Tulopolitiikka
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä. |
Tulopolitiikkalla tarkoitetaan tulonjaosta ja siihen liittyvistä työehdoista sopimista keskitettyjen työmarkkinajärjestöjen kesken. Usein keskusjärjestöjen lisäksi myös valtio osallistuu neuvotteluihin osapuolena.
[muokkaa] Tulopoliittinen kokonaisratkaisu
Suomessa on pitkään johdettu työmarkkinoita tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa eli TuPossa. Ensimmäinen sellainen, Liinamaa I, solmittiin vuonna 1969 valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan johdolla.
Suomessa on harjoitettu kolmikantaan perustuvaa tulopolitiikkaa. Osapuolina ovat olleet työmarkkinoiden keskusjärjestöt; työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöt ja hallitus. Tupoa sovittaessa pyritään yksimielisyyteen työmarkkinoita koskevasta ratkaisusta. Tupossa sovitaan palkoista, tulonjaosta ja sosiaalisista toimista. Tällöin liittokohtaiset työehtosopimukset (TES:t) sovitaan noudattaen Tupossa sovittuja reunaehtoja, "raameja".
Tulopolitiikka on ollut merkittävä tekijä sodan jälkeisessä Suomessa 1940-luvulta lähtien. Sillä on sovittu työehdoista työpaikoilla ja lisäksi sovittu useiden sosiaalipoliittisten uudistusten toteuttamisesta. Vaikeissa kiistatilanteissa on kuitenkin ajauduttu myös työtaisteluihin joista merkittäviä ovat olleet esim. Kemin lakko vuonna 1948 ja yleislakko vuonna 1956 ja Metalliliiton lakko vuonna 1971. Lisäksi työnantajat ovat julistaneet joissakin tilanteissa työsulkuja kuten esimerkiksi paperitehtaissa vuonna 2005.
Tulopoliittisista kysymyksistä sovittaessa on viime vuosikymmeninä ensisijaisesti pyritty keskitettyyn Tupoon, johon osallistuvat kaikki liitot. Toisinaan on myös jouduttu turvautumaan liittokohtaisiin tuloratkaisuihin. Yksittäiset työntekijä- ja työnantajajärjestöt päättävät itse osallistumisestaan Tupoon ja Tupo katsotaan yleensä syntyneeksi vasta, jos riittävän suuri osa aloista, työnantajista ja työntekijöistä on sen piirissä.
Devalvointi on menettänyt merkityksensä tupoa sovittaessa talouden muuttumisen ja valuuttamuutoksen myötä.
[muokkaa] Ongelmat
Suomen tulopolitiikan tämän hetken ongelmia ovat huono työllisyys, yrityksien toimintamahdollisuuksien turvaaminen sekä solidaarisen palkkamallin yhteen sovittaminen kapitalistisen globaalin talouden ja pääomasijoittajien asettamiin vaatimuksiin.
Taistolaiset kommunistit olivat pitkään sillä kannalla, että tulopolitiikka on murskattava, koska se voidaan yhdistää käsitteeseen luokkasopu..
