Globalisaatio
Wikipedia
Globalisaatio eli kansainvälistyminen eli maapalloistuminen on käytöltään hyvin moniulotteinen termi. Karkeasti määritellen se tarkoittaa yhteisöllistä muutosta ja lisääntyviä yhteyksiä ihmisten välillä. Globalisaatio on siis globaalia verkottumista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Globalisaation ulottuvuuksista
Ongelmalliseksi termin tekee se, että sillä on monia ulottuvuuksia. Globalisaatio voidaan ymmärtää:
- taloudellisena käsitteenä (yleisin käsite). Todellisuudessa globalisaatio-termiä voidaan käyttää myös:
- kulttuurin
- informaation
- rikollisuuden
- politiikan
- ympäristön
- ja laajimmillaan myös hallinnon tasolla, näiden globalisoitumisprosessina.
Asiayhteydestä riippuen globalisaatio on siis joko ihmisten lähentymistä toisiaan kohti, markkinoiden lähentymistä toisiaan kohti tai jopa globaalia hallintoa. Joissain määrittelyissä globalisaatio-termi korostaa kansallisvaltioiden rajojen hämärtymistä ja etenemistä kohti tietynlaista maailmankansalaisuutta. Globalisaatio käsittää siis lähes kaiken ihmisten välisen toiminnan.
[muokkaa] Globalisaatio ja McLuhan
Keskeinen teoria globalisaatiossa onkin McLuhanin maailmankylä-teoria, jossa maailma vähitellen, tekniikan kehityksen kautta, kutistuu kuin yhdeksi pieneksi kyläksi, jossa ihmiset ovat yhtä lähellä kuin heimossa ihmiset kylän keskusaukiolla. Tekniikka on tässä tapauksessa poistanut välimatkat.
[muokkaa] Globalisaation vaikutuksia
Toisen maailmansodan jälkeen globalisaatio on yleisesti liitetty tiettyihin kehityssuuntiin, kuten tavaroiden vapaampaan liikkumiseen maailmanmarkkinoilla, ihmisten liikkuvuuteen ja tiedonkulkuun.
- yleensä globalisaatioon liitetään:
- kansanvälisen kaupan kehitys
- pääoman lisääntyminen suorina ulkomaisina sijoituksina
- kansallisvaltioiden rajojen yli tapahtuvan viestintätekniikan kehitys
- suurempi kansainvälinen kulttuurivaihto (esimerkiksi amerikkalainen kulutuskulttuuri, idän eksotiikka yms.)
- monikulttuurisuuden vähentyminen (länsimaistuminen, amerikanisaatio yms.)
- valtioiden suvereniteetin vähentyminen
- vallan siirtyminen ylikansallisille organisaatioille
- poliittisen vallan katoaminen kokonaan tietyillä osa-alueilla
- turismin ja matkailun laajeneminen
- siirtolaisuuden (laillisen ja laittoman) lisääntyminen
- maailmanlaajuisen dataliikenteen kehitys
- maailmanlaajuisten rahamarkkinoiden kehitys
- ylikansallisten yhtiöiden suurentuva asema maailmanmarkkinoilla
- rahaliikenteeseen sitoutuvien organisaatioiden (WTO, IMF etc.) vallan kasvu
- standardoituminen (tekijänoikeuslait, yhteensopivuus yms.), joista tulee globaalin yhteistoiminnan mukana tärkeitä.
Vuodesta 1945 kansainvälisen kaupan tiellä olevia esteitä on purettu sopimusteitse, esimerkiksi GATT-sopimuksen (General Agreement on Tariffs and Trade) kautta.
