Instrumentaali
Wikipedia
Instrumentaali on sijamuoto, joka ilmaisee substantiivin olevan väline, jolla subjekti suorittaa tekemisen. Substantiivi voi olla joko fysikaalinen esine tai abstrakti käsite.
Esimerkiksi latinan lauseessa librum stylo scripsi substantiivin taivutus ilmaisee sen instrumentaalisuuden - nominatiivi stylus muuttuu ablatiiviksi stylo. Koska suomen kielessä ei ole instrumentaalia, se käännetään usein käyttämällä adessiivia:
Kirjoitin kirjan kynällä.
Instrumentaalia käytetään ainakin muinaisenglannissa, georgiassa, sanskritissa, tamilissa sekä useissa balttilaisissa kielissä ja slaavilaisissa kielissä.
[muokkaa] Instrumentaali tšekissä
- Jedu autem. - ”Menen autolla.” (auto = ”auto”)
- Jedu s tebou. - ”Menen sinun kanssa.” (s = ”kanssa”, ty = ”sinä”)
- Jedu mezi autem a lampou. - ”Menen auton ja lampun välissä.” (mezi = ”välissä”, lampa = ”lamppu”)
| Sijamuodot (muokkaa) |
|---|
| Abessiivi - Ablatiivi - Absolutiivi - Adessiivi - Adverbiaali - Akkusatiivi - Allatiivi - Benefaktiivi - Datiivi - Delatiivi - Distributiivi - Eksessiivi - Ekvatiivi - Elatiivi - Ergatiivi - Essiivi - Finaali - Formaali - Genetiivi - Illatiivi - Inessiivi - Instruktiivi - Instrumentaali - Kausaali - Kausatiivi - Komitatiivi - Komparatiivi - Latiivi - Lokatiivi - Modaali - Multiplikatiivi - Nominatiivi - Oppositiivi - Partitiivi - Prepositionaali - Prolatiivi - Separatiivi - Situatiivi - Sosiatiivi - Sublatiivi - Superessiivi - Superlatiivi - Temporaali - Temporaalinen distributiivi - Terminatiivi - Translatiivi - Vokatiivi |
