Carolinankoira

Wikipedia

Carolinankoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Yhdysvallat
Määrä	Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika	ikivanha
Alkuperäinen käyttö	villikoira, paariakoira
Nykyinen käyttö	seurakoira, paimenkoira, metsästyskoira
Elinikä	10-12 vuotta
Muita nimityksiä	Carolina Dog, Carolinahund, American Dingo, Dixie Dingo, North American Native Dog, Indian's Dog, Ol' Yaller, Yaller Dog, Yellow Dog
FCI-luokitus	ei
Ulkonäkö
Paino	13,5-27 kg
Säkäkorkeus
Väritys	inkivääri

Carolinankoira on villikoira, joka löydettiin 1970-luvun lopulla.^[1] Se eli eristyneillä pitkäneulasmäntyjä ja sypressejä kasvaneilla rämeillä Yhdysvaltojen kaakkoisosissa.

Sisällysluettelo 1 Ulkonäkö 2 Luonne ja käyttäytyminen 3 Alkuperä 4 Viitteet 5 Lähteet

[muokkaa] Ulkonäkö

Jotkin muinaiset maalaukset ja Yhdysvaltojen alkuperäisten asukkaiden kivitaide kuvaavat koiria, jotka muistuttavat ulkoisesti carolinankoiria. Carolinankoiralla on myös inkiväärin värinen karvapeite, jota esiintyy muilla villikoirilla kuten australialaisella dingolla ja Korean alkuperäisrodulla, koreanjindonkoiralla.^[2] Asiantuntijat ovat sanoneet, että carolinankoiraa on ilmeisesti mahdoton erottaa jindonkoirasta. Myös alkuperäisten amerikkalaisten koirien fossiileilla on samankaltainen luustorakenne kuin carolinankoiralla. Brisbin löysi yhtäläisyyksiä 2000 vuotta vanhojen kallojen ja nykyisen rodun edustajien kallojen välillä, mutta totesi lopuksi, että oli myös liian paljon eroavaisuuksia, jotta mitään yhteyksiä voitaisiin todistaa.^[3] Tämän lisäksi käyttäytyminen ja DNA-testit ovat viitanneet rotujen välisiin yhteyksiin.

[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen

Carolinankoiran kiehtova piirre on sen kesyttömyys, jollaista ei olla aiemmin kotikoirilla tavattu. 1980-luvulla suurosa rodunedustajista otettiin kiinni tutkimuksia varten. Nartuilla oli juoksuaika kolmesti vuodessa lyhyin aikavälein, mikä johti kausittaiseen lisääntymiskiertoon kun pentuja oli runsaasti.^[4] Brisbin huomasi, että tämä mitä todennäköisimmin varmisti nopean lisääntymisen, ennen kuin taudit ehtisivät verottaa kantaa. Jotkin kantavat koirat myös kaivoivat pesiä, joihin voisivat synnyttää. Synnytyksen jälkeen tai kantoaikana narttu työnsi varovasti hiekkaa kuonollaan peittääkseen ulosteensa. Koirat myös kaivoivat maahan "kuonokuoppia" eli satoja pieniä reikiä, joihin niiden kuonot mahtuivat juuri sopivasti. Nartut kaivoivat niitä enemmän kuin urokset.^[5]

Laumakäyttäytyminen oli myös ainutlaatuista. Metsästäessään carolinankoirat käyttivät tehokasta ajuemuodostelmaa. Ne liikkuivat piiskamaisesti ajaessaan takaa käärmeitä. Luonnossa rotu elää suomaisella, harvasti asutulla seudulla kulkukoirien usein suosimien väkirikkaiden alueiden sijaan.