- Vapaan kaupan edistäminen
- Tariffien vähentäminen tai poistaminen kokonaan, vapaakauppavyöhykkeiden perustaminen
- Pääoman valvonnan vähentäminen (esimerkiksi valtiollisen valvonnan)
- Etuostojen (esimerkiksi valtioiden alihankkijoilta) vähentäminen (johtaa kilpailuttamiseen)
- Älyllisen pääoman turvaaminen
- tekijänoikeuslakien standardoiminen
- "tekijänoikeus" -käsitteen ja -lakien laajentuminen uusille osa-alueille ja lainsäädännön tiukentuminen
- patenttien maailmanlaajuinen tunnustaminen
- geenien, ohjelmistojen ym. tiedon siirtyminen patenttijärjestelmän piiriin
- tekijänoikeuslakien standardoiminen
Globalisaatio vaikuttaa keskeisimmin tiedon, esim. globaalin median ja globaalin tietotekniikan alueella. Tiedosta ja sen liikkeistä tulee globaalia. Toiseksi se vaikuttaa erikoistumisen kautta tavaroiden tuotannossa. Sen sijaan globalisaatio ei vaikuta suoraan niinkään paljon palveluihin, joissa ihmisen täytyy olla paikalla, eli esim. syöminen, parturi, hieronta jne. Jälkimmäisimmissä toimii lokalisaatio.
[muokkaa] Globalisaatio ja systeemit
Globalisaatiossa ihmisen organisoitumisen taso kasvaa kansallisvaltioiden ja kulttuurien yli. Tässä mielessä se viittaa emergenssiin ja systeemien toisiinsa luoviin tasoihin. Sodankäynnissä Quincy Wright on jo 1940- luvulla käyttänyt hyvin samantyyppistä mallia.
Jos globalisaatio on systeemi, suurempi kuin osiensa summa niin itseorganisoitumisen perusteella globalisaatio käyttää kontrollia osiinsa, siis valtioihin ja yksilöihin nähden. Tämä selittää esim. tunnetta kansallisvaltioiden vallan pienenemisestä. Tunne johtuu siis siitä, että kansallisvaltioiden valta pienenee. Vertaa myös EU tai yksilön ja heimon valta valtiossa.
[muokkaa] Globalisaation historia
Globalisaatiota kaupassa ja ihmisten välisenä siirtymisenä rajoitti vuosituhansia sopivan infrastruktuurin puute. Ei osattu navigoida valtamerillä eikä kuljetuskapasiteetti ollut merkittävä. Ensimmäisiä globalisaatioita lienee ollut ihmissuvun leviäminen Afrikasta Eurooppaan, Aasiaan ja muihin maanosiin.
Ensimmäinen tekninen globalisaatio 1500-luvulla koski valtameripurjehduksen syntyä. Globaali kommunikaatio, vaikkakin hidas tuli mahdolliseksi. Toinen tekninen globalisaatio(1850) koski kuljetuskustannusten radikaalia halpenemista (höyrylaivat ja junat). Globaalit tiedonsiirtovälineet (lennätin) olivat kapasiteetiltaan pieniä, mutta ensimmäisen kerran tietoa pystyttiin välittämään suurimmalla mahdollisella nopeudella, valon nopeudella, eli lyhyt sanoma muutamassa minuutissa maapallon toiselta puolelta sen toiselle puolelle.
Seuraava muutos (1920) koski lokaalia tasoa, tiedon siirron helpottumista (puhelin) ja kuljetusten paikallista tasoa (autot). Kolmas globalisaatio (2000) koski tiedon siirron, käsittelyn ja tallenuksen radikaalia halpenemista ja muuttumista liikkuvaksi ja joka paikkaa ulottuvaksi sekä matkustamisen globalisoitumista (suihkukone jo 1960- luvulta).
Laajemmat viestinsiirtokanavat ovat mahdollistaneet toimintojen hajauttamisen globaaliksi, esim Swissairin siirtää yhtiön taustatoiminnot (kirjapito, sihteerit ym.) Intiaan. Tai tietokoneohjelmien teko jatkuvana 24 tunnin prosessina kolmella 8 tunnin aikavyöhykkeillä ja siirto seuraavalle aikavyöhykkeelle viestintäsatelliittien ja valokaapeliden kautta.
Globaalin kommunikaation esimerkki ihmistasolla on että jo vuonna 1969 Atlantin ylitti 6 miljoona lentomatkustajaa, viisi kertaa enemmän kuin parhaimpanakaan laivamatkavuonna.
