Turandot

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee Giacomo Puccinin oopperaa. Sanan muista merkityksistä, katso Turandot (täsmennyssivu).

aikajana Puccinin oopperoista
Turandot
[[kuva:\|px\|center\|]]
alkuperäinen nimi	Turandot Kolminäytöksinen, viisi kohtauksinen dramma lirico
säveltäjä	Giacomo Puccini
libretto	Giuseppe Adami ja Renato Simoni
pohjautuu	Carlo Gozzinin kirjoittamaan ja Friedrich von Schillerin muokkaamaan näytelmään.
tyylilaji	opera lirica
esityskieli	italia
kantaesitys	25. huhtikuuta 1926
paikka	Teatro alla Scala, Milano
Il trittico 1918	Turandot 1926	'

Turandot on Giacomo Puccinin säveltämä kolminäytöksinen ooppera. Sen italiankielisen libreton kirjoittivat Giuseppe Adami ja Renato Simoni. Libretto perustui Carlo Gozzin näytelmään. Oopperan nimi lausutaan kuten se kirjoitetaan, siis "Turandot".

Turandot on aiheena vanha ja nimi saattaa viitata Turkmestaniin. Tarinan todennäköinen lähde on 1700-luvulta oleva persialainen 1001 ja yhden yön tarinat eli Häzâr-jak Rûz. Turandot on tehty oopperaksi aiemmin ainakin 8 kertaa. Turandotin säveltäjiä ovat olleet Blumenroeder (1810), Franz Danzi (1816), Carl Gottlieb Reißiger (1835), Johann Vesque von Püttlingen alias J. Hoven (1838), Herman Severin Løvenskiold (1854), Antonio Bazzini (Turanda 1867), Theobald Rehbaum (1888) ja Ferrucio Busoni (1917).

Turandotin juoni on muuttunut eri kirjailijoiden tuotannossa. Carlo Gozzin Turandotte oli viisinäytöksinen ja siihen italialaista yleisöä varten lisättiin viisi commedia dell’arten hahmoja. Tämän pohjalta rakennettiin Giacomo Puccinin Turandot.

Oopperan ensi-ilta

Puccini tapasi libretistinsä maaliskuussa 1920. Elokuussa 1920 Maestro Puccini tapasi Bagni di Luccassa Kiinan erikoistuntijan Paroni Fassinin.Renato Simoni ja Giuseppe Adami olivat myös siellä ja heidän keskustelujen perusteella syntyi Liù. Siinä vaiheessa vielä Puccini halusi oopperaansa kaksi suurta näytöstä. Joulukuussa librettoa korjattiin ja Adami lähetti uudistetun ensimmäisen näytöksen Maestrolle Torre del Tagliaan. Puccini oli jo kallistunut kolmen näytöksen kannalle. Huhtikuussa 1921 Puccini tiedusteli Adamilta II ja III näytösten materiaalia. Joulukuussa 1921 Puccini ilmoitti I näytöksen päättyvän suuren kongin lyöntiin. Turandotin orkestrointi alkoi 21. maaliskuuta 1922 klo 23.00. Kesäkuussa 1922 Puccini varmistui, että Turandotilla tulee olla II näytöksessä suuri aaria In questa Reggia ja Nessun Dorma oli jo sketsinä mukana. Ensimmäinen näytös oli orkestroitu 3 marraskuuta 1922. Samana päivänä hän kirjoitti Adamille, että Liù täytyy uhrata. Liùn kuolema pehmentäsi Turandotin sydämen. Puccini aloitti 10 joulukuuta 1923 II näytöksen orkestroinnin. Turandot oli orkestroituna Liùn kuolinkohtaukseen asti jo maaliskuussa 1924. Vain suuri loppuduetto jäi puuttumaan.

Puccinin sävellystyötä varjostivat diabetes ja myöhemmin myös kurkkusyöpä. Teos jäi kesken, kun Puccini kuoli vuonna 1924 kurkkusyöpään. Ooppera ensiesitettiin Teatro alla Scalassa, Milanossa Arturo Toscaninin johdolla 25. huhtikuuta 1926. Turandotin kantaesitys La Scalassa päättyi Liùn kuolinmusiikkiin. Arturo Toscanini kääntyi yleisöön päin ja sanoi suunnilleen näin: Qui finisce l’opera rimasta incompiuta per la morte del Maestro (Tähän kohtaan loppui teos ja se jäi epätäydelliseksi Maestron kuoleman johdosta) ^[1].

Vuonna 1925 Franco Alfano teki Arturo Toscaninin ohjeitten ja Puccinin muistiinpanojen pohjalta loppudueton. Siinä oli 377 tahtia. Toscanini ei hyväksynyt sitä vaan vaati lopun lyhentämistä 268 tahtiin. Alfanon lyhyempää versiota esitetään nykyisin. Pidennetty versio on tiettävästi esitetty ainakin kerran v 1982. Alfano teki pieniä lisäyksiä myös oopperan librettoon. Alfanon täydentämä versio kantaesitettiin 27. huhtikuuta 1926.

Suomessa Turandot kantaesitettiin varsin pian Milanon kantaesityksen jälkeen 13. marraskuuta 1929.

Miehitys

Ensiesityksessä Turandotin nimiroolin lauloi sopraano Rosa Raisa. Myöhemmin Turandotin äänellisesti vaativan osan ovat esittäneet mm. seuraavat kuuluisat sopraanot: Maria Nemeth, Lotte Lehman, Eva Turner ja Maria Callas.