[muokkaa] Alkuperä

Tri I. Lehr Brisbin Jr., vanhempi ekologian tutkija Georgian yliopistossa Savannah-joen ekologisessa laboratoriossa, löysi carolinankoiran työskennellessään Savannah-joella. Horace, isännätön ruskeavalkoinen koira, vaelteli alueen rajoilla ja herätti Brisbinin kiinnostuksen. Brisbin, joka oli nähnyt monia maalaiskoiria kytkettyinä kuistien taakse ja kiinni koirankoppeihin, oletti sen olleen vain tavallinen kulkukoira. Monet näistä koirista kuljeksivat metsissä ja olisivat voineet joutua ihmisten ansoihin, ja Brisbin alkoi ihmetellä, miten moni niistä eli villinä. Hän meni aavistuksensa johdattamana tarhalle ja yllättyi koiran dingomaisesta ulkonäöstä.^[6]

Alustavat DNA-testit osoittivat mahdolliseksi yhteyden alkukantaisten koirien ja carolinankoiran välillä. Brisbin ilmoitti: "Me toimme ne pois metsistä sen perusteella miltä ne näyttivät, ja jos ne olivat vain koiria niiden DNA:n pitäisi olla koirien sukupuun loppupäässä. Mutta se ei ole. Se löytyy sukupuun juurista, missä esiintyy hyvin alkukantaisia koiria." Tämä ei ollut lopullinen lausunto, mutta se herätti kiinnostusta laajempiin DNA-testeihin.^[7]

Carolinankoiria voivat rekisteröidä American Rare Breed Association^[8] ja United Kennel Club.^[9] ARBA luokittelee rodun ryhmään "Pystykorvat ja primitiiviset rodut", johon kuuluvat alkukantaisista koirista esimerkiksi dingo ja kaanaankoira. UKC määrittelee carolinankoiran paariakoiraksi luokkaan, johon kuuluuvat muun muassa afrikkalainen basenji ja thai ridgeback. Tyyppimääritelmiä "paariakoira" ja "primitiivinen" käytetään kinologiassa vaihtovuoroisesti.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Weidensaul, Scott. "Tracking America’s First Dogs", Smithsonian Magazine, 1999-03-01. Retrieved on 2006-10-11.
2. ↑ Mlot, Christine. Stalking the Ancient Dog. NetPets. Retrieved on 2006-10-15.
3. ↑ Weidensaul, Scott. "Tracking America’s First Dogs", Smithsonian Magazine, 1999-03-01. Retrieved on 2006-10-11.
4. ↑ Handwerk, Brian. "Did Carolina Dogs Arrive With Ancient Americans?", National Geographic News, 2003-03-11. Retrieved on 2006-10-11.
5. ↑ Primitive Dogs Of The Southeast. University of Georgia (2001-04-13). Retrieved on 2006-10-15.
6. ↑ Handwerk, Brian. "Did Carolina Dogs Arrive With Ancient Americans?", National Geographic News, 2003-03-11. Retrieved on 2006-10-11.
7. ↑ Handwerk, Brian. "Did Carolina Dogs Arrive With Ancient Americans?", National Geographic News, 2003-03-11. Retrieved on 2006-10-11.
8. ↑ American Rare Breed Association. Retrieved on 2006-10-15.
9. ↑ United Kennel Club. Arienne Associates (1996). Retrieved on 2006-10-15.

[muokkaa] Lähteet

• Weidensaul, Scott. "Tracking America’s First Dogs", Smithsonian Magazine, 1999-03-01. Retrieved on 2006-10-11. (englanniksi)
• Handwerk, Brian. "Did Carolina Dogs Arrive With Ancient Americans?", National Geographic News, 2003-03-11. Retrieved on 2006-10-11. (englanniksi)
• Mlot, Christine. Stalking the Ancient Dog. NetPets. Retrieved on 2006-10-15.
• Primitive Dogs Of The Southeast. University of Georgia (2001-04-13). Retrieved on 2006-10-15.
• American Rare Breed Association. Retrieved on 2006-10-15.
• United Kennel Club. Arienne Associates (1996). Retrieved on 2006-10-15.