattaa muodostua tieteellisen, uskonnollisen ja esimerkiksi metafyysisen käsityksen yhdistelmästä.[1]
Tieteen tehtävänä on todellisuuden yhä syvempi kuvaaminen: havaittujen ilmiöiden selittäminen ja ennustaminen sekä selitysjärjestelmien muodostaminen myös havainnon ulottumattomiin jäävistä ilmiöiden syistä. Tieteessä pyritään kertomaan, millainen todellisuus on, hankkimaan totuudenmukaista tietoa todellisuudesta. Tieteellinen menetelmä, jossa tietoa tavoitellaan avoimesti, arvostelevasti ja julkisesti koeteltavin havainnoin, on tieteellisen maailmankatsomuksen kannattajien mielestä tehokkain ja järkiperäisin käsitysten muodostamisen menetelmä. Esimerkiksi Charles S. Peirce korosti 1877 itseäänkorjaavan tieteellisen menetelmän ylivertaisuutta ”itsepäisyyden”, ”arvovallan” ja ”kokemuksesta riippumattoman” käsitysten muodostamisen menetelmään nähden.[2][3]
Suomen johtaviin tieteenfilosofeihin kuuluvan[4] tieteenfilosofin Ilkka Niiniluodon mielestä maailmankuva on tieteellinen, jos kaikki siihen kuuluvat tiedot ovat tieteellisin menetelmin hankittuja ja perusteltuja sekä tieteentekijöiden muodostaman tiedeyhteisön hyväksymiä.[5] Maailmankuva on puolestaan uskonnollinen, jos siihen sisältyy uskonnollisiin auktoriteetteihin kuten Raamattuun tai uskonnollisiin kokemuksiin ja elämyksiin perustuvia asioita. Niiniluodon mukaan uskonnollisen maailmankuvan ei välttämättä tarvitse olla ristiriidassa tieteellisen maailmankuvan kanssa. Tämä johtuu siitä, että Jumalan olemassaolo tai olemattomuus on tieteen ulkopuolelle kuuluva kysymys.[6]
Ilkka Niiniluoto katsoo, että jos tieteellinen ja uskonnollinen maailmankuva joutuvat keskenään ristiriitaan, on järkiperäisempää hyväksyä tieteelliset tulokset, vaikkei ehdottomia takeita totuudesta voi olla. Tämä johtuu siitä, että ne on muodostettu tieteen kriittisen ja julkisen menetelmän avulla.[7]
Tieteeseen perustuvaa maailmankatsomusta on usein pidetty uskonnollisen ajattelun vastakohtana. Ilkka Niiniluoto erottaa toisistaan tieteellisen maailmankuvan ja tieteellisen maailmankatsomuksen, joista ensimmäinen koostuu tieteiden tuloksista, jälkimmäinen puolestaan sisältää myös tieteellisen toiminnan ja tiedonhankinnan yleisiä periaatteita.[8] Tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus joutuvat ristiriitaan tietoteorian tasolla, koska uskonnollisessa maailmankatsomuksessa hyväksytään myös tieteellisyyden kriteerit täyttämättömiä tiedon hankkimisen menetelmiä.[9]
Suvielise Nurmen mukaan uskonnot ja tiede eivät välttämättä ole ristiriidassa, ja uskonnollisen maailmankuvan voidaan katsoa olevan joko tieteellinen tai epätieteellinen. Nurmen mielestä usko jumalan olemassaoloon ei ole ristiriidassa tieteen kanssa ja voidaan puhua uskonnollisesta järkiperäisyydestä. Toisaalta hän toteaa, että joissain uskonnollisissa maailmankuvissa esitetään arvostelua tiedettä kohtaan ja tehdään tieteen vastaisia oletuksia, jolloin uskonnollinen maailmankuva on epätieteellinen.[10] Ilkka Niiniluoto katsoo maailmankuvan olevan epätieteellinen, jos se sisältää tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriitaisia asioita.[11]
[muokkaa] Näkemyksiä tieteen ja uskonnon välisestä suhteesta
Auguste Comte, positivismin perustaja, esitti 1830-luvulla tulkinnan ihmiskunnan historian kehitysvaiheista, jotka johtavat alkukantaisista uskonnoista metafysiikan kautta kohti tieteellistä järkiperäisyyttä. Comten mukaan historiassa on kolme kautta. Ensimmäinen on teologinen (paremmin sanoen uskonnollinen, koska sanalla teologia on erityismerkitys[12]): sen sisäisiä kehitysvaiheita ovat sielu-usko eli luonnonolioiden olettaminen sielullisiksi, monijumalisuus (useiden persoonallisten jumalahahmojen olettaminen) ja yksijumalisuus (yhden Jumalan olettaminen). Toinen kausi on metafyysinen: ilmiöiden taakse oletetaan selittäviä epäpersoonallisia voimia ja periaatteita. Kolmas kausi on tosiasioita tutkivan tieteen, jossa tiede rajoittuu havaittavien ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden kuvailuun.
