Elisabeth Saksi-Altenburg

Wikipedia

Elisabeth Mavrikievna Saksi-Altenburg-Romanova (o.s. Elisabeth Auguste Marie Agnes Saksi-Altenburg; venäjäksi:Елизавета Маврикевна) (s. 25. tammikuuta, 1865 Meiningenissa,Saksassa,k 24. maaliskuuta 1927, Leipzigissa) oli venäläinen aatelistar ja Konstantin Konstantinovitš Romanovin vaimo.

[muokkaa] Taustaa

Elizabeth syntyi prinssi Moritz Saksi-Altenburgin (1829–1907) ja tämän vaimon prinsessa Auguste Luise Adelheid Saksi-Meiningenin lapsena (1843–1919). Nuoruudessa Elizabeth matkusteli monissa Euroopan hoveissa. Vuonna 1882 Elisabeth tapasi Konstantin Konstantinovitš Romanovin (Venäjän tsaari Nikolai I:n pojanpoika)Altenburgissa. Kummassakin perheissä alettiin heti puhumaan häistä. Mutta Elizabeth kieltäytyi, vaikka olikin 24-vuotias ja täysikäinen. Kun Elizabeth lähti, lupasi Konstantin kirjoittaa, mutta niin ei tapahtunut. Mutta Konstantin, joka oli lahjakas runoilija kirjoitti runoja Elizabethista. Vuonna 1884 Elizabeth vieraili Venäjällä ja vaikka häät olivat jo suunnitelmien alla Elisabeth pyysi ettei hänen tarvitsisi vaihtaa lutherilaisuudesta ortodoksisuuteen, mikä yleensä oli tapana.

[muokkaa] Perhe

Konstantinile ja Elisabethille syntyi 9 lasta

• Joann Konstantinovitš Romanov (1886 - 1918)
• Gavriil Konstantinovitš Romanov (1887 - 1955)
• Tatiana Konstantinova Romanova (1890 - 1970)
• Konstantine Konstantinovitš Romanov(1891 -1918)
• Oleg Konstantinovitš Romanov (1892 - 1914)
• Igor Konstantinovitš Romanov (1894 - 1918)
• Georgi Konstantinovitš Romanov (1903 - 1938)
• Natalia Konstantinova Romanova (1905 ; kuoli lapsena)
• Vera Konstantinova Romanova (1906 - 2001)

[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota & vallankumous

Vuonna 1905 Elizabethin ja Konstantinen nuorin tytär Natalia, kuoli kahden kuukauden iässä. Kun ensimmäinen maailmansota alkoi Konstantin ja Elizabeth olivat Saksassa, Wildungenin kylpylässä. Sota oli julistettu Venäjälle, joten pariskunta päätti paeta Saksasta. Mutta saksalaiset viranomaiset pidättivät heidät poliittisina vankeina. Elizabeth kirjoitti Saksan kuninkaaliselle perheelle ja pyysi apua. Saksan viranomaiset vapautivat Konstantinin ja Elizabethin ja kuljettivat heidätVenäjälle. Ensimmäisessä maailmansodassa heidän poikansa Oleg kuoli Liettuassa vuonna 1914, jonne Elisabeth matkusti noutamaan hänen ruumistaan. Konstantin kuoli sairauteen 15. kesäkuuta vuonna 1915.

Suuriruhtinaat Ioann, Gavril ja Konstantin ja Igor pidätettiin bolševikkien toimesta lokakuussa vuonna 1917. Gavril ja muut suuriruhtinaat olivat kotiarestissa Pietarissa, mutta siiretiin pian Ioannin, Konstantinen ja Igorin kanssa Alapaevskiin, pieneen kaupunkiin Uraleille. He olivat vankeina Elizaveta Feodorovna Romanovan (keisarinna Aleksandra Fjodorovna (Alix)n sisko) ja Sergei Mihailovitš Romanovin kanssa ja Vladimir Paleyn kanssa . 17. heinäkuun ja 18 heinäkuun välisenä yönä vuonna 1918 (24 tuntia sen jälkeen kun Nikolai II:n oli murhattu Jekaterinburgissa ) Alapaevskin vangit, Ioann, Igor, Elisaveta, Sergei ja Vladimir teloitettiin. Heidän ruuminsa löysi Venäjän valkoisen armeijan sotilaaat ja ne haudattiin myöhemmin Pekingiin, Kiinaan.

Prinssi Gavrii oli vangittuna, mutta kirjailija Maksim Gorkin (Gorki oli ollut vapauttamassa muita Romanoveja) ansiosta hänet vapautettiin Gavril ja tämän vaimo (jonka hän nai vallankumouksen jälkeen) pakenivat Pariisiin jossa Gavril kuoli vuonna 1955.

Tatiana Konstantinova Romanova pakeni Romanian kautta Sveitsiin lapsiensa kansssa. Hänestä tuli myöhemmin nunna ja hän kuoli Jerusalemissa vuonna 1970.

Elizabeth ja prinssi Georgi ja prinsessa Vera olivat Pavlovskissa koko sodan ja vallankumouksen ajan. Syksyllä vuonna 1918 bolševiikit vapauttivat heidät ja he matkustivat Ångermanland-laivalla Ruotsiin (Tallinnan, Helsingin ja Maarianhaminan kautta Tukholmaan), Ruotsin kuningattaren kutsusta. Tukholman satamassa perhe tapasi prinssi Gustaf Adolfin, joka vei heidät kuninkaalliseen palatsiin.

He asuivat Ruotsissa kaksi vuotta. Ensin Tukholmassa sitten Saltsjöbadenissa, mutta Ruotsissa asuminen oli liian kallista, joten he muuttivat Belgiaan, kuningas Albert I kutsusta ja asettuivat myöhemmin Altenburgiin ,Saksaan, jossa perhe asui 30 vuotta, joista kaksi vuotta Englannissa. Elizabeth kuoli vuonna 1927 Leipzigissa.

Prinssi Georgi kuoli New York Cityssä vuonna 1938. Prinsessa Vera asui Saksassa aina neuvosto miehitykseen saakka, jolloin hän pakeni Hampuriin ja muutti sieltä Yhdysvaltoihin vuonna 1951, jossa kuoli vuonna 2001, New York Cityssä.