Celesta
Wikipedia
Celesta (latina: caelestis, taivaallinen) on kosketinsoitin, jota käytetään toisinaan sinfoniaorkestereissa. Siinä on pianon koskettimisto ja koneisto (jossa vasarat lyövät metallisia levyjä), mutta ääni muistuttaa kellopelin ääntä. Soittimen patentoi Auguste Mustel vuonna 1886 Pariisissa.
Suureen orkesteritekstuuriin celesta helposti peittyy heikkoäänisenä soittimena. Celestan ääniala on useimmiten 4-5 oktaavia, josta matalin ääni on usein c1. Celesta notatoidaan basso- ja diskanttiavaimille, mutta se soi oktaavin kirjoitettua korkeammalta. Elektronisesti vahvistetun celestan ääntä voidaan vahvistaa.
Muun muassa Giacomo Puccini ja Richard Strauss käyttää Celestaa oopperoissan ja Gustav Mahler sinfonioissaan. Pjotr Tšaikovskin säveltämä Pähkinänsärkijä (1892) lienee yksi varhaisimmista teoksista, jossa on käytetty celestaa.