Mielenkiintoinen globalisaation historian tausta on myös Quincy Wrightin havainto siitä, että kauppa ja teknologia ennakoi organisatorista ja lakiin perustuvaa kehitystä. Meillä on selvät havainnot globaalista kaupasta ja globaalista informaatiotekniikasta. Ne ennakoisivat Wrightin mukaan globaaleja organisaatioita ja globaalia lainsäädäntöä. Myös Wrightin havainto tiedonkäsittelyn muutoksesta seuraavan suuremman organisaatiotason edellytyksenä on globalisaation kannalta mielenkiintoinen. Meillä on kirjapainotaidon jälkeen syntynyt radikaalisti uusi tietotekniikka: globaali elektroninen, tietokoneperusteinen ja integroitu tiedon käsittely, välittäminen ja tallennus.
[muokkaa] Globalisaatiokritiikki
Globalisaatiokritiikillä viitataan globalisaation ja siihen liittyvien ilmiöiden kritisoimiseen. Usein puhutaan "globalisaation vastustajista", mutta tämä on katsottu usein harhaanjohtavaksi, koska monet globalisaatiokriittiset tahot eivät vastusta globalisaatiota sinänsä.
Kyseisten ryhmien toimintatavat ja järjestäytyminen on myös usein hyvin globaalia. Globalisaatiokriittiset ryhmät näkevät globalisaatiokehityksen nykyiset taloudelliset hallintamekanismit puutteelliseksi tai muuten ongelmalliseksi. Erityisesti on kritisoitu vaikutusvaltaisimpien kansainvälisten talousorganisaatioiden, kuten WTO:n ja IMF:n toimintaa ja demokratiavajetta. Globalisaatiokriittiset tahot ovat pyrkineet edistämään reilua kauppaa ja vastustaneet globaalin kapitalismin aiheuttamaksi katsomaansa epätasaista tulonjakoa sekä kansallisvaltioiden sisällä että maailmanlaajuisesti.
Liikettä on mahdotonta määritellä yksiselitteisesti, mutta osanottajaryhmiin kuuluu lukuisia kansalaisliikkeitä, vihreitä liikkeitä, anarkisteja ja muita. Kaikki globalisaation vastustajat eivät ole kansainvälisen kaupan tai kapitalismin vastustajia, vaan protestoivat epädemokraattista ja nykyistä maailmankaupan koneistoa vastaan. Usein vastustus suuntautuu "uusliberalismiin" ja sitä edustavaksi katsottuihin organisaatioihin.
Myös monet nationalistiset puolueet ja organisaatiot vastustavat globalisaatiota, mutta mediassa niitä ei useimmiten lueta globalisaatiokriittisen liikkeen joukkoon, joka useimmiten nähdään vasemmisto-orientoituneena. Nationalistit ja suoranaiset äärioikeistolaiset ovat kuitenkin vahvasti globalisaation vastaisia, kuten Jean-Marie Le Pen, Pat Buchanan, Timo Soini, Olavi Mäenpää ja Väinö Kuisma.
Tavoitteet, joita globalisaatiokriittisessä liikkeessä ajetaan, ovat yhtä monimuotoisia kuin kannattajakunta muutenkin - esimerkkeinä työläisten oikeudet, ympäristönsuojelu, naisten aseman parantaminen, GMO-tuotteiden kriitikot, sekä kulttuuridiversiteetin ja alkuperäiskulttuurien suojelu.
