Europium

Wikipedia

Samarium ← Europium → Gadolinium - ↑ Eu ↓ Am       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Europium
Tunnus	Eu
Järjestysluku	63
Luokka	lantanoidi
Lohko	f-lohko
Ryhmä	-
Jakso	6
Tiheys	5,244×103 kg/m3
Väri	hopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä	1896, Eugene-Antole Demarcay
Atomiominaisuudet
Atomipaino	151,9461 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	185 (231) pm
Orbitaalirakenne	[Xe] 4f76s2
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 25, 8, 2
Hapetusluvut	+3, +2
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	1099 K (826 °C)
Kiehumispiste	1802 K (1529 °C)
Höyrystymislämpö	176 kJ/mol
Sulamislämpö	9,21 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus	1,2 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	0,182 kJ/kg K
Tiedot normaalipaineessa

Europium (lat. 'europium') on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Eu ja järjestysluku 63. Tämä harvinaisiin maametalleihin kuuluva alkuaine on niistä reaktiivisin, se hapettuu nopeasti ilmassa ja reaktiossaan veden kanssa muistuttaa kalsiumia. Muiden maametallien tavoin (lantaani on poikkeus) europium syttyy ilmassa n. 150°C-180°C lämpötilassa. Tiheys on 5,2 g/cm3. Sulamispiste on 1099 K (826 °C) ja kiehumispiste on 1800 K (1527 °C).

Europiumia käytetään oksidina (Eu2O3) punaisena loisteaineena televisioissa. Monet europiumin isotoopit imevät voimakkaasti neutroneja, joten europiumilla voi olla käyttöä ydinreaktoreissa.

Europiumia ei ole puhtaana luonnossa mutta sitä löytyy gadoliniitista ja monatsiittihiekasta. Myös auringosta ja tietyistä tähdistä on spektriviivoista identifioitu europiumia.

Europiumin keksimisen ansio annetaan yleensä ranskalaiselle E-A Demarcaylle, joka löysi sen spektroskooppisesti 1896.

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.