Filippos II

Wikipedia

Mitali, jossa Filippos II:a esittävä kuva.

Filippos II (kr. Φίλιππος Β΄, 382 eaa.–336 eaa.) oli Makedonian kuningas vuosina 359 eaa.–336 eaa. Filippos yhdisti hajanaisen Makedonian mahtavaksi kuningaskunnaksi ja uudisti sen armeijan. Hän sai valtansa alle ympäröivät alueet, kuten Traakian, Thessalian ja myös Kreikan kaupunkivaltiot. Ennen kuolemaansa hän oli suunnitellut hyökkäystä Persian valtakuntaa vastaan. Hänen poikansa Aleksanteri Suuri toteutti isänsä suunnitelman ja valtasi koko Persian valtakunnan.

[muokkaa] Nuoruus

Filippos syntyi vuonna 383 eaa. kuningas Amyntas III:n ja Eurydiken poikana. Isän kuoltua Filippoksen vanhimmasta veljestä, Aleksanteri II:sta tuli kuningas. Koska Makedonian tilanne oli erittäin tukala, Aleksanterin oli lähetettävä Filippos panttivangiksi ensin Illyriaan ja myöhemmin Thebaan, joka oli tällöin Kreikan mahtavimpia kaupunkeja.

Ollessaan panttivankina Filippos asui sotapäällikkö Epameinondaan ystävän, thebalaisen poliitikon Pammeneen luona. Nuori prinssi sai varmasti paljon vaikutteita ollessaan thebalaisten vieraana. Luultavasti Filippos oppi täällä kreikkalaisesta sodankäynnistä ja kreikkalaisten kaupunkivaltioiden poliittisesta elämästä. Näistä hänellä oli myöhemmin paljon hyötyä. Aleksanteri salamurhattiin vuonna 368 eaa. ja Filippoksen toinen veli, Perdikkas III nostettiin valtaistuimelle. Koska Perdikkas oli vielä alaikäinen valittiin hänen holhoojakseen Aloroksen Ptolemaios, jonka käsissä todellinen valta tuli olemaan. Heti kun Perdikkaasta tuli täysi-ikäinen, hän surmasi Ptolemaioksen ja otti vallan omiin käsiinsä. Hän sai myös pian Filippoksen palautetuksi takaisin Makedoniaan.

[muokkaa] Filippos kaappaa vallan

Nykyaikainen Filipposta esittävä patsas Plovdivissä Bulgariassa.

Kun Perdikkas ja neljätuhatta sotilasta olivat saaneet surmansa sotaretkellä illyrialaisia vastaan vuonna 360 eaa., nostettiin valtaistuimelle hänen alaikäinen poikansa Amyntas IV. Filippos sai toimia hallitsijana mutta kaappasi vallan itselleen jo samana vuonna. Makedonian kuninkuutta havitteli myös moni muu. Vaarallisin valtaistuimen tavoittelijoista oli Argaios, joka sai tukea Ateenalta. Hän nousi maihin Methonen satamakaupungissa. Avukseen hän sai kolmetuhatta ateenalaista palkkasoturia, joiden kanssa hän marssi Makedonian vanhaa pääkaupunkia Aigaita kohti (nykyinen Vergina). Filippos kokosi saatavilla olevat joukot ja löi ateenalaiset yllätettyään heidät.

Valtaistuinta havitteli myös eräs Pausanias, jota traakialalaiset tukivat. Filippoksen onnistui kuitenkin lahjoa traakialaiset. Makedonian pohjoispuolella olevan Paionian heimot olivat myös hyökkäysaikeissa, mutta heidätkin Filippos lahjoi, jotta saisi vapaat kädet Argaiosta vastaan. Vuonna 358 eaa. Filippos hyökkäsi vuorostaan Paioniaan ja kukisti paionialaiset niin perusteellisesti, ettei heistä enää koskaan ollut vaaraa Makedonialle. Jäljellä olivat enää Illyrian kuningas Bardylis, jonka joukot olivat voittaneet ja tappaneet Filippoksen veljen Perdikkaan paria vuotta aikaisemmin. Kesällä 358 eaa. Filippoksen joukot kukistivat nyt vuorostaan illyrialaiset Herakleia Lynkestiksen taistelussa. Taistelun jälkeen illyrialaiset suostuivat Filippoksen rauhanehtoihin, joiden mukaan he luovuttaisivat hallussaan olevat kaupungit Länsi-Makedoniassa.

