Kongon demokraattinen tasavalta

Wikipedia

République Démocratique du Congo
lippu vaakuna
Valtiomuoto
Presidentti Pääministeri	Joseph Kabila Antoine Gizenga
Pääkaupunki	Kinshasa
Muita kaupunkeja	Lubumbashi, Mbuji-Mayi, Kananga, Kisangani
Pinta-ala  – josta sisävesiä	2 344 858 km² (sijalla 12) 3,3 %
Väkiluku (2006)  – väestötiheys  – väestönkasvu	62 661 000 (sijalla 20) 27,8 / km² 3,07 % (2006)
Viralliset kielet	ranska kongo (kansallinen) lingala (kansallinen) luba (kansallinen) swahili (kansallinen)
Valuutta	Kongon frangi (CDF)
BKT (2003)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 77 35,798 miljardia USD (arvio) 673 USD
HDI (2003)	0,385 (sijalla 167)
Elinkeinorakenne	maatalous 55 %, palvelut 34 %, teollisuus 11 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1...+2 ei käytössä
Itsenäisyys  – Belgiasta	30. kesäkuuta 1960
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+243
Motto	Justice - Paix - Travail (Oikeus - rauha - työ)
Kansallislaulu	Debout Congolais

Kongon demokraattinen tasavalta, jonka nimi oli Zaire välillä 1971–1997, on maa Keski-Afrikassa. Maasta on käytössä myös nimet Kinshasan Kongo ja Kongo-Kinshasa maan pääkaupungin mukaan erotuksena Kongon tasavallasta eli Brazzavillen Kongosta. Sen naapurimaat ovat Kongon tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Sudan, Uganda, Ruanda, Burundi, Sambia ja Angola. Maalla on pieni rantakaistale Guineanlahdella.

Kongon demokraattisen tasavallan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kongolainen tai kinshasankongolainen.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Esihistoria 1.2 Paikalliset kuningaskunnat 1.3 Siirtomaaorjuuden aika 1.4 Itsenäisyyden aika 2 Maantiede 3 Maakunnat 4 Väestö 4.1 Etniset ryhmät 4.2 Kielet 5 Politiikka 5.1 2006 vaalit 6 Talous 6.1 Merkittävimmät luonnonvarat 6.2 Merkittävimmät vientituotteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Kongon demokraattisen tasavallan historia

[muokkaa] Esihistoria

2000 eaa. lähtien noin 500-luvulle saakka bantuja vaelsi nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alueelle luoteesta alueella asuneiden pygmien sekaan ja tilalle. Myöhemmät kansanvaellukset pohjoisesta Sudanista ja Itä-Afrikasta lisäsivät kansojen kirjoa alueella. Bantut toivat mukanaan Länsi-Afrikasta raudantekotaidon ja viljelymenetelmiä sekä -lajikkeita.

[muokkaa] Paikalliset kuningaskunnat

Kongon demokraattisen tasavallan alueella on kehittynyt omaperäisiä kulttuureja. Kongo-joen alajuoksulla syntyi 1100-luvulta alkaen joukko kaupunkivaltioita, joiden yhteenkasaumasta muodostui Kongon kuningaskunta, joka oli voimissaan 1300-luvun lopulta melkein 1800-luvun loppuun. Maan itäosassa, Lualaba-joen varrella alkoi kehittyä 400-luvulla Upembaksi kutsuttu yhteiskunta, josta merkittävä Luban kuningaskunta sai alkunsa. Tämä keskushallintoinen kuningaskunta vallitsi maan kaakkoisosassa 1500-luvulta 1800-luvun loppuun. Myös Ruandan, Lundan ja Chokwen kuningaskunnat ovat vaikuttaneet alueella, joskin niiden merkitys on suurempi naapurimaissa, minne ne suurimmaksi osaksi sijoittuivat.