1800-luvulla syntyi erityisesti katolisen kirkon piirissä näkemys, jonka mukaan tieteen ja uskonnon tavoitteet ovat niin erilaisia, etteivät ne voi olla ristiriidassa keskenään. Tällaista käsitystä kutsutaan fideismiksi, mitä esimerkiksi filosofit Søren Kierkegaard ja Ludwig Wittgenstein ovat eräissä muodoissa kannattaneet. Wittgensteinin mukaan tiede ja uskonto ovat erilaisia tapoja käyttää käsitteitä eli erilaisia ”kielipelejä”, eikä näitä kielipelejä voi verrata muista kielipeleistä käsin.[13]
Paleontologi ja evoluutiobiologi Stephen Jay Gould esitti tieteen ja uskonnon välisen ristiriidan ratkaisuksi käsitteen nonoverlapping magisteria (”rinnakkaiset alueet”). Hänen mukaansa tiede käsittelee havaittavaa kaikkeutta ja sen osia (tosiasiat) ja syitä sen tietynlaiseen käyttäytymiseen (teoriat) samalla kun uskonto keskittyy moraalisiin merkityksiin ja arvoihin. Hän katsoi, että kysymykset esimerkiksi sielun olemassaolosta eivät kuulu tieteen aihealueeseen ja tiede ei siksi voi todistaa niiden olemassaoloa vääräksi tai oikeaksi.[14]
Eläintieteilijä ja tieteen kansantajuistamisen professori Richard Dawkins omisti osan kirjastaan The God Delusion[15] Stephen Jay Gouldin esittämän NOMA-periaatteen kritisoimiseen. Dawkins esittää, että teologit astuvat usein tieteen alueelle ja että Jumalan tai jumalten olemassaolo on samanlainen hypoteesi, kuin tieteen esittämät väitteet todellisuudesta.[16]
[muokkaa] Tieteen piiristä esitettyä uskontokritiikkiä
-
Pääartikkeli: Tieteen uskontokritiikki
Ilkka Niiniluoto katsoo, että jos tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus joutuvat keskenään ristiriitaan, on järkiperäisempää hyväksyä tieteelliset tulokset, vaikkei ehdottomia takeita totuudesta voi olla. Tämä johtuu siitä, että ne on muodostettu tieteen kriittisen ja julkisen menetelmän avulla.[17] Ilkka Niiniluoto erottaa toisistaan tieteellisen maailmankuvan ja tieteellisen maailmankatsomuksen, joista ensimmäinen koostuu tieteiden tuloksista, jälkimmäinen puolestaan sisältää myös tieteellisen toiminnan ja tiedonhankinnan yleisiä periaatteita.[18] Tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus joutuvat ristiriitaan tietoteorian tasolla, koska uskonnollisessa maailmankatsomuksessa hyväksytään myös tieteellisyyden tunnusmerkit täyttämättömiä tiedon hankkimisen menetelmiä.[19]
[muokkaa] Uskonnon piiristä esitetty tiedekritiikki
Uskontojen piiristä nouseva tiedekritiikki keskittyy usein etiikkaa ja moraalia koskeviin kysymyksiin. Esimerkiksi fyysikko Freeman Dyson on esittänyt, ettei kaikkea tietoa niin historian, taiteen kuin etiikan piiristä voida "redusoida tieteeksi" vaan tietoa tulee hakea laajemmalta kentältä kuten taiteellisista arvoista ja uskonnosta, "jotka ovat tiedettä vanhempaa ihmiskunnanperintöä ja mahdollisesti kestävämpiäkin". [20]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Nurmi 1997
- ↑ Pihlström, Sami (2001): Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. ISBN 952-9791-41-0.
- ↑ Vrt. Niiniluoto 1984
- ↑ Puolimatka 2005
- ↑ Niiniluoto 1984, s. 79-80.