Saatuaan kaikki vihollisensa kukistettua Filippoksen oli helppo pitää vallassaan koko Makedoniaa. Perinteisesti kuningas hallitsi varsinaista Makedoniaa Pellan kaupungista. Illyrian rajalla lännessä olevat pienemmät makedonialaiset maakunnat (Lynkestis, Orestis, Elimiotis ja Tymfaia) olivat tähän asti olleet enemmän tai vähemmän itsenäisiä. Maakuntien aateliset liitettiin kuninkaan hoviin Pellassa ja tärkeiden aatelisten lapset kasvatettiin kuninkaan lasten kanssa (osittain panttivankeina). Filippos sai myös maakunnat tiukemmin valtansa alle solmimalla tärkeitä avioliittoja. Vuonna 357 eaa. Filippos oli myös solminut avioliiton Epeiroksen kuninkaan tyttären Olympiaan kanssa. Vuonna 355 eaa. Filippoksen asema oli niin vakaa että hän saattoi syrjäyttää Amyntas IV:n ja julistaa itsentä kuninkaaksi.

Filippos oli myös saanut valtaansa tärkeitä kaivoksia Illyrian rajalla ja Traakiassa, joiden tuottamilla arvometalleilla hänestä tuli yksi koko kreikkalaisen maailman varakkaimmista hallitsijoista.

Kun Filippos sai kuulla, että Ateenassa oli käynnistynyt sisällissota, hän käytti tilannetta hyväkseen ja valtasi Amfipoliin, joka oli tärkeä satamakaupunki Khalkidiken niemimaan itäpuolella. Amfipolis suojasi myös Makedoniaan idässä olevalta Traakialta. Filippos tarjosi nyt ateenalaisille Amfipolista takaisin jos hän saisi vuorostaan Pydnan tärkeän satamakaupungin. Kun Filippos huomasi etteivät ateenalaiset pystyneet vastustamaan häntä, hän päätti pitää kummatkin kaupungit.

[muokkaa] Makedonian valta kasvaa

Kreikkalainen maailma 350-luvulla eaa.

Filippoksen aikana Makedonia kukisti etelässä olevan Thessalian ja idässä olevaan Traakian. Tämän Filippos saattoi tehdä koska melkein kaikki Kreikan kaupunkivaltiot olivat joutuneet sotaan keskenään. Kolmas pyhä sota oli saanut alkunsa kun Theba oli uhannut Fokiksen maakuntaa. Fokislaiset olivat ryövänneet Delfoin oraakkelin aarteet ja ostaneet niillä palkkasotureita. Theba oli käyttänyt tätä tekosyynä hyökkäykselleen. Loputkin kaupunkivaltiot liittoutuivat jommankumman puolelle.

Vuonna 353 eaa. Filippos sekaantui Thessalian liiton ja Ferain kaupungin väliseen riitaan. Ferai oli liitossa Fokiksen kanssa ja Filippos alkoi nyt sotia Theban puolella. Yllättäen fokislainen Fayllos löi Filippoksen taistelussa. Makedonian armeija oli ensi kerran kohdannut katapultteja.

Filippos ei antanut periksi. Hän palasi vuonna 352 eaa. ja löi Ferain ja Fokiksen joukot Krookuskentän taistelussa. Tämän jälkeen Filippos valittiin Thessalian liiton arkontiksi. Filippos asetti myös omia suosikkejaan Thessalian kaupunkien johtoon.

Koska ateenalaiset pitivät Thermopylain solan Filippos ei voinut hyökätä etelään. Hän päättikin suunnata katseensa pohjoiseen. Makedonian itäpuolella olevaa Traakiaa oli aikaisemmin hallinnut yksi kuningas, mutta tämän kuoleman jälkeen hänen kolme poikaansa jakoivat valtakunnan. Filippos kukisti heistä kaksi vuonna 352 eaa. ja loputkin Traakiasta vuonna 342 eaa. Traakian johtoon Filippos asetti makedonialaisen kenraalin. Hän perusti myös uusia kaupunkeja, tärkein niistä ehkä Filippopolis.