[muokkaa] Siirtomaaorjuuden aika

Ensimmäinen eurooppalainen tutkimusmatkailija, joka purjehti Kongoon oli portugalilainen Diego Cão. Hänen vaikutuksestaan Kongon kuningas Afonso I kääntyi kristinuskoon ja avasi maan kaupalle ja muulle eurooppalaiselle vaikutukselle. Kongoa ei kuitenkaan yritetty kolonisoida ennen kuin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin Belgian kuningas Leopold II perusti Kongon vapaavaltion brittiläisen tutkimusmatkailija Henry Stanleyn avulla. Leopold II sai Kongon alueen virallisesti haltuunsa Berliinin konferenssissa 1885. Hänen motiivinsa olivat taloudelliset. Kongosta oli saatavilla luonnonkumia, jota uusi kumiteollisuus tarvitsi. Siirtomaata hallittiin poikkeuksellisen julmalla terrorilla, jotta epäinhimillistetyt alamaiset hankkisivat mahdollisimman paljon kumia isännilleen.

Vuonna 1908 Belgian valtio otti haltuun siirtomaan, joka oli ollut siihen saakka kuninkaan yksityistä omaisuutta. Belgialaiset pyrkivät tekemään Kongosta mallisiirtomaan kehittämällä terveydenhuoltoa, koulujärjestelmää ja yhteiskunnan infrastruktuuria rakentamalla rautateita, kaivoksia ja satamia. Käytännössä kuitenkin terrori jatkui monessa osassa maata. Lisäksi valta oli yhä siirtomaaisäntien käsissä, eivätkä kongolaiset voineet itse vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Siirtomaavallan aika oli tuhoisa Kongon väestölle. Pakkotyön, sotien, nälän, tautien ja syntyvyyden vähentymisen takia alueen väestö puolittui arviolta kahdestakymmenestä miljoonasta kymmeneen miljoonaan. Siirtomaahallinnon harjoittama hirmuvalta täytti siis kansanmurhan mittasuhteet.

[muokkaa] Itsenäisyyden aika

Kongo itsenäistyi Belgiasta rauhanomaisesti vuonna 1960, joskin Belgia puuttui vielä pitkään sen sisäpolitiikkaan. Maassa pidettiin vaalit, jonka voitti MNC (Kongon kansallisliike), jonka johtajasta Patrice Lumumbasta tuli ensimmäinen pääministeri. Presidentiksi tuli Joseph Kasa-Vubu ABAKO:sta. Pian itsenäisyyden jälkeen Katangan maakunta yritti erota Moise Tshomben johdolla ja Belgian tuella, mutta yritys epäonnistui. Maa ajautui poliittisesti epävakaaseen tilaan, joka jatkui viisi vuotta. Eri puolilla maata virisi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä, jotka kaikki kukistettiin ulkovaltojen ja YK:n tuella.

1965 armeijan luutnantti Joseph-Désiré Mobutu, joka tunnetaan paremmin myöhemmällä nimellään Mobutu Sese Seko, kaappasi vallan ja perusti yksipuoluejärjestelmän. Mobutun hallintoa on syytetty ihmisoikeuksien rikkomisesta, sorrosta, henkilökultista ja rehottavasta korruptiosta. Mobutu itse kähvelsi miljardeja ulkomaisille pankkitileille.

Neuvostoliiton luhistuminen pakotti Mobutun muuttamaan politiikkaansa demokraattiseen suuntaan, mutta tosiasiassa muutokset olivat vain näennäisiä, eikä hän luopunut vallasta. 1994 Ruandan kansanmurhaa paenneet pakolaiset saattoivat Kongon itäosan sekasorron valtaan. Siellä jo 1960-luvulla ilman menestystä kapinoinut Lawrence Kabila käytti tilaisuuden hyväkseen ja onnistui syöksemään Mobutun vallasta vuonna 1997. Tilanne kuitenkin pahentui seuraavana vuonna, kun Ugandan ja Ruandan tukemat kapinalliset aloittivat sotatoimet, kun taas Zimbabwe, Angola, Namibia, Tšad ja Sudan tukivat Kabilan hallintoa. Tulitauosta sovittiin 1999, mutta sotatoimet jatkuivat senkin jälkeen.

