Asteroidi

Wikipedia

Noin 50 kilometrin mittainen asteroidi 243 Ida ja sen pieni kuu Dactyl.

Asteroidin 2004 FH maapallon ohilento. Kuvassa vilahtaa myös satelliitti.

Asteroidi (kreik. aster, tähti ja -eides, muotoinen) on planeettaa pienempi ja meteoroidia isompi kivimäinen kappale, joka kiertää Aurinkoa. Asteroideja kutsutaan myös pikkuplaneetoiksi tai planetoideiksi. Suurin osa asteroideista sijaitsee 2,8 AU:n päässä Auringosta sijaitsevalla asteroidivyöhykkeellä. Asteroideiksi lasketaan myös transneptuniset kohteet. Asteroidit ovat muodoltaan epäsäännöllisiä, sillä niiden painovoima ei ole riittävä muodostamaan niistä säännöllisen pallomaisia. Monet asteroidit ovat lähinnä kivistä ja pölystä koostuvia kasoja. Asteroidien alarajana pidetään noin 10–50 metriä. Suurin asteroidivyöhykkeen asteroideista on Ceres, joka on läpimitaltaan noin 1000 kilometriä. Se on ensimmäinen löydetty asteroidi, löytäjänä Piazzi uudenvuodenyönä vuonna 1801.

Asteroideja on numeroitu nykyään 120 000, ja uusia löydetään noin 4000 asteroidin kuukausivauhdilla. Monien planeettojen pienet kuut ovat kiertoradalle siepattuja asteroideja. Joillain asteroideilla on kuita.

Pieni osa asteroidivyöhykkeen ulkopuolisista asteroideista uhkaa törmätä Maahan. Erotukseksi meteoroideista, jotka Maan ilmakehään iskeytyessään yleensä hajoavat suurimmaksi osaksi, voivat asteroidit selvitä lähes sellaisenaan pinnalle asti ja aiheuttaa suurta tuhoa. Asteroidin törmätessä maahan se kaasuuntuu törmäyskitkan kuumentaessa sen nopeasti, ja tämä kaasu leviää räjähdyksenä ympäristöön. Asteroiditörmäys aiheuttaa pahimmillaan maailmanloppumaisen katastrofin Maassa, jossa suuri osa elämästä pyyhkiytyy pois. Pienemmät törmäykset voivat aiheuttaa suurkaupungin tai valtion kokoisella alueella suurta tuhoa.

Asteroideja tutkimalla saadaan tietoa aurinkokuntamme synty- ja varhaisvaiheista sillä useimpien asteroidien uskotaan olevan hyvin vanhoja. Jotkut asteroidit ovat sammuneita komeettoja. Suomalaiset löysivät asteroideja paljon 1930- ja 1940-lukujen taitteessa Yrjö Väisälän johdolla.

Katso Luettelo Väisälän löytämistä asteroideista

Sisällysluettelo

1 Fyysiset ominaisuudet
2 Asteroidien luokittelu
3 Asteroidien nimeäminen
4 Suurimmat tunnetut asteroidit Neptunuksen radan sisällä
5 Katso myös

[muokkaa] Fyysiset ominaisuudet

Asteroidien koostumus vaihtelee kivisestä ja metallisesta jäiseen ja niiden seoksiin. Raja asteroidien ja komeettojen välillä ei ole selvä. Asteroidivyöhykkeellä kiertää kappaleita, joissa tumma kuona peittää jäistä ydintä. Joskus niistä purkautuu kaasua kuten komeetoista. Mitä kauempana Auringosta kohde sijaitsee, sitä suurempi on tavallisesti jään osuus. Asteroidit ovat lähes kokonaan kivisiä tai metallisia; komeetat puolestaan koostuvat lähestulkoon kokonaan jäästä ja pienistä määristä kiveä. Asteroidit muistuttavat meteoriitteja koostumukseltaan. Asteroidien pinnalla on kraattereita ja pölyä, ja pienten asteroidien rakenne on monesti löyhähkö, pöly- ja kivikasamainen. Asteroidin läpimitta on vähintään 10 metriä, pienemmät kappaleet ovat meteoroideja. Joidenkin mielestä tämä raja kulkee 50 tai 200 metrissä. Osa asteroideista on suurempien kappaleitten pirstaleita.

