Fredrik II Suuri
Wikipedia
Fredrik II Suuri, saks. Friedrich II der Große (24. tammikuuta 1712, Berliini – 17. elokuuta 1786, Potsdam) oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas 1740–1786. Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana, joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Fredrik Suuren vanhemmat olivat Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I (1688-1740) ja Englannin kuninkaan Yrjö I:n tytär Sophie Dorothea (1687-1757). Nuoruudessaan Fredrik harrasti tieteitä ja taiteita sekä ihaili äitinsä tavoin ranskalaista kulttuuria. Tämä johti vaikeisiin ristiriitoihin vanhoillisen upseeri-isän kanssa ja lopulta 18-vuotiaan Fredrikin epäonnistuneeseen pakoyritykseen kotoaan 1730. Fredrik Vilhelm I tuomitsi poikansa ja kaikki hänen karkuretkensä apurit kuolemaan, mutta muutti Fredrikin tuomion arestiksi Küstrinissä. Ankara soturikuningas järjesti pojalleen avioliiton Braunschweig-Beverin Elisabeth Christinen (1715-1797) kanssa, pakotti tämän perehtymään Preussin hallintoon ja talouteen ja antoi tälle rykmentin komennettavaksi. Vaikka Fredrik osoitti suurta taitoa näissä toimissa, hän ei jättänyt harrastuksiaan tieteiden ja taiteiden parissa ja perehtyi etenkin valistusfilosofiaan.
[muokkaa] Sodat ja valloitukset
Fredrik II nousi valtaistuimelle 1740, ja koko hänen hallituskauttaan leimasivat toisaalta valistushenkiset uudistukset, toisaalta sodat.
Kun Pyhä Rooman keisari Kaarle VI samana vuonna kuoli ja kruununperimyksestä syntyi kiistaa, Fredrik käytti tilaisuutta hyväkseen ja uudisti Preussin vanhat, jokseenkin heikosti perustellut vaatimukset Sleesiasta, yhdestä Itävallan vauraimmista alueista. Joulukuussa 1740 Preussin armeija hyökkäsi yllättäen ja ilman sodanjulistusta Sleesiaan. Fredrikin odottamaton ja uhkarohkea teko sai myös muut valtiot tarttumaan aseisiin Itävaltaa vastaan ja syttyi monivaiheinen Itävallan perimyssota. Preussin ja Itävallan välillä käytiin Ensimmäinen Sleesian sota 1740-42 ja Toinen Sleesian sota 1744-45 joissa Preussin armeija löi Itävallan joukot ja valloitti alueen. Itävallan Maria Teresia joutui solmimaan Fredrikin kanssa rauhan sekä luovuttamaan Sleesian ja Glatzin alueet Preussille.
Maria Teresia pyrki Sleesian takaisinvaltaamiseen ja solmi sotilaallisen liiton Ranskan, Venäjän, Ruotsin ja Saksin kanssa. Liittolaisten tavoitteena oli jakaa Preussin alueet keskenään. Fredrik sai kuitenkin tietää suunnitelmista ja aloitti itse sodan hyökkäämällä 1756 Saksiin. Seitsenvuotisessa sodassa 1756-63 Fredrik joutui puolustautumaan joka puolelta maata saartavia ylivoimaisia vihollisia vastaan, liittolaisenaan Englanti. Vaikka Preussin nopea ja tehokas armeija saavutti loistavia voittoja vihollisistaan, joiden sodankäyntiä vaivasi eripuraisuus ja yhteistyön puute, Fredrik alkoi sodan pidetessä jäädä alakynteen. Hänet pelasti Venäjän keisarinna Elisabetin kuolema 1762 jonka jälkeen Venäjä irtautui sodasta. Pian rauhan joutui tekemään myös Ruotsi, jolloin Fredrik kykeni lyömään Itävallan ja saamaan jälleen haltuunsa Sleesian. Kun myös Ranska lipesi riveistä, oli Maria Teresian jälleen pakko suostua rauhaan Fredrikin kanssa. Hubertusburgin rauhassa 1763 Preussi sai pitää kaikki alueensa ja kohosi näin Euroopan suurvaltojen joukkoon.
Venäjä, Preussi ja Itävalta tekivät 1772 sopimuksen puolustuskyvyttömän ja Venäjän armoille joutuneen Puolan reuna-alueiden jakamisesta. Tässä Ensimmäisessä Puolan jaossa Preussi sai Länsi-Preussin alueen.
[muokkaa] Uudistuspolitiikka
Fredrik julkaisi valtaantulovuonnaan 1740 salanimellä teoksen Anti-Machiavelli jossa hän kritisoi Niccolò Machiavellin kirjan Ruhtinas valtiofilosofisia ajatuksia. Fredrikin mielestä valtion etu ja valistuksen humaanit periaatteet olivat yhdistettävissä.
Fredrik oli erinomainen hallintomies, soturi ja sotalaitoksen järjestäjä. Hän edisti elinkeinoelämää, suosi ranskalaista sivistystä ja pani toimeen uudistuksia valistuneen itsevaltiuden henkeen.
[muokkaa] Jälkimaine
Fredrik Suuresta tuli kuolemansa jälkeen yksi aikakautensa ylistetyimmistä suurmiehistä. Fredrikiä on pidetty ns. valistuneen itsevaltiuden malliesimerkkinä: yksinvaltaisena mutta valistuneena monarkkina joka käyttää valtaansa kansansa parhaaksi. Toisaalta hänen uhkarohkeat ja voitokkaat sotilaalliset kampanjansa ovat luoneet hänelle soturikuninkaan gloriaa. Hän on yksi niistä harvoista hallitsijoista joille on maailmanhistoriassa vakiintunut lisänimi "Suuri" (muita mm. Aleksanteri Suuri, Kaarle Suuri, Pietari Suuri, Katariina Suuri ym.).
Kotimaassaan Preussissa ja myöhemmin yhdistyneessä Saksassa "vanha Fritz" (Alte Fritz) nousi kansallissankarin asemaan ja oli keskeisessä roolissa kun saksalaista kansallisidentiteettiä nationalismin aikakaudella muokattiin. Fredrik Suuren ratsastajapatsas on yhä paraatipaikalla Berliinin pääkadulla Unter den Lindenillä. Toisaalta Fredrikiä on etenkin 1900-luvulla kritisoitu preussilais-saksalaisen militarismin henkilöitymänä.
