Varpunen
Wikipedia
| Varpunen | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Varpunen (Passer domesticus) on yleinen lintulaji suuressa osassa Eurooppaa ja Aasiaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Kesällä varpusen nokka on väritykseltään sinimusta, jalat ruskeat. Talvella taas höyhenpuku on vaaleampi ja nokka ruskeankeltainen. Koiraan siivellä on keskimmäisten peitinhöyhenten muodostama valkoinen raita. Naaraalla ei ole mustaa päässä tai kaulassa vaan yläruumiissa on ruskehtavia raitoja. Poikaset ovat tummemman ruskeita. Loppukesällä kaikki varpuset käyvät läpi täydellisen sulkasadon, minkä jälkeen eri ikäluokkia ei pysty enää erottamaan. Pituus on noin 16 cm, paino 30–33 g. Koiras on hieman kookkaampi. Varpuset esiintyvät parvina.
Varpusen äänelle on tyypillistä lyhytkestoinen ja keskeytyksetön sirkutus.
Vanhin suomalainen rengastettu varpunen on ollut 9 vuotta 7 kuukautta 6 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 19 vuoden 9 kuukauden ikäinen varpunen.
[muokkaa] Levinneisyys
Varpusen luontainen levinneisyysalue kattaa Euraasian ja Pohjois-Afrikan. Lajia on siirretty eri puolille maailmaa, kuten Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Australiaan sekä Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Suomessa pesii noin 400 000 paria varpusia, Euroopassa 55–73 miljoonaa, ja koko maailman varpusmääräksi on arvioitu noin 500 miljoonaa paria. Varpunen saattaa olla maapallon runsain lintulaji. Runsain se on ollut Lounais-Suomessa, Lapissa se on hyvin harvalukuinen. Varpunen on ihmisasutuksen ja maatalouskulttuurin seuralainen. Maatalouden muutokset ovat ilmeisesti johtaneet siihen, että varpunen on voimakkaasti vähentynyt.
[muokkaa] Elinympäristö
Levinneisyydestään huolimatta varpunen on harvinainen esim. ylänköalueilla. Asutuskeskuksissa ja maatiloilla se saattaa olla yleisin lintulaji. Ennen oli yksinäistiloillakin oma varpuspopulaationsa, mutta ne ovat nyttemmin lähes autioituneet.
[muokkaa] Lisääntyminen
Varpunen rakentaa pesän räystäisiin, muurin rakoihin, vuorilautojen koloihin tms., joskus linnunpönttöön. Varpusella on 2–3 poikuetta pesimiskautena. Harmaanvalkoisia, tihein harmaanruskein ja harmain täplin varustettuja munia on 4–7. Molemmat puolisot hautovat 13–14 vrk. Poikaset lähtevät pesästä noin 2-viikkoisina.
[muokkaa] Ravinto
Keväällä varsinkin keltaiset kukat ovat varpusten hyökkäysten kohteena. Poikasia syötetään (tuho)hyönteisten toukilla, mm. karjasuojien lantapatterien kärpästoukilla. Lentokykyiset poikaset ja aikuiset syövät pelloilla viljaa ja rikkakasvien siemeniä. Pihatatar näyttää olevan erityisen suosittu elokuussa. Ruokalistalla ovat myös perhoset. Talvella käy mielellään lintulaudalla syöden kauraa ja auringonkukkaa. Taajamissa monet varpuset oppivat ulkokahviloiden pullanmuruja syömään.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Alatalo, Rauno 1975: Varpusen Passer domesticus pesimäbiologiasta Oulun Sanginsuussa. – Lintumies 1.1975 s. 1–7. SLY.
- Hakasalo, Osmo 1987: Varpunen ratsasti tervapääskyn selässä. – Lintumies 4.1987 s. 179. LYL.