Vuonna 346 eaa. Filippos sai avunpyynnön Thebalta. Sota oli vielä käynnissä ja kaikki osapuolet olivat uupuneita. Filippos eteni Thermopylain solan kautta, jota ei jostain syystä puolustettu. Fokislaiset antautuivat Filippokselle ilman taistelua. Samalla Filippos solmi rauhansopimuksen pitkäaikaisen vihollisensa Ateenan kanssa.

[muokkaa] Kreikan kaupunkivaltiot lyödään

Filippoksen toimista seuraavien vuosien ajalta ei ole tarkkaa tietoa. Luultavasti hän soti valtakuntansa pohjoisosissa. Vuonna 345 eaa. hän oli nykyisessä Albanianssa ja vuonna 342 eaa. armeijoineen Traakiassa. Vuonna 341 eaa. hän perusti Filippopoliin kaupungin Traakiaan (nyk. Plovdiv). Seuraavana talvena Filippos alkoi piirittää Marmaranmeren rannalla olevaa Byzantionia ja Perinthosta. Yllätyksekseen Filippos sai vastaansa Persian kuninkaan Artakserkses III:n lähettämän armeijan. Ensimmäisen kerran sitten Kserkses I:n sotaretken persialainen armeija hyökkäsi Eurooppaan. Samalla Filippos uhkasi Ateenan viljantuontia Mustaltamereltä. Kun Filippos vielä kaappasi 200 viljalastissa ollutta laivaa, ateenalaiset julistivat sodan. Filippoksella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa kaupunkien piiritys. Lopulta Persia sai vielä painostettua Theban julistamaan sodan Makedonialle.

Vuonna 338 eaa. ateenalainen Demosthenes oli saanut aikaan Makedonian vastaisen liiton. Filippos hyökkäsi Kreikkaan ja löi Ateenan ja Theban yhdistetyt joukot Khaironeian taistelussa. Samana vuonna perustettiin Korintin liitto, johon kuuluivat kaikki kreikkalaiset kaupunkivaltiot paitsi Sparta. Liiton johtajaksi (hegemon) tuli Filippos.

Vuonna 337 eaa. Filippos esitti sotaretkeä Persiaa vastaan, yhtenä tavoitteena oli vapauttaa kreikkalaiset kaupungit Vähä-Aasian rannikolla. Hän lähetti joukkoja Vähä-Aasiaan Parmenionin ja Attaloksen johdolla keväällä 336 eaa.

[muokkaa] Filippoksen kuolema

Vuonna 337 eaa. Filippos löysi itselleen uuden vaimon, makedonialaisen Kleopatran, joka oli tärkeän makedonialaisen Attaloksen veljentytär. Kleopatra syrjäytti Olympiaan Filippoksen suosikkivaimona. Kleopatran ja Filippoksen häiden yhteydessä Attalos sanoi toivovansa vihdoinkin Filippokselle laillisen perillisen. Tämä oli tietysti loukkaus Aleksanteria ja Olympiasta kohtaan. Häät muutuivat tappeluksi ja lopulta Filippos uhkasi tappaa Aleksanterin. Olympias pakeni Molossiaan ja Aleksanteri lähti jonnekin Illyriaan. Vaarana oli että Aleksanteri julistautuisi kilpailevaksi kuninkaaksi. Lopulta kiista ratkesi ja Aleksanteri palasi Pellaan. Filippos sai solmituksi avioliiton Molossian Aleksanterin ja oman tyttärensä Kleopatran (joka oli Molossian Aleksanterin siskontytär) välille.

Filippos salamurhattiin Molossian Aleksanterin ja Kleopatran häiden jälkeisten kilpailujen aikana syksyllä 336 eaa. Murhaaja oli Pausanias, nuori mies jonka kanssa Filippoksella väitetään olleen suhde. Pausanias oli riitaantunut Attaloksen kanssa ja halusi myös kostaa Filippokselle. Taustalla epäillään olleen paljon laajempi salajuoni. Aleksanterin ja Olympiaan on myös epäilty olleen osakkaita tässä salaliitossa. Pian Filippoksen kuoleman jälkeen Aleksanteri julistettiin kuninkaaksi.

[muokkaa] Filippoksen armeija

Makedonialainen falangi

Ennen Filipposta Makedonian armeija oli huonosti aseistettu ja heikkolaatuinen. Filippos uudisti hallituskautensa aikana armeijaa, niin että siitä tuli koko kreikkalaisen maailman paras.

