Domitianus

Wikipedia

Titus Flavius Domitianus (24. lokakuuta 51 — 18. syyskuuta 96) oli Rooman keisari vuosina 81—96. Hän oli melko kyvykäs hallitsija, mutta luonteeltaan epämiellyttävä.

Domitianus oli 18-vuotias, kun hänen isänsä Vespasianus teki onnistuneen sotilasvallankaappauksen ja nousi Rooman keisariksi. Domitianus toivoi pääsevänsä osalliseksi isänsä keisarillisesta vallasta, mutta joutui pettymyksekseen pian huomaamaan, että hänelle tarjottiin vain erilaisia hienoja arvonimiä, mutta ei todellista valtaa. Erityisen katkeraksi hän tuli siitä, että hän ei saanut tilaisuutta hankkia sotilaallista kunniaa.

Kun Vespasianus kuoli vuonna 79, nousi Domitianuksen isoveli Titus keisariksi. Jälleen Domitianukselle jaettiin erilaisia kunnianosoituksia, mutta ei valtaa. Tässä vaiheessa hän alkoi jo olla niin katkera, että syytti Titusta Vespasianuksen testamentin väärentämisestä. Domitianus näet uskoi, että isän tarkoitus oli ollut siirtää valta molemmille pojille, yhtä suurin valtaoikeuksin.

Tituksen hallintokausi kesti vain kaksi vuotta, sillä hän kuoli vuonna 81. Tituksella ei ollut poikia, joten Domitianuksesta tuli keisari. Näin hänelle tarjoutui vihdoinkin tilaisuus hankkia sotilaallisia saavutuksia. Hän saavuttikin pian joitakin voittoja Germaniassa, ja juhlisti asiaa ottamalla lisänimen Germanicus. Sen sijaan sotaretket Daakian kuningas Decebalusta vastaan sujuivat huonommin. Domitianuksen sodanjohtotaidoista voitaneen sanoa, että hänellä oli enemmän innostusta kuin taitoa.

Domitianuksen ansiot siviilihallinnon puolella ovat sotilaallisia ansioita suuremmat. Historioitsija Theodor Mommsen on jopa sanonut, että Domitianus oli yksi Rooman historian parhaista hallintomiehistä. Domitianus seurasi tarkkaan virkamiestensä toimintaa ja rankaisi ankarasti väärinkäytöksiin syyllistyneitä.

Domitianus oli merkittävä rakennuttaja. Hän mm. kunnosti Rooman Capitolium-kukkulalla sijainneen Juppiterin temppelin. Lisäksi hän tarjosi kansalle runsaasti sirkushuveja ja urheilukilpailuja. Hänen aloitteestaan alettiin Roomassa järjestää ns. Capitoliumin kisoja, joiden malli oli otettu Kreikan olympialaisista.

Valitettavasti Domitianuksen kyvyt alkoivat vähitellen jäädä hänen huonojen luonteenpiirteidensä varjoon. Hänestä tuli yhä despoottisempi ja epäluuloisempi. Hän halveksui avoimesti senaattia ja siirtyi yhä enemmän hallitsemaan omien suosikkiensa välityksellä. Tämä luonnollisestikin johti siihen, että häntä vastaan syntyi useita salaliittoja. Domitianus vastasi perustamalla tiedustelu- ja urkintaverkoston. Pienikin epäilys keisarin vastaisesta vehkeilystä riitti kuolemantuomion langettamiseen.

Domitianuksen hallintokauden loppuaika oli pelon sävyttämää. Keisari pelkäsi salamurhaajia ja kaikki muut pelkäsivät keisarin vihaa. Lopulta vuonna 96 keisarin lähipiirissä syntyi salaliitto. Jopa hänen vaimonsa väitetään osallistuneen siihen. Keisarin murhaaminen annettiin erään Stefanus nimisen entisen orjan tehtäväksi. Mutta Domitianus ei ollut helppo murhattava. Stefanuksen ja Domitianuksen välinen kamppailu oli niin raju, että molemmat menettivät siinä henkensä.

Historiallisten lähteiden epäluotettavuus tekee Domitianuksen hallintokauden arvioinnista vaikeaa. Tärkeimmät tietolähteet ovat historioitsijat Tacitus ja Suetonius, jotka molemmat olivat Domitianuksen henkilökohtaisia vihamiehiä. Ei siis ole yllättävää, että he suorastaan mässäilevät kuvauksilla Domitianuksen kelvottomuudesta. Ehkäpä Domitianuksen suurin puute oli se, että hän ei osannut Augustuksen tavoin teeskennellä vaatimatonta, vaan teki tökeröllä tavalla kaikille selväksi, että hän on Rooman tärkein mies, jota tulee kunnioittaa ja palvoa. Kerrotaan, että hän pystytti Roomaan niin paljon omia patsaitaan, että niiden jalustoihin alkoi ilmestyä "Jo riittää!" töherryksiä.

Kristillisen perimätiedon mukaan Domitianus vainosi kristittyjä. Luotettavia todisteita tällaisesta ei kuitenkaan ole. Domitianuksen tiedetään kuitenkin kunnioittaneen suuresti Rooman jumalia, joten hän on saattanut hyvinkin olla suvaitsematon juutalaisuutta, kristinuskoa ja muita epäroomalaisia uskontoja kohtaan.

Joidenkin Raamatun tutkijoiden mukaan Ilmestyskirjassa mainittu ”peto” kuvaa Domitianusta.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Alf Henrikson (1993): Antiikin tarinoita 1-2. WSOY. ISBN 951-0-18515-9.
• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto (2000): Rooman keisarit. Karisto. ISBN 951-23-4094-1.

Edeltäjä Titus

Rooman keisari

Seuraaja Nerva