Laurent Kabila murhattiin vuonna 2001, minkä jälkeen hänen poikansa Joseph Kabila otti vallan. Rauhansopimus solmittiin uuden presidentin johdolla 2002 Etelä-Afrikassa ja maahan perustettiin siirtymäajan hallitus, jonka tehtävänä on laatia uusi perustuslaki ja valaa pohja demokratialle.

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Kongon demokraattisen tasavallan maantiede

Kongon demokraattinen tasavalta sijaitsee päiväntasaajalla ja sen pinta-ala on 2 345 410 neliökilometriä, josta 3,3 prosenttia on vettä. Maa sijaitsee pääosin Afrikan sydämessä Kongo-joen altaassa ja se on sademetsävaltio.

Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupunki on Kinshasa.

Kongon demokraattisella tasavallalla on rantaviivaa vain 37 kilometriä, vaikka se sijaitsee Atlantin valtameren rannikolla. Valtion itärajan muodostaa Itä-Afrikan hautavajoaman läntinen haara vuoristoineen. Valtion läpi virtaava Kongo-joki on koko Afrikan toiseksi pisin joki ja Amazonin jälkeen vesimäärältään maailman suurin.

Koko valtio sijaitsee kuumalla ilmastovyöhykkeellä, eli maan ilmasto on trooppinen ja kostea. Sateiden vähentyessä maan reuna-alueilla kasvillisuus muuttuu savanniksi. Muuten Kongon demokraattinen tasavalta kuuluu kokonaan sademetsävyöhykkeeseen.

[muokkaa] Maakunnat

Vuonna 2005 esitetyn perustuslain mukaan Kongo on jaettu 25 maakuntaan ja yhteen itsenäiseen kaupunkiin (Kinshasa). Vanhan perustuslain mukaan maakuntia oli kymmenen sekä Kinshasa. Vanhat maakunnat on pilkottu pienemmiksi uudessa jaossa, jossa on myös otettu huomioon alueiden kulttuurillinen ja väestöllinen jakauma.

	Maakunta	Pääkaupunki	Hallinnon kieli
1.	Kinshasa	Kinshasa	ranska, lingala
2.	Keski-Kongo	Matadi	kituba
3.	Kwango	Kenge	kituba
4.	Kwilu	Kikwit	kituba
5.	Mai-Ndombe	Inongo	kituba
6.	Kasai	Luebo	luba
7.	Lulua	Kananga	luba
8.	Itä-Kasai	Mbuji-Mayi	luba
9.	Lomami	Kabinda	luba
10.	Sankuru	Lodja	luba
11.	Maniema	Kindu	swahili
12.	Etelä-Kivu	Bukavu	swahili
13.	Pohjois-Kivu	Goma	swahili
14.	Ituri	Bunia	swahili
15.	Ylä-Uele	Isiro	lingala
16.	Tshopo	Kisangani	swahili
17.	Ala-Uele	Buta	lingala
18.	Pohjois-Ubangi	Gbadolite	lingala
19.	Mongala	Lisala	lingala
20.	Etelä-Ubangi	Gemena	lingala
21.	Equateur	Mbandaka	lingala
22.	Tshuapa	Boende	lingala
23.	Tanganyika	Kalemie	swahili
24.	Ylä-Lomami	Kamina	luba
25.	Lualaba	Kolwezi	swahili
26.	Ylä-Katanga	Lubumbashi	swahili

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Etniset ryhmät

Kongossa asuu yli 200 eri etnistä ryhmää, joista suurin osa kuuluu bantuihin. Kongon väestöjakauma on seuraavanlainen:

• lubat 18%
• kongot 16,1%
• mongot 13,5%
• ruandat 10,3%
• zandet 6,1%
• bangit ja ngalet 5,8%
• muita 30,2%

[muokkaa] Kielet

Kongossa puhutaan yli 200 eri kieltä. Väestön moninaisuuden johdosta Kongossa käytetään useampia välikieliä etnisten ryhmien väliseen viestintään.