Makedonian armeijan ylpeys oli sen raskas ratsuväki joka koostui Makedonian maanomistajista. Heitä pidettiin kuninkaan tovereina (hetairoi). Filippoksen uran alussa ratsuväen vahvuus oli noin 600, hänen kuollessaan heitä oli jo yli 3000. Ratsuväki taisteli kiilamuodostelmassa.

Jalkaväkisotilaita kutsuttiin nimellä pezhetairoi. Sotilaat pantiin harjoittelemaan myös rauhan aikana. Jalkaväkisotilaat muodostivat falangin ja heidän aseinaan olivat kuusimetriset sarisa-keihäät. Sarisan on joskus väitetty olleen Filippoksen keksintö. Filippoksen tarkoitus oli saada aikaan sotajoukko joka pysyisi lyömään Theban kuuluisan falangin. Edestäpäin falangi oli miltei voittamaton. Filippoksen kuollessa armeijassa oli noin 37 000 jalkaväkisotilasta.

Armeijaan kuului myös muita yksikköjä, etupäässä Makedonian hallitsemilta alueilta. Käytettiin esimerkiksi thessalialaista ratsuväkeä; Thessalia oli kuuluisa hevosistaan. Armeijaan kuului myös palkkasotilaita kreikkalaisista kaupunkivaltioista.

Kolmannen pyhän sodan aikana Filippos koki suurimman tappionsa, kun hän kohtasi vihollisen, jolla oli katapultteja. Tämän jälkeen Makedonian armeija varustettiin aikansa parhailla piirityskoneilla.

Katso myös: Aleksanteri Suuren armeija

[muokkaa] Filippoksen perhe

Filippoksella oli suuri määrä vaimoja, eikä kaikkien henkilöllisyydestä voida edes olla varmoja. Tärkein vaimo oli kuitenkin Olympias, jonka kanssa Filippos sai yhden pojan, Aleksanteri Suuren. Olympias ei ollut makedonialainen vaan Epeiroksen kuninkaan Aleksanterin sisar. Filippos ja Olympias menivät naimisiin ainakin ennen vuotta 357 eaa. He saivat myös tyttären Kleopatran.

Filippoksen ensimmäinen vaimo oli Fila Elimiotiksen maakunnasta. Muut vaimot tulivat Makedonian lähialueilta. Audata Illyriasta, Filinna Larisan kaupungista Thessaliasta, Nikesipolis myös Thessaliasta ja Meda Makedonian pohjoispuolella asuvien getien joukosta. Filinnan kanssa Filippos sai yhden pojan Filippos Arridaioksen, joka oli vähäjärkinen ja tyttären Thessaloniken. Audatan kanssa Filippos sai tyttären Kynanen, joka meni naimisiin syrjäytetyn Amyntas IV:n kanssa.

Vähän ennen kuolemaansa Filippos meni myös naimisiin makedonialaisen Kleopatran kanssa.

Historijoitsija Junianus Justinus mainitsee yhden pojan, Karanoksen, joka olisi ollut Aleksanterin velipuoli. Justinusta pidetään epäluotettavana, eikä Karanosta löydy muista lähteistä.

Ihmisenä Filipposta luonnehditaan hyvin kovaotteiseksi ja tavoiltaan karkeaksi, mutta samanaikaisesti hyvin älykkääksi, voimakasluonteiseksi ja kyvykkääksi hallitsijaksi. Hän oli hyvin rohkea, taisteli aina eturivissä joukkojensa mukana ja johti joukkojaan edestä. Hän osasi myös käsitellä ihmisiä ja toimia diplomaattisesti tarvittaessa. Hän oli taitava organisoija ja osasi soveltaa sotateknologian ja taktiikan uutuuksia omaan armeijaansa ja luoda siitä aikansa mahtitekijän. Juuri hänen ansiotaan oli, että Makedonia nousi puolibarbaarisesta, takapajuisesta kuningaskunnasta aikansa paikalliseksi suurvallaksi.

[muokkaa] Lähteet

A.B. Bosworth (1993): Conquest and Empire: The Reign of Alexander the Great. Cambridge University Press. ISBN 052140679X.
George Cawkwell (1978): Philip of Macedon. Faber & Faber. ISBN 0571109586.
N.G.L. Hammond (1994): Alexander the Great: King, Commander and Statesman. Bristol Classical Press. ISBN 185399068X.