Dreyfusin tapaus
Wikipedia
Dreyfusin tapaus kuohutti Ranskaa vuosien 1894–1906 välillä. Sen keskushenkilönä oli Ranskan armeijan kapteeni Alfred Dreyfus, jonka väitettiin välittäneen saksalaisille sotasalaisuuksia.
[muokkaa] Tausta
Tapaus sai alkunsa, kun Ranskan armeijan tiedustelu sai selville, että Saksan Pariisin suurlähetystön sotilasattasea Max von Schwarzkoppenille oli välitetty asiapaperi, joka paljasti, että Ranskan pääesikunnassa oli vakooja. Majuri Hubert Joseph Henryn johtamien tutkimusten pohjalta pidätettiin tykistön kapteeni Alfred Dreyfus. Dreyfus tuomittiin sotaoikeudessa vakoilusyytösten perusteella elinkautiseen pakkotyöhön Pirunsaarelle ja häneltä riistettiin hänen sotilasarvonsa. Tärkeimpänä syynä Dreyfusin tuomioon olivat luultavasti hänen juutalais-elsassilaiset sukujuurensa. Sotaoikeudessa hänet tuomittiin Henryn osittain väärennettyjen todisteiden perusteella.
[muokkaa] Tapaus laajenee
Kaksi vuotta oikeudenkäynnin jälkeen tuli ilmi, että saksalaisille oli välitetty lisää salaiseksi merkittyjä asiapapereita. Armeijan tiedustelun päällikkö Georges Picquart alkoi epäillä, että todellinen syyllinen oli korkea-aateliin kuulunut majuri Ferdinand Walsin Esterházy. Tapauksen alkuun saattanut asiapaperi oli nimittäin hänen havaintojensa mukaan kirjoitettu Esterházyn eikä Dreyfusin käsialalla. Uudet todisteet pyrittiin kuitenkin salaamaan, ja Picquart siirrettiin toisiin tehtäviin. Picquart kuitenkin kertoi tutkimuksistaan Ranskan parlamentin jäsenelle Auguste Scheurer-Kestnerille, ja pian tapaus kasvoi kansalliseksi ja kansainväliseksi skandaaliksi.
Esterházy joutui syytetyksi, mutta sotaoikeus kuitenkin vapautti hänet syytteistä tammikuussa 1898. Oikeudenkäynti aiheutti Ranskassa valtaisan kohun, ja muun muassa kirjailija Émile Zola käsitteli aihetta L'Auroressa julkaistussa kuuluisassa kirjoituksessaan "J'accuse" (Minä syytän). Zola syytti artikkelissaan tuomareita vääristä tulkinnoista ja Esterházyn vapauttamisesta löyhin perustein.
Tämän jälkeen Dreyfusin tapauksesta tuli poliittinen kiistakysymys, ja tasavaltalainen vasemmisto Georges Clemenceaun ja sosialisti Jean Jaurès'n johdolla vaati Dreyfusin vapauttamista, kun taas konservatiivit vastustivat sitä. Koko Ranska jakautui kahtia dreyfusardeihin eli Dreyfusin puolustajiin ja antidreyfusardeihin, jotka pitivät häntä syyllisenä. Vuonna 1898 nimitettiin uusi hallitus, joka käynnisti kokonaan uudet tutkimukset. Niissä majuri Henryn väärennökset paljastuivat ja tämä teki itsemurhan. Esterházy pakeni Englantiin.
[muokkaa] Dreyfusin armahdus
Kesäkuussa 1899 Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta Ranskaan uutta oikeudenkäyntiä varten. Dreyfus tuomittiin jälleen Rennesin sotaoikeudessa, joskin hänen tuomionsa aleni 10 vuoden vankeudeksi. Samana vuonna Ranskan presidentti armahti hänet.
Vuonna 1906 juttu käsiteltiin siviilituomioistuimessa, ja Dreyfus todettiin syyttömäksi sen jälkeen, kun yksi vakoilijoista puolustusministeriössä oli tunnustanut. Dreyfusille palautettiin hänen sotilasarvonsa, hän sai pian ylennyksen majuriksi ja hänet otettiin kunnialegioonan jäseneksi.