Liikkeen protestoinnin kohteena ovat usein ylikansalliset yritykset, joiden katsotaan operoivan demokraattisten elimien yli ja olevan hallitsemattomia voimia toimiessaan pelkästään voiton maksimointi tavoitteenaan, piittaamatta kulttuurillisista, ympäristöllisistä tai humanitaarisista arvoista. Ylikansallisten yritysten katsotaan kadottaneen yhteiskunnallisen vastuunsa, ja niitä vartioimaan on asetettu globalisaatiokriitikkojen mielestä vain uusliberalistisia talousorganisaatioita. Negatiivista julkisuutta ovat keränneet esimerkiksi McDonald's työvoimansa huonosta kohtelusta, Nike lapsityövoiman ja nälkäpalkkojen hyväksikäytöstä kehitysmaissa ja Shell hämäristä toimistaan Nigeriassa. Yhdysvaltalainen taloustieteilijä Benjamin R. Barber kritisoi vapaita markkinoita ja hallitsematonta kapitalismia, ja näkee osana globalisaatiota. Hänen mielestään hallitsemattomat markkinavoimat aiheuttavat yhtä suuren uhan demokratialle, kuin tiukka kontrolli ja hallinta joissain ääriuskonnollisissa/nationalistisissä maissa.
[muokkaa] Kritiikki Suomessa
Globalisaatiokritiikkiä tutkineen Arto Lindholmin mukaan globalisaatiokriittisen vastarinnan kehkeytymisvaiheessa (1991-1999) kritiikki kanavoitui epämuodollisten aktivistiverkostojen kautta. Luovan vaiheen (1999-2001) aikana globalisaatiokriittinen liike oli yllätyksellinen ja spontaani. Käännekohdaksi osoittautui aktivismin "hullu kesä" 2001 väkivaltaisine suurmielenosoituksineen Göteborgissa ja Genovassa. Näiden jälkeen katuaktivismi alkoi laantua ja globalisaatiokritiikki siirtyi muodollisille järjestöille sekä joillekin puolueille.
Globalisaatiokriittisen protestiaallon laantumiseen vaikutti kolme tekijää: protestin intensiteetti oli kesällä 2001 niin voimakas, ettei sitä voinut ylläpitää pitkään. Toiseksi väkivallan kritiikki kasvoi aktivistien keskuudessa ja hajotti liikkeen kollektiivista identiteettiä. Viime kädessä New Yorkin terrori-iskut syyskuussa 2001 rauhoittivat mielenosoitukset, sillä protestoijat pelkäsivät leimautuvansa terroristeiksi.
Tyypillinen suomalainen globalisaatiokriittinen aktivisti oli Lindholmin mukaan 21–23-vuotias, kaupunkilainen, maallistunut yhteiskuntatieteiden tai humanististen tieteiden opiskelija. Suurin osa oli kasvissyöjiä. Aktivisteista noin 90 prosenttia äänesti vaaleissa - lähes kaikki vihreitä, Vasemmistoliittoa tai kommunisteja. Naisia osallistui toimintaan lähes yhtä paljon kuin miehiä.
Aktivisteille oli tutkimuksen mukaan kertynyt melkoisesti sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Aktivismi opetti harrastajilleen kansainvälisyyttä, innovatiivista ryhmätyötä, kykyä itsenäiseen ajatteluun ja tietotekniikan käyttötaitoja - itse asiassa taitoja, joita luovalta työltä nykyään edellytetään.
Lindholm näkee liikkeen saavutuksena sen, että puhe kaupan vapauttamisen seurauksista siirtyi osaksi korkean tason politiikkaa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kysymykset sosiaalisesta oikeudenmukaisuutta ja ympäristönsuojelusta ovat nyttemmin pysyvä osa kauppapolitiikkaa.
[muokkaa] Katso myös
- erikoistuminen
- systeemi
- postmoderni sodankäynti
- Internetin olemuksesta
- Ihmisen organisoitumisen tasot evoluutiossa
- Noopolitik, globaali mielen politiikka
- Globalisaatioraportti
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Imperiumi, Michael Hard & Antonio Negri (WSOY, 2005)
- Globalisaatiokritiikki ja kansalaisliikkeet, Raimo Väyrynen, Gaudeamus
- Globalisaatio - puolesta ja vastaan, David Held & Anthony McGrew, Granum
- Jihad vs. McMaailma, Benjamin R. Barber
[muokkaa] Lähteet
- Arto Lindholmin väitöskirjan Maailman parantajat. Globalisaatiokriittinen liike Suomessa [Helsingin yliopisto/Viestintäosasto, 26.10.2005] lehdistötiedote