Maan virallinen kieli on ranska, jota puhuu noin 25 prosenttia väestöstä, mutta sujuvasti sitä puhuu vain murto-osa.

Lisäksi Kongolla on neljä kansallista kieltä: kongo, lingala, luba ja swahili. Alueellisesti kielet jakautuvat siten, että kongoa puhutaan maan koillisosassa, lingalaa pohjoisosassa, lubaa keskiosassa ja swahilia idässä ja etelässä. Pääkaupungin Kinshasan kieli on lingala, mutta muitakin kansallisia kieliä puhutaan siellä siirtolaisuuden seurauksena.

Kieli	Äidinkieli	Opittu kieli	Yhteensä
Kikongo	6 %	11 %	17 %
Lingala	5 %	21 %	26 %
Luba	8 %	8 %	16 %
Swahili	12 %	29 %	41 %

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Kongon demokraattisen tasavallan politiikka

Kongon demokraattinen tasavalta on sisällissodassa, joka virallisesti päättyi 2003, mutta väkivaltaisuudet jatkuvat edelleen etenkin maan itäosassa. YK:n rauhanturvaajia surmattiin alueella helmikuussa 2005. Maata johtaa diktaattori Joseph Kabila. 18.-19. joulukuuta 2005 järjestettiin YK:n tarkkailema kansanäänestys perustuslakiluonnoksesta. Se hyväksyttiin 84,31 prosentin kannatuksella. Presidentin- ja parlamenttivaalit järjestettiin vuonna 2006.

[muokkaa] 2006 vaalit

Yli 25 miljoonaa Kongon demokraattisen tasavallan asukasta on rekisteröitynyt äänestämään presidentti- ja parlamenttivaaleissa. Vaalien ensimmäinen kierros pidettiin Presidentinvaalit pidettiin 30. heinäkuuta. Koska yksikään presidenttiehdokkaista ei saanut yli puolta äänistä, vaaleissa pidettiin toinen kierros 29. lokakuuta. Presidentinvaalien toiselle kierrokselle selvisivät istuva presidentti Joseph Kabila (44,8 % äänistä) ja istuva varapresidentti Jean-Pierre Bemba (20,0 %). Toisen kierroksen vaalin voitti Joseph Kabila 58,1 prosentilla äänistä. Eniten ääniä Kabila sai maan swahilinkielisestä itäosasta, josta hän on kotoisin. Jean-Pierre Bemba oli suositumpi maan länsiosassa.

Tulosten julistamisen jälkeen Bemba esitti epäilyksiä vaalivilpistä, ja hänen kannattajansa mellakoivat pohjoisen suurissa kaupungeissa. Korkein oikeus kuitenkin vahvisti vaalituloksen, ja Bemba lupasi kunnioittaa sitä.

Keski-Kongossa presidentti Kabilan koalitioon kuuluva Jacques Mbadu Nsitu voitti kuvernöörinvaalit, vaikka kyseisessä maakunnassa oppositio on enemmistönä. Oppositio syytti viranomaisia vaalivilpistä. Oppositioon kuuluva Bundu dia Kongo järjesti mielenosoituksia Keski-Kongon kaupungeissa tammi-helmikuun vaihteessa 2007, joissa kuoli arvioiden mukaan 96 ihmistä, kun poliisi ja armeija avasivat tulen mielenosoittajia kohti.

[muokkaa] Talous

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• koboltti
• kupari
• kadmium
• timantit
• öljy
• kulta
• hopea
• sinkki
• mangaani
• tina
• rautamalmi
• kivihiili
• vesivoima

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• kupari
• timantit

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Democratic Republic of the Congo Wikitravelissa (englanniksi)
• Kongon pygmien kulttuuri, musiikki ja kuvat