Calafin rooli on Puccinin tenorirooleista ehkä sankarillisin. Kantaesityksessä vaativan roolin lauloi espanjalainen tenori Miguel Fleta. Muita kuuluisia Calaf-tenoreita ovat muun muassa Mario del Monaco, Giuseppe di Stefano, José Carreras, Luciano Pavarotti ja Placido Domingo.

Kiinalaisuus

Oopperan tapahtumat sijoittuvat Kiinaan ja siinä on vaikutteita kiinalaisesta musiikista. Puccini lainasi oopperaansa muun muassa Kiinan keisarihymin, joka toimii yhtenä oopperan johtoteemoista. Puccini loi Turandotiin omaleimaisen soinnin käyttäen perinteisiä kiinalaisia lyömäsoittimia kuten gongeja, tam-tameja, erilaisa kellopelejä ja ksylofoneja - yhteensä kahtatoista eksoottista soitinta. Turandotin esittäminen Kiinan kansantasavallassa oli pitkään kiellettyä, sillä sen sanottiin kuvaavan Kiinaa epäsuotuisasti.

Sisällysluettelo

1 Tunnettuja aarioita ja kohtauksia
2 Hahmot
- 2.1 Pääroolit
- 2.2 Sivuroolit
3 Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto
4 Lyhyt juoniseloste

[muokkaa] Tunnettuja aarioita ja kohtauksia

"Signore, ascolta" - Liù I näytös
"Non piangere, Liù!" - Calaf I näytös
"Ho una casa nell´Honan" - Pingin, Pangin ja Pongin haavetertsetto II näytös
"In questa reggia" - Turandot II näytös
"Nessun dorma" - Calaf III näytös
Tu che di gel sei cinta - Liùn itsemurha-aaria III näytös

Kuuluisin oopperan aaria on Nessun dorma eli Kukaan ei nuku.

[muokkaa] Hahmot

[muokkaa] Pääroolit

Turandot, kiinalainen prinsessa - sopraano
Calaf, Timurin poika, tuntematon prinssi - tenori
Liù, nuori orjatar - sopraano
Timur, vallasta syösty tataarikuningas - basso

[muokkaa] Sivuroolit

Ping, kansleri - baritoni
Pang, marsalkka - tenori
Pong, keittiömestari - tenori
Altoum, Kiinan keisari - tenori
Mandariini - baritoni
Persian prinssi - tenori

[muokkaa] Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto

Peking satumaisessa menneisyydessä.

Kesto: n. 120 min.

[muokkaa] Lyhyt juoniseloste

Galileo Chinin ensimmäisen näytöksen lavasteluonnos.

Prinsessa Turandot tapattaa ne kosijansa, jotka eivät pysty ratkaisemaan hänen kolmea arvoitusta.

I Näytös

Oopperan alussa Mandariini julistaa kuoleman-tuomion Persian prinssille, viimeisimmälle kosijalle, jonka teloitusta kansa on kokoontunut seuraamaan. Joukossa ovat myös vallasta syösty tataarien sokea kuningas Timur ja hänen orjansa Liù. Timur tapaa väkijoukossa kuolleeksi luullun poikansa Calafin. Turandotin kauneuden sokaisema Calaf haluaa voittaa prinsessan omakseen. Nuorukaisen päätä eivät käännä häneen rakastunut Liù ("Signore, ascolta" ja "Non piangere, Liù!") eikä hänen isänsä Timur, saatikka myöskään kolmen ministerin, Pingin, Pangin ja Pongin varoitukset. Hän lyö kongiin kolme kertaa ilmaisten siten olevansa valmis vastaamaan kysymyksiin.

II Näytös

Ping, Pang ja Pong ovat saaneet murhaamisesta tarpeekseen ja kaipaavat rauhallista maalaiselämää ("Ho una casa nell´Honan"). Edessä oleva arvoituskoe keskeyttää heidän haaveilunsa. Kansa kokoontuu keisari Altoumin eteen. Turandot tulee paikalle ("In questa reggia"). Hän tahtoo kysymyksillään kostaa sille nuorelle miehelle, joka aikoinaan häpäisi ja murhasi hänen esiäitinsä. Nuorukainen ratkaisee arvoitukset. Keisari vaatii riemuitsevan kansan edessä Turandotia lunastamaan lupauksensa, mutta siihen tämä ei ole halukas. Nuorukainen ei tahdo häneltä velvollisuuden täyttämistä vaan rakkautta. Niinpä hän puolestaan esittää prinsessalle arvoituksen: jos Turandot ennen aamunkoittoa saa selville hänen nimensä, hän on valmis kuolemaan.

III Näytös

Galileo Chinin lavasteluonnos kolmanteen näytökseen.

Turandot uhkaa koko kansaa kuolemalla, jos nimeä ei saada selville ja siksi kaikki valvovat ja yrittävät keksiä kuka tuntematon prinssi on. Calaf uskoo voittavansa ("Nessun dorma"). Ping, Pang ja Pong houkuttelevat turhaan häntä ilmaisemaan salaisuutensa. Turandot yrittää pakottaa Timurin ja Liùn paljastamaan nuorukaisen nimen. Liù ei suostu pettämään rakastamaansa miestä edes kidutuksen uhalla, vaan tappaa itsensä (Tu che di gel sei cinta). Timur heittää Liùlle hyvästit.

Puccini sai tähän asti oopperaansa valmiiksi. Turandotin viimeistelee säveltäjä Franco Alfano Puccininmuistiinpanojen pohjalta. Teos päättyy suureen duettoon, jossa nuorukainen tempaa prinsessan syleilyynsä ja paljastaa hänelle nimensä: Calaf. Turandot ilmoittaa kansalle muukalaisen nimen - se on "Rakkaus".