- ↑ Niiniluoto 1984, s. 81-82.
- ↑ Niiniluoto 1984, s. 80-81.
- ↑ Puolimatka 2005, s. 48.
- ↑ Niiniluoto 1984, s. 88.
- ↑ Nurmi, Suvielise: Uskomisen ja tietämisen mysteerit. Kirjastolehti (1997) 2: Verkkojulkaisu, päivitetty 22.9.1997.
- ↑ Niiniluoto 1984, s. 80.
- ↑ Niiniluoto, Ilkka (1994): Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-13060-9.
- ↑ Malpas, J., "Fideism", The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Winter 2003 Edition), Edward N. Zalta (ed.)
- ↑ Gould, Stephen Jay: Nonoverlapping Magisteria. Natural History (1997) 106 (March 1997): 16–22.
- ↑ Dawkins, Richard (2006): The God Delusion. Bantam Press. ISBN 0-618-68000-4.
- ↑ Dawkins, Richard: When Religion Steps on Science's Turf. Free Inquiry (1998) Volume 18, Number 2: 18–19.
- ↑ Niiniluoto 1984, s. 80-81.
- ↑ Puolimatka 2005, s. 48.
- ↑ Niiniluoto 1984, s. 88.
- ↑ Christian Science Monitor: Where science and ethics meet
[muokkaa] Katso myös
- Ateismi
- Evoluutioteorian yhteiskunnalliset vaikutukset
- Fundamentalismi
- Tiede
- Tieteellinen todellisuuskäsitys
- Tieteen ja uskontojen välinen suhde
- Tieteen uskontokritiikki
- Uskonnottomuus
- Uskonto
- Uskontokritiikki
- Usko ja järki
- Usko ja tieto
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Baggini, Julian (2005): Ateismi: Lyhyt johdanto. (Alkuteos: Atheism: A Very Short Introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Kustannus Oy Vapaa Ajattelija. ISBN 951-98702-1-0.
- Bury, J. B. (1917): Ajatuksen vapauden historia. (Alkuteos: A History of Freedom of Thought, 1913). Helsinki: Otava.
- Dawkins, Richard (2007): Jumalharha. (Alkuteos: The God Delusion, 2006). Helsinki: Terra Cognita.
- Haaparanta, Leila & Ilkka Niiniluoto (1991): Johdatus tieteelliseen ajatteluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3/1986. 6., korjattu painos. Helsinki: Helsingin yliopisto. ISBN 951-45-4077-8.
- Nielsen, Kai (1996): Naturalism without Foundations. Prometheus Lectures. Amherst, New York: Prometheus Books. ISBN 1573920762.
- Niiniluoto, Ilkka (1984): Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4.
- Niiniluoto, Ilkka (1994): Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-13060-9.
- Pihlström, Sami (2001): Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. ISBN 952-9791-41-0.
- Puolimatka, Tapio (2005): Usko, tieto ja myytit. Helsinki: Tammi. ISBN 9512653478.
- Russell, Bertrand (1999): Länsimaisen filosofian historia 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofia. (Alkuteos: History of Western Philosophy, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo. Porvoo Helsinki Juva: WSOY. ISBN 951-0-17867-5.
- Russell, Bertrand (1999): Länsimaisen filosofian historia 2: Uuden ajan filosofia. (Alkuteos: History of Western Philosophy, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo. Porvoo Helsinki Juva WSOY. ISBN 951-0-17886-1.
- Tuomela, Raimo (1983): Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet. Filosofian kirjasto 11. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-334-4.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Dawkins, Richard: When Religion Steps on Science's Turf. Free Inquiry (1998) Volume 18, Number 2: 18–19. (englanniksi)
- Gould, Stephen Jay: Nonoverlapping Magisteria. Natural History (1997) 106 (March 1997): 16–22. (englanniksi)
- Nurmi, Suvielise: Uskomisen ja tietämisen mysteerit. Kirjastolehti (1997) 2: Verkkojulkaisu, päivitetty 22.9.1997.
- Is Science Killing the Soul? – Ateistit Richard Dawkins ja Steven Pinker keskustelevat (englanniksi)
- Michael Ruse on Religion and Science – Butterflies and Wheels -sivusto (englanniksi)
- Clash in Cambridge: Science and religion seem as antagonistic as ever – Scientific American, September 2005 (englanniksi)
