Vokatiivi
Wikipedia
Vokatiivi on sijamuoto, joka ilmaisee substantiivin olevan se, jolle puhe kohdistetaan.
Vokatiivia käytetään ainakin latinassa, sanskritissa, muinaiskreikassa, sekä useissa slaavilaisissa ja kelttiläisissä kielissä, mutta ei suomen kielessä.
Joitakin vokatiivisia ilmaisuja:
- ”Opettaja, tiedän vastauksen!”
- ”Sinuna, Petteri, en uskoisi moista puhetta.”
- ”Oi Jumalani, miksi hylkäsit minut?”
[muokkaa] Latina
Latinassa vokatiivi on useimmiten nominatiivin näköinen. Kuitenkin toisen deklinaation us-päätteisillä maskuliineilla se päättyy e-kirjaimeen. Esimerkiksi:
- Et tu, Brute – Sinäkin, Brutus. (William Shakespeare näytelmässä Julius Caesar)
- Quo vadis, Domine? – Minne menet, Herra? (tarinan mukaan Paavali paetessaan Roomasta, kohdatessaan Jeesuksen)
| Sijamuodot (muokkaa) |
|---|
| Abessiivi - Ablatiivi - Absolutiivi - Adessiivi - Adverbiaali - Akkusatiivi - Allatiivi - Benefaktiivi - Datiivi - Delatiivi - Distributiivi - Eksessiivi - Ekvatiivi - Elatiivi - Ergatiivi - Essiivi - Finaali - Formaali - Genetiivi - Illatiivi - Inessiivi - Instruktiivi - Instrumentaali - Kausaali - Kausatiivi - Komitatiivi - Komparatiivi - Latiivi - Lokatiivi - Modaali - Multiplikatiivi - Nominatiivi - Oppositiivi - Partitiivi - Prepositionaali - Prolatiivi - Separatiivi - Situatiivi - Sosiatiivi - Sublatiivi - Superessiivi - Superlatiivi - Temporaali - Temporaalinen distributiivi - Terminatiivi - Translatiivi - Vokatiivi |
