Yölinja
Wikipedia
Yölinja oli vuosina 1986–2002 lähetetty radion kontaktiohjelma. Ohjelma aloitti Radio Cityssä toukokuussa 1986. Yölinjan ensimmäinen juontaja oli ohjelmakonseptin kehittäjä, Radio Cityn perustaja Teppo Turkki. Ohjelman konsepti syntyi keväällä 1986 Turkin kierrellessä Yhdysvaltojen keskilännessä ja kuunnellessa paikallisten AM-lähetysten ihmissuhteisiin keskittyneitä keskusteluohjelmia. Alkuvuodesta 1987 Yölinjan uutena juontajana aloitti psykologi Pekka Sauri, joka oli toiminut aiemmin keskusteluohjelman puhelujen vastaanottajana.
Turkki toimitti keskusteluohjelmaa myöhemmin Yleisradiossa vuosina 1988–1989, jossa sen nimi oli Yöihmisiä. Ohjelma lähetettiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 00.05–03.00. Saurin vetämä Yölinja siirtyi Radio Citystä vuonna 1997 Yleisradion aalloille Radio Suomeen. Ohjelma lähetettiin tällöin sunnuntain ja maanantain välisinä öinä kello 1.03–4.30. Kuuden vuoden aikana ohjelmia lähetettiin kolmisensataa kertaa.
Ohjelmassa soitettiin hyvin usein klassisia musiikkikappaleita. Tunnetuimmaksi tuli Claude Debussyn pianokappale "Clair de lune". Ohjelman tunnusmusiikkina oli Grace Jonesin "La Vie En Rose".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ohjelmakonsepti
Yölinja/Yöihmiset -ohjelmakonseptissa kuuntelijat soittivat suoraan lähetykseen ja keskustelivat juontajan kanssa erilaisista ongelmista tai kertoivat kokemuksistaan. Kaikista elämässä vastaan tulleista tapahtumista oli lupa puhua. Saarnaamiseen ja julistamiseen oli Pekka Saurin mukaan muita foorumeita. Ideologioista ja politiikasta juontaja ei halunnut myöskään keskustella. Joskus Sauri pyysi soittajaa soittamaan ohjelmaan parin viikon kuluttua uudelleen ja kertomaan, miten elämä on edistynyt. Pekka Sauri opasti soittajaa usein ottamaan itse yhteyttä asianomaisiin viranomaispalveluihin. Juontaja piti myös päiväkirjaa soitoista. Yhden 3,5 tunnin ohjelman aikana ehti noin 40 ihmistä soittaa ohjelmaan.
Tyypillisiä ihmisten ongelmia olivat ihmissuhdevaikeudet, seksuaalisuus, lääkeriippuvuudet, alkoholismi ja muut päihteet, niiden sekakäyttö ja rahahuolet. Jokunen soittaja kertoi jopa ongelmakseen riippuvuuden ohjelmasta. Yölinjalle kuuntelijoille tuli tutuksi muutamia vakiosoittajia (esimerkiksi nimimerkit "Petri Anjalankoskelta", "Eine" sekä "Klunssila Rovaniemeltä"). He soittivat ohjelmaan useita kertoja.
Ohjelmaan oli myös mahdollista lähettää postia. Jokaisessa ohjelmassa Pekka Sauri luki muutaman lukijakirjeen ja kommentoi niitä. Soittajilla oli myös mahdollista antaa kommenttia luettuihin kirjeisiin.
[muokkaa] Pilapuhelut
Kautta aikojen ohjelmaan on soittanut ihmisiä, jotka keskustelivat fiktiivisistä elämäntilanteista. Muun muassa itsemurhan suorassa ohjelmassa tehnyt soittaja ei ollut aito tapaus. Pekka Sauri ei pyrkinyt sinänsä estämään heidän soittojaan. Heilläkin oli syynsä ja motiivinsa sellaiseen.
1990-luvun lopulla yhä yleisemmiksi muodostuivat pilapuhelut, joita etenkin ohjelman viimeisinä vuosina oli lähes joka lähetyksessä. Monesti äänessä olivat kotibileiden nuoret, joista Saurin kertoman mukaan ei kuitenkaan ollut varsinaiseksi häiriöksi asti.
[muokkaa] TV-kokeilu
Yölinja-formaattia kokeiltiin myös televisiossa loka-joulukuussa vuonna 1992 Kolmoskanavalla. Ohjelmassa Pekka Sauri istui tuolissa öinen ikkuna taustanaan keskustellen, kuunnellen ja nyökytellen, kun ihmiset soittivat hänelle elämästään. Ohjelmaa esitettiin ainoastaan muutamia kertoja ennen sen lopettamista.
[muokkaa] Ohjelman loppuminen
Ohjelma lopetettiin Yleisradion suuren kanavauudistuksen yhteydessä vuoden 2002 lopulla. Yhtiö ilmoitti syyksi, ettei heidän tehtävänään ole tarjota psykologisia palveluja. Kuudentoista vuoden aikana kuultiin noin 12 500 keskustelua.
Syksyllä 2004 Sauri julkaisi ohjelmassa keskusteltuja aiheita käsittelevän kirjan Yölinjalla — Selviytyjän käsikirja.
[muokkaa] IRC chat
Ohjelmalla oli irkissä oma vannoutunut fanijoukkonsa, joka kokoontui seuraamaan ja kommentoimaan lähetystä #yölinja-, #yölinja2- ja #pekkasauri -keskustelukanaville.
Myös Pekka Sauri vieraili henkilökohtaisesti suositulla #yölinja-kanavalla 25. huhtikuuta 2000. Paikalla oli parhaimmillaan noin 500 keskustelijaa. Pekka Sauri vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin noin kahden tunnin ajan. [1]. Ihmiset olivat kuulleet Saurin studion tuolin narisevan lähetyksissä ajoittain, joten kiitokseksi vierailusta keskustelukanavan osallistujat ostivat ja lähettivät Pekka Saurille pullon aseöljyä tuolin öljyämiseen.
[muokkaa] Kirjat
- Sauri, Pekka (2004): Yölinjalla - Selviytyjän käsikirja. WSOY. ISBN 951-0-29013-0.
