Intervalli
Wikipedia
Intervalli (lat. intervallum = välimatka) on musiikissa yleisin ja käyttökelpoisin tapa kertoa kahden sävelen välinen korkeusero. Yleisimmät intervallit ja niiden taajuussuhteet ovat:
- priimi, sanotaan myös unisonoksi, 1:1 (sama sävel, intervalli 1)
- pieni sekunti 16:15 (intervalli 2)
- suuri sekunti 9:8
- pieni terssi 6:5
- suuri terssi 5:4 (intervalli 3)
- kvartti 4:3 (intervalli 4)
- ylinouseva kvartti (tritonus) 17:12
- vähennetty kvintti
- kvintti 3:2 (intervalli 5)
- pieni seksti 8:5
- suuri seksti 5:3 (intervalli 6)
- pieni septimi 16:9
- suuri septimi 15:8 (intervalli 7)
- oktaavi 2:1 (intervalli 8)
Myös oktaavia isompia intervalleja käytetään yleisesti. Usein on kuitenkin käytännöllisempää ilmaista nämä intervallit yhdistettynä muodossa oktaavi + intervalli (tai n oktaavia + intervalli). Näitä ovat esimerkiksi nooni (sävelten etäisyys 9), desiimi (intervalli 10), undesiimi (intervalli 11) ja duodesiimi (12). Yhdistetyssä muodossa nämä ovat nooni = oktaavi + sekunti, desiimi = oktaavi + terssi, jne.
Intervallin numero ei pelkästään riitä sävelkorkeuden määrittämiseen, vaan numero kertoo sävelten etäisyyden nuottiviivastolla. Intervalleilla on myös tyyppi, joka voi olla puhdas, suuri, pieni, ylinouseva tai vähennetty. Teoreettisesti ajatellen voi olla myös kaksinkertaisesti ylinouseva tai vähennetty intervalli, mutta käytännön musiikissa sellaisiin ei törmää. Esim. alennetun ja ylennetyn c:n ja välinen intervalli on kaksinkertaisesti ylinouseva priimi, tai käänteisintervallina kaksinkertaisesti vähennetty oktaavi.
Käänteisintervalli muodostetaan intervallista vaihtamalla sävelten järjestystä siten, että alempi sävel on oktaavia ylempänä.
Yllä olevan luettelon mukaisesti esimerkiksi 1000 Hz ja 2000 Hz korkuisten äänten välinen korkeusero on oktaavi, koska 2000 Hz / 1000 Hz = 2/1. Vastaavasti 400 Hz ja 600 Hz korkuiset äänet ovat kvintin päässä toisistaan, koska 600 Hz / 400 Hz = 3/2. Intervalleina ilmaistut sävelkorkeuserot perustuvat siis taajuuksien suhteeseen eivätkä niiden erotukseen.
Intervalliasteikon käyttökelpoisuus johtuu ihmisen kuulon toiminnasta; se havaitsee juuri suhteellisia sävelkorkeuksia, eikä niinkään absoluuttisia eroja sävelten (Hertzeissä ilmaistuissa) korkeuksissa. Täten esimerkiksi 600 Hz ja 800 Hz äänten välinen korkeusero havaitaan likimain yhtä suurena kuin 3000 Hz ja 4000 Hz äänten välinen korkeusero, vaikka absoluuttiset erot äänten taajuksissa ovat erisuuret (ensimmäisessä tapauksessa 800 Hz - 600 Hz = 200 Hz ja jälkimmäisessä 4000 Hz - 3000 Hz = 1000 Hz). Kuulon kannalta oleellista on vain, että kummankin sävelparin sävelten taajuuksien suhde on sama eli 4:3.
Läheisesti intervalliasteikkoon ja musiikkiin yleisestikin liittyvä käsite on oktaaviala.
Intervallit voidaan luokitella konsonoiviin ja dissonoiviin, eli sointusävyisiin ja riitaintervalleihin. Konsonansseja ovat kaikki puhtaat intervallit, sekä suuret ja pienet terssit ja sekstit. Sekunnit sekä vähennetyt ja ylinousevat intervallit ovat kaikki dissonansseja.