Asteroidivyöhykkeellä on asteroideja kaikkiaan 2,3x10²¹ kg tai 3% Kuun massasta. Cereksen massa (940 -- 950x10¹⁸ kg) on 40% asteroidivyöhykkeen kokonaismassasta. Seuraavat kolme asteroidia nostavat yhteisen massan 66%:iin: 4 Vesta (12%), 2 Pallas (9%) ja 10 Hygiea (4%). Tämän jälkeen 511 Davida (1.6%), 704 Interamnia (1.4%) ja 3 Juno (1,2%) lisäävät 4% kokonaismassaan.

[muokkaa] Asteroidien luokittelu

Asteroidit voidaan jakaa eri ryhmiin kiertoratojensa tai koostumuksensa mukaan.

Asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin ratojen välissä sijaitsee valtaosa asteroideista.
Troijalaiset asteroidit kiertävät Jupiterin radalla. Myös muilla planeetoilla on troijalaisia.
Transneptunisten kohteiden (Neptunuksen ulkopuolisten) keskimääräinen etäisyys Auringosta on yli 30 AU. Useimmat transneptuniset kohteet ovat asteroideja, mutta sisältävät enemmän jäätä kuin asteroidivyöhykkeen asteroidit. Komeetat koostuvat jo pääosin jäästä.
- Kuiperin vyöhyke sijaitsee 30–50 AU:n etäisyydellä Auringosta. Siihen voidaan lukea kuuluvaksi Pluto ja sen kuu Kharon sekä joukko pienempiä tunnettuja kappaleita.
- Oortin pilvi on vyöhyke, joka sijaitsee 50 000–100 000 AU:n etäisyydellä Auringosta. Se sisältää hyvin runsaasti komeettoja, joista eräiden kiertoradat ovat alkaneet poiketa aurinkokunnan sisäosiin.

Asteroidiluokat koostumuksen mukaan. Asteroidit luokitellaan siten että suurimman osan, 75% asteroideista katsotaan kuuluvan hiilipitoiseen luokkaan C. Cereksessä joka kuuluu luokkaan C/G, on 25% vettä, oliviinia ja hiiltä sekä kiillettä.

[muokkaa] Asteroidien nimeäminen

Asteroidille annetaan ensin väliaikainen nimi esim. 2005 FH, seuraavaksi numero esim. 433, lopulta nimi esim. Ceres.

[muokkaa] Suurimmat tunnetut asteroidit Neptunuksen radan sisällä

Nimi	Läpimitta (km)	Keskietäisyys (AU)	Löydetty	Löytäjä
1 Ceres	975×909	2,766	1. tammikuuta 1801	Piazzi, G.
4 Vesta	578×560×458	2,361	29. maaliskuuta 1807	Olbers, H. W.
2 Pallas	570×525×500	2,773	28. maaliskuuta 1802	Olbers, H. W.
10 Hygiea	407	3,136	12. huhtikuuta 1849	de Gasparis, A.
511 Davida	326	3,170	30. toukokuuta 1903	Dugan, R. S.
704 Interamnia	317	3,067	2. lokakuuta 1910	Cerulli, V.
52 Europa	300	3,099	4. helmikuuta 1858	Goldschmidt, H.
624 Hektor	370×195	5,203	10. helmikuuta 1907	Kopff, A.
3 Juno	290×240×190	2,668	1. syyskuuta 1804	Harding, K. L.
87 Sylvia	261	3,490	16. toukokuuta 1866	Norman Robert Pogson
31 Euphrosyne	256	3,148	1. syyskuuta 1854	Ferguson, J.
15 Eunomia	255	2,644	29. heinäkuuta 1851	de Gasparis, A.
16 Psyche	253	2,919	17. maaliskuuta 1851	de Gasparis, A.
65 Cybele	237	3,437	8. maaliskuuta 1861	Tempel, E. W.
324 Bamberga	228	2,682	25. helmikuuta 1892	Palisa, J.
24 Themis	228	3,129	5. huhtikuuta 1853	de Gasparis, A.